Oli sunnuntai-ilta, ja Maria Veitola istui perheensä kanssa ruokapöydän ääressä syömässä.

Lapsen syöminen eteni niin hitaasti, että Veitola päätti nousta pöydästä ja ryhtyi viikkaamaan pyykkejä. Mies ja poika jäivät pöytään.

– Sitten he alkoivat puhua minusta ja siitä, kuinka olen passiivisaggressiivinen. Se oli sellaista miesten kesken vitsailua, hän kertoo Yle Areenassa olevassa podcastsarjassa Veitolan kanssa.

Veitola kuunteli heitä hetken ja pohti, ettei sanoisi keskustelusta mitään.

– Ajattelin, että pidän tämän tunteen sisälläni, puhisin ihan itsekseni ja viikkailin pyykkejä. Niinhän tekee ihminen, joka on passiivisaggressiivinen – ja etenkin nainen, hän sanoo.

Hän kuvaa podcastjaksossa, miten tunteet jäävät tällaisissa tilanteissa ihmisen sisälle.

– Kaikki se padottu viha ja ärsytys – ei osaa purkaa sitä. Sehän voi oikeasti olla myös hengenvaarallista. Se sairastuttaa.

Lopulta Maria Veitola päätti avata tunteensa perheelleen.

– Minä itkin ja he tulivat luokseni. Minun lapsi sanoi: ’Ryhmähali”. Sitten me halasimme ja minä itkin, hän kertoo.

Sittemmin Veitola on oppinut tunnistamaan ”pyhimysvallan” arjessaan.

– Minusta tulee Pyhä Maria. Pyhä Mariahan on marttyyri. Mustavyö uhriutumisessa ja uhrautumisessa. Se on vallankäyttöä – minä olen hieno ihminen, joka pidän mölyt mahassani ja samalla hoidan nämä pyykit, enkä tee tästä mitään numeroa. Mitä nyt vähän kolistelen tätä pyykkitelinettä.

Hänen mukaansa hän ei ole ainoa, joka käyttäytyy tällä tavalla.

– Passiivisaggressiivisuus on varmaan aika monen suomalaisen naisen kansantauti, Veitola pohtii.

Veitola miettii podcastissa, mistä pyhimysmalli kumpuaa.

– Meillä on ollut tosi perinteinen työnjako: äiti hoitaa kotitalouden, isä talouden. Minä ajattelen, että kannan mukanani vitutusta niistä stereotyyppisistä rooleista.