Hallituksen tavoitteena on saada Saaristomeren valuma-alueen maatalouden päästöt pois Itämeren pahimpien saastuttajien listalta vuoteen 2027 mennessä. Tavoite on karkaamassa käsistä.

Ympäristöministeri Sari Multala (kok.) myöntää, että aikataulu on tiukka kaikkien kriteerien täyttämiseen.

– Saaristomeren maatalouden typpikuormituksen vähenemän osoittaminen vuoden 2027 loppuun mennessä siten, että poistohakemus saataisiin jätettyä ajoissa, on erittäin haasteellista, Multala muotoilee sähköpostitse.

Erityisen vaikeita asioita ovat Multalan mukaan lannasta huolehtimisen parantaminen niin, että kriteerit täyttyisivät, ja typpikuormituksen aleneman saavuttaminen.

Valtioneuvoston elokuisen raportin mukaan eläintilojen lantaa levitetään pelloille edelleen liikaa. Lisäksi typpipäästöt eivät ole vähentyneet lainkaan kolmeenkymmeneen vuoteen.

Rantavaltioiden muodostama Itämeren suojelukomissio ylläpitää listaa Itämeren pahimmista ravinteiden päästäjistä, eli niin sanottua hotspot-listaa. Saaristomereen valuvat maatalouden ravinnepäästöt ovat listan ainoa suomalainen kohde.

Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa hotspot-kohteita ei ole tällä hetkellä lainkaan.

Puukuidut pitävät ravinteet pellossa

Päästöjen pysäyttämiseen on kuitenkin ratkaisuja. Jokioisilla on tutkittu vuodesta 2015 alkaen, miten metsäteollisuuden sivutuotteena syntyvää puukuitua voitaisiin hyödyntää päästöjen patoamisessa.

Luonnonvarakeskuksen tutkimuspellolle on levitetty kompostoitua ja kalkkistabiloitua maanparannuskuitua sekä puhdasta nollakuitua.

Kokeet osoittavat, että kaikki kuitutyypit vähentävät merkittävästi ravinteiden huuhtoutumista ja maaperän eroosiota. Tuloksia vain ei saada hetkessä. Nyt kuituja levitettiin peltoon kolmatta kertaa.

– Tutkimuksemme on ainutlaatuinen erityisesti pitkäkestoisuutensa takia, kertoo Luken tutkimuspäällikkö Kimmo Rasa.

Eri viljoja, hernettä ja nurmea Vihdissä viljelevä Mika Malin on käyttänyt maanparannuskuituja pelloillaan jo vuodesta 2012.

Hän toivoo, että viljelijät kokeilisivat rohkeasti uusia menetelmiä, kuten ravinnekuituja, kipsiä tai rakennekalkkia. Ilmastonmuutoksen edetessä ravinteita tarvitaan pelloissa, ei vesistöissä.

Kuidun käyttö maksaa muutamia satoja euroja hehtaarilta pellolle levitettynä, mutta tärkeintä on orgaanisen aineksen lisääntymisen tuoma hyöty. Savimaata on nyt helpompi muokata, maa sekä kuivuu että pidättää vettä paremmin, ja polttoainettakin kuluu vähemmän.

– Kun ravinteet pysyvät pellossa, se on myös taloudellisesti kannattavaa. Nämä ovat suoraa taloudellista hyötyä, vaikka vesiensuojelua onkin vaikea mitata rahassa, sanoo Mika Malin.

Viljelijät toivovat eri maanparannusaineille tasapuolista tukea. Tähän saakka tukea on saanut vain kipsille.

– Tarvitsisimme toisiaan tukevat tukisysteemit, jotta viljelijät voivat käyttää maanparannusaineita monipuolisesti ottaen huomioon maaperän tarpeet ja oman tilan tavoitteet. Näin siitä tulisi osa viljelijän arkea, sanoo Luken tutkimuspäällikkö Kimmo Rasa.

Seuraavaksi tutkijat selvittävät, voisivatko kuidut vähentää kasvitauteja ja siten kasvinsuojeluaineiden tarvetta pelloilla. Videolla Kimmo Rasa kertoo lisää:

Asiantuntijat kritisoivat ympäristötukia ja kaipaavat tarkempaa tietoa

Ylen haastattelemat asiantuntijat eivät usko nopeisiin parannuksiin Saaristomeren tilassa. Päästöjen vähentämisen yksi iso ongelma on tiedon puute, kertoo Saaristomeren tutkimusaseman johtaja Jari Hänninen Turun yliopistosta.

Hännisen mukaan tiedetään esimerkiksi, että pelloilta tulevan fosforin määrä vähenee kipsikäsittelyllä, mutta sen vaikutusta merialueella ei tällä hetkellä mitata.

– Siinä on selvä aukko tiedoissa. Mereen valuvan fosforin määrä vähenee, mutta emme tiedä mitä meressä tapahtuu, hän sanoo.

Varsinais-Suomen ely-keskuksen johtava asiantuntija Mikko Jaakkola puolestaan kritisoi ympäristöperusteisten maataloustukien kohdentumista. Nyt tuet jakautuvat koko Suomeen samansuuruisina, mutta tukea tarvittaisiin enemmän sinne, missä toimista olisi eniten hyötyä.

Hyvää systeemissä on Jaakkolan mukaan, että 80–90 prosenttia viljelijöistä on ympäristönsuojelutoimissa mukana. Kääntöpuolena toimenpiteet eivät kohdistu ravinnevalumien kannalta tärkeisiin paikkoihin, kuten esimerkiksi suurten jokien varsille.

– Ympäristöperusteisia maataloustukia on maksettu vuodesta 1995, mutta toimenpiteet ovat kohdistuneet aika huonosti sinne, missä niitä kipeimmin tarvitaan, Jaakkola sanoo.

Sekä Hänninen että Jaakkola ovat hyvin skeptisiä sen suhteen, että Saaristomeren tilassa tapahtuisi merkittävä parannus lähivuosina.

– Päästöjä ei saada missään tapauksessa kuriin kahdessa vuodessa, Jaakkola sanoo.