Tamperelainen Jukka Junttila muistaa tarkalleen hetken, jolloin hänestä tuli punkkari: 15. kesäkuuta 1977 kello 19.45.

Tuolloin 17-vuotias Junttila oli Englannissa kielikurssilla Bournemouthissa, kun hän päätyi paikalliseen The Village Bowl Discotheque -nimiseen paikkaan katsomaan The Jam -yhtyettä. Keikka järjestettiin varsinaisen diskon takana parkkihallin kellarikerroksessa.

Tuon illan jälkeen Junttila osti muutaman singlen, joiden joukossa oli The Advertsin One Chord Wonders. Siitä tuli hänen kokoelmansa rakkain levy:

– Osoittautui ihan killeriksi silloin. Ja se LP-levy Crossing The Red Sea tämän rakkauden sinetöi. Ennen kaikkea ne tekstit ei olleet mitään älytöntä uhoa, vaan jotenkin ne kertovat osin minusta ja siitä todellisuudesta, missä itse eli, Junttila muistelee.

Kädet tärisivät harvinaisuuden löytyessä

Nuoresta punkkarista kasvoi populaarikulttuurin moniottelija, ja muun muassa Hiljaiset Levyt -levy-yhtiön nokkamies.

Yksi mieleenpainuvimmista keräilymuistoista liittyy Television-yhtyeen harvinaisen ensisinglen löytämiseen berliiniläisestä levykaupasta 1980-luvulla. Junttila oli jo ehtinyt luopua toivosta, että levy löytyisi.

– Pläräsin levykaupassa sinkkulaatikkoa, ja siinä on se Television-single, Junttila kertoo.

– Kädet alkoivat täristä, en voinut uskoa, että se on siinä. En uskaltanut päästää sitä pois kädestäni, ettei joku ota sitä. Nämä ovat niin sanotusti priceless-hetkiä elämässä.

Junttilan mukaan digitalisaatio on muuttanut keräilykulttuuria. Nyt lähes mikä tahansa levy on saatavilla verkosta, jos on valmis maksamaan riittävästi.

– Netissä todennäköisesti vielä haet sitä nimellä, mutta jos pläräät laatikkoa, ja sitten yks kaks löydät jotain, jota et usko, että siinä laatikossa voisi ikinä olla. Sitä fiilistä ei voi saada netistä.

Sinkkuklubi kokoaa harrastajat yhteen

Jukka Junttila ja Asko Alanen ovat perustaneet yli 10 vuotta sitten Tampereelle Sinkkuklubin, jossa harrastajat kokoontuvat korttelibaari Huurupiiloon kerran kuussa soittamaan omia sinkkulevyjään.

Klubille on muodostunut tiivis yhteisö, jossa musiikki merkitsee osallistujille paljon.

– Ihmiset tuovat omia singlejään. Jokainen vuorollaan tulee levysoittimen viereen ja antaa sinkun soitettavaksi ja kertoo siitä jotain, Junttila selittää.

Jokaisella kokoontumisella on oma teemansa, kuten värit, paikannimet tai viimeksi elokuussa jumalat ja paholaiset. Teemaan liittyvien levyjen puuttuessa osallistujat käyttävät luovuutta.

– Kun meillä oli eläinteema, niin yksi henkilö soitti kuuluisan eläinyhtyeen Ram Ones eli Ramonesin singlen. Se sai aivan hillittömät suosionosoitukset tästä aasinsillasta, Junttila nauraa.

Sinkkuklubilla musiikkityylillä tai harrastajan ammatilla ei ole väliä. Joukossa on niin muusikkoja, musiikkialan vaikuttajia kuin divarikauppiaitakin.

Tonkimisen kulttuuri elää

Levykauppa Äx:n toimitusjohtaja Jyri Lipponen kertoo, että käytettyjen sinkkulevyjen markkinoilla on edelleen elävä tonkimisen kulttuuri. Kirpputoreilta ja divareista voi tehdä merkittäviä löytöjä pienellä rahalla.

– Seiskoissa on vielä paljon sitä, että voit löytää superhyviä ja harvinaisia biisejä tosi halvalla. Se on hauska laji, joka koukuttaa, ja sitä voi tehdä verrattain tosi pienellä rahalla, Lipponen innostuu.

Hänen kokoelmansa kattaa noin tuhat seiskatuumaista.

Levykauppa Äx:ssä käytetyt sinkkulevyt menevät hyvin kaupaksi. Kauppa laittaa joka kuukausi myyntiin satoja sinkkulevyjä. Erityisesti kotimaiset sekä metal-, punk- ja rock-sinkut ovat kysyttyjä.

Harvinaisimmista sinkkulevyistä ollaan valmiita maksamaan huomattavia summia. Esimerkiksi Kari Jalkasen (myöhemmin Kari Tapio) Niskavuoren nuorimmainen -sinkku voi hyväkuntoisena maksaa jopa 200 euroa.

Se on silti pikkuraha verrattuna sinkkukeräilyn Graalin maljaan. Sex Pistolsin God Save The Queen -single A&M-levy-yhtiön julkaisemana on myyty vuosi sitten yli 24 000 punnalla, eli nykykurssilla yli 28 000 eurolla. Discogs-palvelussa kalleimmista singleistä pyydetään viisinumeroisia summia.

Junttila näkee vinyylisinkkujen tulevaisuuden varovaisen positiivisena, vaikka harrastajakunta on ikääntynyt.

– Aina sinne on joku nuorempikin tullut. Usein on oman isän levykokoelma peritty ja lähdetty jatkamaan harrastusta, kun on havaittu, että tämä on aika hienoa toimintaa, Junttila päättää.