Vestian Ahola hymyilee leveästi, kun hän kuvailee työtään School of Gamingin pelikasvattajana.

– Onhan se vähän kuin kissoja kaitsisi, mutta onneksi on teleportti-komento, jolla voi tarvittaessa hallita tilannetta!

Kyseisellä komennolla Minecraft-pelissä pelikasvattaja voi joko siirtyä haluamansa pelihahmon luo tai siirtää vaikka kaikki hahmot itsensä luokse.

Pelikasvattajan työsarkaa voi hahmottaa kuvittelemalla, että hän on kerho-ohjaaja, jonka ohjattavat voivat liikkua koko maailmassa ja tehdä siellä ihan mitä haluavat.

Pelikasvatuskoulu School of Gaming on juuri avannut ensimmäiset fyysiset toimitilansa Helsingin Lauttasaareen.

Koulun kantava ajatus on opettaa turvallisessa ympäristössä lapsille ja nuorille verkossa tarvittavia digitaalisia taitoja.

Kansallinen ohjeistus tulossa

Tarve lasten ja nuorten digitaalisen toiminnan ohjaamiselle on huomioitu myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella ja Opetushallituksessa.

Ne ovat käynnistäneet yhteisen hankkeen, jossa laaditaan asiantuntijaverkoston avulla suositukset lasten ja nuorten digilaitteiden käytöstä. Suositukset on tarkoitus julkaista loppuvuodesta.

THL:n johtava asiantuntija Päivi Lindberg sanoo, että kansallisten suositusten puuttumisesta on tullut paljon kyselyjä.

– Meillä on myös useita tilastoja, kuten Vanhempien barometri, josta tulee hyvin esille se, kuinka digilaitteet aiheuttavat perheissä riitoja.

THL arvioi, että yksi kymmenestä nuoresta aikuisesta täyttää someriippuvuuden kriteerit, 16-vuotiaista tytöistä jopa 16 prosenttia.

Tytöillä digitaalisista laitteista johtuvat ongelmat liittyvät enemmän sosiaalisen median käyttöön, pojilla pelaamiseen. Riippuvuustutkijoiden mukaan monissa digisisällöissä on samat mekanismit kuin kaikissa toiminnallisissa riippuvuuksissa.

Pelaamalla sosiaalisemmaksi?

School of Gaming -konkari Nino Kröger, 13, pitää oppimista pelimaailmassa hauskana ja vaivattomana: oppi tulee sosiaalisissa tilanteissa vähän kuin huomaamatta.

Minecraft-pelimaailmassa touhuamisen ohessa nuoret etsivät verkosta ohjeita ja tietoa. Halukkaat voivat myös kirjoittaa pelimaailmaa uusiksi.

– Se on kuin legoilla rakentamista, mutta sillä erotuksella, että tarvittavat palat voi rakentaa itse, Kröger hihkuu.

Yhdysvaltalaisen ystävän ei tarvitse myöskään matkustaa meren yli katsomaan rakennelmia, vaan hän voi tulla ihailemaan niitä verkossa. Parasta onkin muiden tapaaminen ja yhdessä luominen.

Pelikasvattaja Vestian Ahola taas kokee työssään suurimpana palkkiona sen, kun näkee aidon muutoksen.

Ei yhtä muottia, mutta se voi olla hyväkin asia

Vanhemmille on suositeltu lasten ruutuajan seuraamista jo vuosien ajan.

School of Gamingin toimitusjohtaja ja ”reksi” Mikko Perälä pitää sitä yhtenä tapana tarkastella lasten ja nuorten terveellistä digilaitteiden käyttöä. Hänen mukaansa mielekkäämpää olisi kuitenkin olla perillä siitä, minkä laatuista ruudun äärellä vietetty aika on.

Hän muistuttaa, että on olemassa myös paljon positiivista ja aktiivista ruutuaikaa, joka voi olla vaikka oppimista tai sosiaalista toimintaa. Myös viihteelliselle, ”aivot narikassa” -olemiselle on aikansa ja paikkansa.

Myös THL:n johtava asiantuntija Päivi Lindberg on samoilla linjoilla tulevien suositusten suhteen.
– Tiedämme, etteivät lasten kehityksen lainalaisuudet ole muuttuneet mihinkään, eli edelleen lapsi tarvitsee liikkumista, lepoa ja leikkiä. Nyt puhutaan enemmän tasapainosta.

Lindberg muistuttaa, että jos ruutu saa liian suuren vallan lapsen elämästä, se on aina pois jostain muusta. Kyse on kokonaisuudesta.

Avoin pelimaailma antaa lapsille ja nuorille erilaisia tapoja toteuttaa itseään. Pelikasvattaja Ahola kuvailee monipuolisuuden ruokkivan pelimaailmassa kaikkia.

Ratkaisu voi olla yksinkertainen

Digitaalisia laitteita ja pelejä on ollut yhteiskunnassamme jo vuosikymmeniä. Luulisi, että meillä on jo ainakin yksi tai jopa kaksi sukupolvea vanhempia, joille digilaitteiden pitäisi olla tuttuja.

Sekä Lindberg että School of Gamingin Perälä jakavat näkemyksen myös siitä, miksi ongelmia on kuitenkin yhä.

– Digitaalinen pelaaminen ja toiminta ovat muuttuneet hyvin paljon lyhyessä ajassa. Verkossa tapahtuvat asiat jäävät myös helpommin vanhemmilta piiloon, Perälä sanoo.

Hän muistuttaa myös, että verkko on sellainen maailma, joka saattaa tuntua hämmentävältä, ellei siinä ole erityisen hyvin sisällä.

Asian kanssa tuskaileville vanhemmille Perälä antaakin yksinkertaisen ohjeen:

– Vanhempien olisi hyvä lähestyä sitä kuin mitä tahansa lapsen harrastusta.

Hän vertaa sitä urheiluharrastusten kentän laidalla kannustamiseen ja kiinnostukseen lapsen edistymisestä. Miksei samalla tavalla voisi osoittaa kiinnosta siihen, mitä lapsi tekee verkossa tai pelimaailmassa ja kenen kanssa?

Lisäksi Perälä uskoo, että tästä syntyy positiivinen kierre, jonka myötä vanhempi alkaa ymmärtää paremmin lapsen harrastusta, ja osaa sen seurauksena kysyä parempia kysymyksiä.

Lapsi taas kokee itsensä hyväksytyksi ja oman harrastuksensa vanhemmalle tärkeänä asiana, jolloin hän kääntyy paljon todennäköisemmin mahdollisissa ongelmatilanteissa vanhemman puoleen.

Uudenlaisen lapsi-vanhempi -suhteen lisäksi Perälä sanoo, että peleihin tutustumisesta voi seurata myös muita yllättäviä asioita.

– Leikki on ominaista myös meille vanhemmille, joten kun vaikka pelaamiseen hyppää ennakkoluulottomasti mukaan, niin siitä voi huomata nauttivansa itsekin!