Koulujen alettua osa vanhemmista on pyytänyt lääkäreiltä lausuntoja, jotta heidän lapsensa saisivat pitää kännykän käytössään kouluaikana ahdistuksen lievittämiseksi.

Asiasta kertoo Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian professori, TAYSin ylilääkäri Riittakerttu Kaltiala. Hän kertoi asiasta ensin LinkedIn-päivityksessään, Lääkärilehdessä ja Helsingin Sanomissa.

Kaltialan mukaan kyse on yksittäisistä tapauksista, ei laajasta ilmiöstä.

Kysyimme Tampereen ja pääkaupunkiseudun isoista peruskouluista, onko tällaisia tapauksia tullut vastaan.

Tamperelaiskoulun rehtori: ”Puhelinta ei tarvita”

Koulujen kännykkäkieltoa ei ole pyritty kiertämään lääkärinlausuntojen avulla Etelä-Hervannan koulussa Tampereella. Isossa yhtenäiskoulussa on yli 900 oppilasta.

– Itsekin yllätyin, kun luin, että sellaista on jossain esitetty. Toisaalta ymmärrän, että voi olla myös tilanteita, joissa näin menetellään, kertoo rehtori Matti Annala.

Puhelimesta voi oppia olemaan erossa koulupäivän aikana, hän sanoo.

– Me keskitymme koulussa oppimiseen ja kasvamiseen eikä puhelinta siinä tarvita. Lasten ja nuorten väliset kontaktit ovat tärkeitä, ja oppimista tapahtuu niillä välineillä, joita koulussa on ihan riittävästi.

Tamperelaisen Sammon yhtenäiskoulun rehtori Maaret Tervonen kertoo, että varsinaisia vaatimuksia lapsen tai nuoren kännykän käytöstä koulupäivän aikana ei ole toistaiseksi tullut. Koulussa on yli 1 200 oppilasta.

– Sen sijaan on kyselty, eikö oppilas voisi käyttää kännykkää ahdistuksen vuoksi tai joissain tapauksissa palkintona sujuvasta koulutyöstä.

Soitimme myös useisiin pääkaupunkiseudun kouluihin. Missään ei ollut törmätty kännyköiden käyttöön ja ahdistukseen liittyviin lääkärinlausuntoihin.

Puhelinrajoitukseen sekä ahdistukseen liittyvistä lääkärilausunnoista ei ole tullut yhteydenottoja myöskään Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:hin, kertoo koulutuspolitiikan johtaja Nina Lahtinen.

Keskustelunavaus professorilta

TAYSin ylilääkäri Riittakerttu Kaltialan mukaan käytäntö, jossa kännykän käyttöön pyydetään lääkärin lausuntoa, ei auta nuorta. Päinvastoin, se pahentaa ja ylläpitää ahdistusoireita ja haittaa tervettä kehitystä.

– Kännykän kautta jatkuva yhteydenpito tai ajatus, että tämmöinen koettu turvareitti täytyy olla, haittaa nuoruusiän kehitystä, jossa yksi tärkeä osa-alue on itsenäistyminen lapsenomaisista riippuvuussuhteista vanhempiin, Kaltiala selittää.

Kaltialan mukaan esimerkiksi yläkouluikäisen nuoren tulisi pystyä olemaan koulupäivän ajan ilman yhteyttä vanhempiin.

Ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa olennaista on Kaltialan mukaan altistuminen pelkoa aiheuttaville tilanteille, ei niiden välttely. Tämä pätee myös tilanteisiin, joissa nuori kokee ahdistusta ollessaan erossa vanhemmistaan.

– Ahdistuneisuudessa välttelemiskäyttäytyminen ei auta. Jos ihminen lakkaa menemästä paikkoihin ja tapaamasta ihmisiä, lakkaa tekemästä ahdistuksensa takia asioita, se pahentaa ja ylläpitää ahdistuneisuushäiriöitä, Kaltiala toteaa.

Kaltiala tyrmää myös ajatuksen, että kännykän käyttö voisi olla ratkaisu esimerkiksi koulukiusaamisen aiheuttamaan ahdistukseen.

– Koulukiusaamiseen täytyy ehdottomasti puuttua koulun aikuisten ja koulun ja kodin yhteistyössä, mutta en näe, että sellaisessakaan tilanteessa nuoruusiän kehityksen kannalta olisi eduksi käyttää kännykkää. Koulukiusaaminen ei sillä lopu eikä lisäänny, että yhdellä on koko ajan kännykkä, hän huomauttaa.

Muita tukitoimia avuksi

Kännykkäyhteyden sijaan Kaltiala suosittelee turvautumaan kouluilla tarjolla oleviin tukitoimiin ahdistuneiden oppilaiden auttamiseksi. Näitä voivat olla esimerkiksi rauhoittumistilat, tukihenkilöt tai etukäteen sovitut toimintamallit tilanteisiin, joissa oppilaan olo muuttuu ahdistuneeksi.

– Koulussa voidaan järjestää tällaisia resurssihenkilöitä ja rauhoittumistiloja ja sopia, miten toimitaan, jos tulee jollakin tavalla paha olo. Kyllä nykyään kouluissa sellaisia asioita mietitään ja oppilaita osataan tukea, hän sanoo.

Kysyimme nuorilta aiemmin tässä kuussa, miten koulusyksy alkoi ilman kännyköitä. Näin he kommentoivat asiaa: