Toukokuu on 34-vuotiaalle Jannika Välimaalle kuukausi, johon kiteytyy koko elämän kirjo. Kuusi vuotta sitten, toukokuun 17. päivänä 2019, hänen elämänsä muuttui peruuttamattomasti. Aluksi rajun flunssan oloinen tauti vei voimat, mutta nopeasti kävi ilmi, että kyse oli jostain paljon vakavammasta.

Pahimmillaan Välimaa makasi sairaalassa neliraajahalvaantuneena ja lähes sokeana. Parin viikon tutkimusten jälkeen lääkärit antoivat diagnoosin: raju MS-tauti.

Oikeanlaisen lääkityksen ja kuntoutuksen avulla Välimaa nousi hiljalleen takaisin jaloilleen. Näkökin palautui, mutta sairastuminen oli kova isku nuoren naisen vauvahaaveille. Vaikka MS-tauti ei vaikuta hedelmällisyyteen, lääkityksen kanssa piti olla varovainen jo raskautta suunniteltaessa.

Välimaan ja hänen puolisonsa Matti Pöystin vauva-ajatukset otettiin tosissaan jo neljä vuotta sitten. MS-taudin lääkitystä muutettiin niin, että mahdollinen raskaus olisi lääkkeen lopettamisen ja varoajan jälkeen turvallinen sikiölle.

Lopulta lääkityksestä oli jäljelle vain suojalääke virtsatieinfektioita vastaan ja lääkäri antoi luvan jättää ehkäisy pois.

– Ei siinä onneksi kauaa mennyt, reilu puoli vuotta, kun tein positiivisen raskaustestin, Välimaa kertoo.

Raskausaika oli täynnä jännitystä. MS-tauti oli ollut vaikea, ja moni oire pahentui, vaikka usein raskauden aikana MS-potilaiden oireet helpottuvat. Välimaalla kivut jaloissa ja ranteissa olivat jatkuvia. Synnytys jännitti erityisesti, sillä halvaus oli jättänyt lantionpohjan lihakset heikoiksi.

”Oli ihana hetki, kun sain vauvan rinnalleni”

Lääkäri suunnitteli synnytyksen tarkkaan ja arvioi, että alatiesynnytys olisi mahdollinen. Sovittuna päivänä synnytys käynnistettiin lääkkeillä, mutta kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan.

Välimaan jalkojen toimintakyky katosi yllättäen, kun kivunlievitystä ei voitu aloittaa ajoissa vauvan sydänkäyrän tarkkailun vuoksi.

– Se oli kamalaa, kun jalat alkoivat elää omaa elämäänsä. Matti joutui pitämään niistä kiinni, minä hikoilin ja välillä oli jääkylmä. Ajattelin, etten pysty synnyttämään.

Epiduraalipuudutus ja ilokaasu toivat lopulta helpotuksen. Vaikka ponnistusvaihe kesti yli tunnin, palasi entiselle kilpaurheilijalle siinä hetkessä tunne oman kehon hallinnasta.

– Olin kuulemma ponnistuvaiheessa todennut, että onko tämä todella näin helppoa. Se tuntui urheilusuoritukselta, johon pystyin itse vaikuttamaan.

Ensimmäiset kuukaudet Väinö-vauvan kanssa olivat täynnä onnea.

– Ajattelin, että elämä voi olla tällaistakin, ihanaa! Oli todella hyvä olo monen vaikean vuoden jälkeen, ja se tuntui jotenkin oudolta – hyvällä tavalla, Välimaa muistelee.

Vauvakuplasta uusiin kriiseihin

Välimaa ehti hetken imettääkin Väinöä, ennen kuin MS-taudin lääkitys oli aloitettava uudestaan.

Pian perhe kohtasi uuden huolenaiheen, kun Väinön silmäkulmaan ilmestyi punainen kuvio. Aluksi lääkäri rauhoitteli, että kyse oli tuliluomesta eli ”haikaranpuremasta”, joka katoaisi ajan myötä.

Tilanne kuitenkin paheni silmäluomen ja otsan turvotessa. Edessä oli matka päivystykseen ja edelleen lasten veri- ja syöpätautien osastolle.

Siellä saatiin diagnoosi. Väinöllä on hemangiooma, verisuoniluomi, joka vaati verenpainelääkityksen aloittamista. Epävarmuus sai äidin mielen laukkaamaan pahimmillaan liian villisti.

– Mietin, että tämmöistäkö tämä on nyt lapsenkin kanssa. Lopulta puoliso käski lopettamaan yliajattelun. Muuten tekee itsensä ja muut hermoraunioiksi, Välimaa muistelee.

Väinön tilanne näyttää nyt hyvältä, sillä verisuonimuutos ei ole vaurioittanut näköä, ja hoito jatkuu säännöllisissä kontrolleissa.

Vastoinkäymiset eivät jääneet tähän, sillä Välimaan oma terveys romahti yllättäen. Tällä kertaa syynä oli munuaisaltaan tulehdus ja verenmyrkytys. Taas sairaalavuoteella, jalat pettivät alta.

– Sairaalassa romahdin henkisesti täysin. Tilanteesta teki vielä vaikeamman se, että kotona odotti pieni vauva.

Uusi koti, uudet haasteet

Arjen kuormaa lisäsi samaan aikaan rakenteilla ollut omakotitalo. Puoliso kantoi vastuuta niin vauvasta kuin rakennustyömaasta saaden onneksi apua läheisiltä.

Kun Välimaa palasi kotiin, liikkuminen onnistui ensin pyörätuolilla, sitten rollaattorilla ja myöhemmin kyynärsauvojen kanssa. Samalla hän yritti hoitaa Väinöä puolison ollessa vuorotöissä.

– Tämä vuosi on ollut meidän suhteen vaikein jakso ikinä. Molempia väsyttää, ja sanaharkkaa on ollut enemmän kuin koskaan. Mattikin on ollut niin kypsä tähän MS-tautiin. Onneksi olemme molemmat päässeet neuvolapsykologin juttusille. Se on ollut iso apu, Välimaa kertoo.

Välimaalle ei ole vielä löytynyt sopivaa MS-lääkitystä, ja olo on ollut sen vuoksi kehno jo pitkään, mikä on lisännyt myös henkistä kuormaa.

Kaikesta huolimatta molemmat vanhemmat kokevat olevansa vauvavuodesta onnellisia ja kiitollisia. Tulevaisuuden toiveissa ovat terveyden koheneminen ja arjen rauhoittuminen. Vaikka sairauden oireet varjostavat edelleen, Välimaa pyrkii löytämään iloa pienistä asioista.

– Väinö on varsinainen elohiiri. Hän nousee joka paikkaan ja harjoittelee kävelemistä. Olen yrittänyt ajatella tämän MS-taistelun erillisenä muusta elämästä, jotta pystyn nauttimaan kaikesta hyvästä, mitä nyt on. En kuitenkaan jätä sairauteen liittyviä asioita käsittelemättä. MS-tauti on osa minua.

Perheen vauvavuosi on ollut myllerrystä, johon on kuulunut suurta onnea ja iloa, mutta myös väsymystä ja huolia. Toukokuusta on tullut uuden merkityksen kuukausi. Nyt sen tärkein päivä on Väinö-pojan syntymäpäivä.

Maailman MS-päivää vietetään 30.5.