– Bändin henkilökunnan eräs työntekijä yritti harrastaa seksiä minun kanssani, vaikka en missään tapauksessa sitä halunnut.

Näin Lordi-yhtyeessä koskettimia soittanut Leena Peisa muistelee bändin kiertuetta Yhdysvalloissa vuonna 2007, kun toisen samalla kiertueella mukana olleen bändin teknikko tunkeutui keskellä yötä keikkabussiin, jossa Peisa oli sillä hetkellä yksin.

– Olin jo unessa ja yhtäkkiä heräsin siihen, että joku mies on päälläni. Se oli ihan kauhea tilanne. Vähän aikaa kamppailin hänen kanssaan. Sitten hän onneksi ymmärsi yskän ja lähti pois.

Ikävä kokemus nousi jälleen Peisan mieleen, kun hän kuuli uutisen, jonka mukaan laulaja Mira Luoti on kokenut seksuaalista väkivaltaa television viihdeohjelman kuvauksissa.

Aivan kuten Luoti ei ole kertonut, kuka hänelle teki seksuaalista väkivaltaa, ei myöskään Peisa paljasta häntä ahdistelleen miehen nimeä.

Miksi?

– Se on hyvä kysymys. Minulla on ollut kiltin tytön syndrooma läpi elämän. Usein naiset kantavat häpeää ja syyllisyyttä, jos meitä kohtaan on tehty väärin, vaikka meidän ei pitäisi, Peisa sanoo.

Hän on kantanut huolta myös siitä, ettei toinen bändi saisi huonoa mainetta, koska kiertue sujui muutoin hyvin.

Tapaus käsiteltiin ahdistelijan pomojen kanssa, mutta tämä yritti vierittää syytä Peisan kontolle.

– Sieltä tuli se klassinen selitys, että minä olisin rohkaissut häntä, vaikka en missään tapauksessa antanut mitään signaalia hänelle.

Lavalle sateli boksereita ja ehdotuksia

Artistit voivat kokea seksuaalista häirintää myös yleisön taholta. Näin on käynyt Petra Garganolle, joka nousi julkisuuteen vasta 13-vuotiaana tyttöbändi Tiktakin solistina 2000-luvun vaihteessa.

– Silloin oli ihan tyypillistä, kun me kävelimme lavalle järjestysmiesten keskellä yleisömassan läpi, että ihmiset yrittivät kouria ja koskea. Se oli kova jätkä, joka puristi Tiktakin tyttöä perseestä, Gargano muistelee.

Tiktakin teinitytöt esiintyivät myös baareissa, joiden yleisössä oli täysi-ikäisiä miehiä. Lavalle heiteltiin boksereita, huudeltiin erinäisiä ehdotuksia ja kehuttiin tyttöjen takamuksia.

– Se tuntuu hurjalta, koska olimme kuitenkin alaikäisiä lapsia. Ehkä huutelijat eivät tienneet, kuinka nuoria olimme. Tai ainakin haluan ajatella niin.

Garganosta oli turhauttavaa, että huomio keskittyi hänen ulkonäköönsä, vaikka bändin toiminnan keskiössä oli musiikin tekeminen, ja sillä se myös saavutti menestystä.

Musiikkipiireissä Gargano ei kohdannut lähentelyä, mutta vähättelyä kyllä.

– Kun olimme kahdeksantoista ikävuoden kieppeillä ja takana oli jo pari menestyksekästä levyä, niin edelleen oli tietynlainen tytöttely vastassa. Se oli turhauttavaa.

Liikaa naisnäkökulmaa?

Gargano muistelee erästä palaveria 2000-luvun alussa, jossa oli paikalla hänen lisäkseen pelkästään miehiä, jotka pohtivat, onko hänen musiikissaan liikaa naisnäkökulmaa.

– Jotenkin nauratti, että eikö se ole vain hyvä asia, kun minä olen nainen, ja kuuntelijani ovat pääasiassa naisia.

Hän on iloinen siitä, että asenteet ovat muuttuneet paljon noista ajoista.

Naisartistien on myös aiempaa helpompi päästä pinnalle.

– Ennen festareilla oli tosi vähän naisia lavalla. Nyt nuorilta ja lahjakkailta naisartisteilta putkahtelee jopa kuukausittain uusia julkaisuja. He ovat ottaneet lavat haltuunsa.

Gargano haluaisi nähdä enemmän naisia myös kulisseissa niin miksaajina, roudareina kuin levy-yhtiöiden pomoina.

Myös Leena Peisa toivoo, että myös naismuusikot saisivat enemmän tilaisuuksia musiikkimaailmassa.

– Usein näkee, että bändeissä kaikki ovat miehiä. Onko oikeasti niin, että ei ole yhtään naismuusikoita, joita voisi pyytää messiin, vai ovatko piirit niin pienet, että naisten on hankalampi päästä mukaan?

Nykyään Peisa soittaa Dingossa ja kuvailee meininkiä ”ammattimaiseksi”.

Myös Lordin aikoina lähes parikymmentä vuotta sitten keikat sujuivat pääosin hyvin, mutta silloin meno oli roisimpaa.

– En ollut tottunut sellaisiin juttuihin omien tyttökavereiden kanssa.

Toisaalta Peisa koki olevansa turvassa oman bändin jätkien kanssa miesvaltaisissa musiikkipiireissä.

Yhdysvaltain kiertueella keikkabussissa tapahtuneen välikohtauksen jälkeen myös managerit ohjeistivat oman ja muiden bändien henkilökuntaa, että Peisaan ei saa koskea.

– Ihmettelin, miksi kukaan ei edes uskalla puhua minulle. Sitten sain kuulla, että on annettu tiukat säännöt. Olisin silti halunnut, että me kaikki olemme kavereita ja voimme tehdä töitä yhdessä ilman, että kenenkään tarvitsee pelätä tekevänsä jotain väärin.

Nainen, muusikko ja sisko

Peisa joutui myös miettimään sitä, ettei naisen mukanaolo tuntuisi liian hankalalta muista. Hän ei halunnut antaa sellaista vaikutelmaa, että nillittää turhista asioista.

– Tuntui siltä, että kun jätkät suostuivat ottamaan minut mukaan, minun täytyy pelata heidän säännöillään. Välillä kapinoin sitä vastaan, että jutut menivät överiksi. Sitten keskustelimme ihan hyvässä hengessä.

Peisa kertoo, että meno backstagella oli toisinaan villiä.

– Siellä hillui kaikenlaista porukkaa. Se oli sitä rock and rollia, eikä siinä mitään niin kauan, kun se on kaikille OK.

Koska Peisa oli paikalla naisena, hänen roolistaan puhuttiin yhdessä miesten kanssa. Hän joutui joskus muistuttamaan heitä, että on yksi muusikoista.

– Kaikki kunnia ja respekti valtaosalle miespuolisista muusikoista siitä, että he pohtivat suhdettaan minuun näin, että sinähän olet kuin yksi meistä, vaikka olet nainen. Olet muusikko ja vähän niinkuin meidän sisko.

Miehiin kohdistuva ahdistelu on ”tabu”

Ahdistelu ei kuitenkaan ole pelkästään naisiin kohdistuva ongelma.

Sekä Gargano että Peisa tietävät, että myös miesartistit ja -muusikot ovat kokeneet seksuaalista ahdistelua.

– Ikävä kyllä olen todistanut naisten puolelta todella asiatonta käytöstä miehiä kohtaan, mutta heidän on ehkä vielä vaikeampi puhua siitä, kun se on sellainen tabu, Peisa sanoo.

Gargano ei enää itse koe kähmintää yleisön taholta, mutta toisin on joidenkin miespuolisten kollegoiden laita.

– Olen kuullut monilta miesartisteilta, että he kohtaavat sitä edelleen, mutta se ei ole samalla tavalla yleisesti hyväksyttyä kuin 2000-luvun alussa.