Suomalaisuuden ydintä on jännittää juhlapuheen pitämistä. Silti se voi olla kohta taas edessä: kesä on häiden, rippijuhlien ja muiden juhlapuhepippaloiden kulta-aikaa.

Jos homman hoitaa hyvin, ottaa riskin, että tulee pyydetyksi puhujaksi joskus uudestaankin. Riskiä voi merkittävästi pienentää, kun ottaa käyttöön peruslatteudet, joista muotovalio suomalainen juhlapuhe on tehty.

Resepti tulee tässä. Esimerkit on kerätty sosiaalisen median kuplastani.

Vanhan liiton puhuja kertoo, että katsoi Wikipediasta, miten puheita pidetään.

Alku on joka tarinassa tärkein. Aloita puhe kertomalla, että et ole lainkaan mikään puheiden pitäjä. Kerro sekin, ettet ehtinyt valmistautua, mutta… ”jos nyt pari sanaa kuitenkin”.

Vanhan liiton puhuja informoi yleisöä myös ilmoittamalla, että katsoi Wikipediasta, miten puheita pidetään. Moderni kaveri taas selittää, miten pyysi tekoäly chat gpt:tä kirjoittamaan tekstin. Onhan se selvää, että amerikkalaismiljadöörin atk-innovaatio kirjoittaa henkilökohtaisen ja koskettavan tekstin juuri sinun rakkaallesi.

Epävirallisuus luo aina rentoa tunnelmaa. Kannattaa nolata päivänsankari heti alkumetreillä. Muistele kaikki ne kerrat, kun hän kaksivuotiaana venytteli pippeliään kesämökillä, ja miten jo silloin vinoilit hänelle, että tämän sitten kerron aikanaan hääpuheessa. Näytä myös pari valokuvaa tapahtuneesta – yleisö on takuuvarmasti koukussa.

Sitten on aika kääntää katse olennaiseen – sinuun. Muisteloi yksityiskohtaisesti omaa elämääsi ja saavutuksiasi. Kannattaa aloittaa kaukaa. Jos ajattelit mainita 1800-luvulla eläneen esi-isän, niin mikset hyppäisi ihan alkuun 1500-luvulle? Puhehan vaatii sisältöä, ja on vieraiden ongelma, jos kalvosulkeiset suvun hevosmiehistä alkavat hapottaa.

Eräissä häissä sulhasen isä äityi luetteloimaan leirintäalueita, joilla perhe oli yöpynyt.

Erilaiset listat ovat myös erinomainen tapa saada partta pidennettyä. Eräissä häissä sulhasen isä äityi luetteloimaan leirintäalueita, joilla perhe oli yöpynyt. Toisissa taas tehtiin tarkka kertaus sulhon entisistä tyttöystävistä.

Jos päivänsankarilla ja sinulla on ollut tapana kinata jostakin kestoaiheesta, juhlapuhe on loistava hetki voittaa viimeinen sana. Mutta muista! Tee se kepeästi: ”Eiköhän me nyt voida todeta, että sää on aina vaihdellut, niin että mikä ihmeen ilmastokriisi?”

Puhe saa käsitellä vakaviakin asioita. Voi olla suorastaan aika nostaa kissa pöydälle ja käydä läpi juhlakalun ADHD-diagnoosi tai rikosrekisteri. Mutta muista tässäkin – mieluummin huumorin keinoin.

Puheeseen antaa pikantin aromin puskista tuleva lauluesitys.

Kelpo puhe huomioi myös päivänsankarin lähipiirin, esimerkiksi sisarukset tai serkut: ”Helena-serkku kirjoitti seitsemän ällää. Sinä et yhtäkään, mutta kyllä lakki on aina lakki.” Voit myös ilmaista, miten iloisesti olit yllättynyt, kun sankari ylipäänsä valmistui.

Puheeseen antaa pikantin aromin puskista tuleva lauluesitys. Eräissä häissä morsion täti kajautti Aikuisen naisen – ilman säestystä. Jos päätät vetää vakavan kautta, Jumalan kämmenellä on paikallaan.

Ja mitä uskontoon muuten tulee, niin mikäli päivänsankari ei kuulu kirkkoon, nyt voi olla oikea hetki ryhtyä lähetystyöhön. Äläkä unohda sielunvihollista. Eräissäkin häissä puheet keskittyivät siihen, miten saatanaa ei kannata päästää avioliittoon. Ja se on niin totta!

Jos sinussa on runoilijan vikaa, viljele vertauskuvia. Sielukkaassa puheessa purot solisevat ja puut humisevat. Sanoilla leikittelijä voi ottaa myös jonkin netissä kiertävän ajankohtaisen lorun ohjelmistoonsa. Kuten eräs morsiamen sisko, joka piti jo klassikoksi muodostuneen seksi-puheen: ”AamuSEKSI tekee onnelliSEKSI, älä saa toista surulliSEKSI.”

Nokkeluus murtaa jään kuin jään.

Paljon käytetään kikkaa, että lausuu lopuksi: ”Kuten muistutin jo alussa, en ole mikään puheenpitäjä.”

Retoriikan perusoppeihin kuuluu, että puheessa on alku, keskikohta ja loppu, mutta kaavat on tehty rikottavaksi. Tee monta lopetusta. On virkistävä jippo, että juuri kun vieraat ovat kohottaneet maljan, puhe jatkuukin. Tämän voi tehdä pariinkin kertaa.

Ja jos esiintymisjännitys ei millään helpota, niin muista, että juhlissa on tapana juoda alkoholia. Sopiva humalatila edesauttaa eläytymään, jopa liikuttumaan omista sanoista. Sen minkä ehkä sammaltamisessa häviät, voitat tunteen aitoudessa.

Sitten onkin jo aika päättää puhe. Paljon käytetty ja aina toimiva kikka on lausua lopuksi: ”Minähän sanoin jo alussa, etten ole mikään puheenpitäjä.”

Julia Thurén

Kirjoittaja on yrittäjä, joka rakastaa kuunnella juhlapuheita – ja on lähtökohtaisesti aina puhujan puolella.