Johannan poika oli yläasteella, kun poliisi otti äitiin yhteyttä.

Poliisipartio oli tavannut pojan porukassa, jonka jäsenet poliisi tunnisti katujengiläisiksi.

– Poliisi osasi nimetä jengin. Ne olivat samoja nimiä ja naamoja kuin uutisissa, Johanna kertoo.

Pojalla oli ollut vaikeuksia jo jonkin aikaa. Hän oli karannut kotoa, tehnyt rikoksia ja käyttänyt päihteitä.

Silti poliisin yhteydenotto tuli Johannalle järkytyksenä.

Poliisin mukaan katujengien toimintaan kuuluivat aseet, huumeet ja väkivalta. Katujengi on sanana harhaanjohtava: kyse ei ole kaduilla liikkuvista nuorisoporukoista vaan rikollisverkostoista, jotka kytkeytyvät tiettyihin kaupunginosiin.

Jengirikollisuus kuulosti äidistä etäiseltä, suorastaan epätodelliselta.

– Oli hankalaa edes ymmärtää, että poika oli sellaisessa porukassa. Pelko ja epätoivo ovat olleet koko ajan päällimmäisenä.

Tässä jutussa Johanna kertoo, miten hänen poikansa värvättiin katujengiin. Johanna ei ole äidin oikea nimi, mutta MOT on varmistunut hänen henkilöllisyydestään. Myös hänen äänensä videoissa on muutettu. Emme kerro kaikkia yksityiskohtia Johannan ja perheen suojelemiseksi.

Toimitus on ollut äidin kanssa yhteydessä jo pitkään.

Ei sukunimeä ovessa, ensimmäinen kerros kielletty

Nyt Johanna pakkaa perheensä tavaroita muuttolaatikkoon. Poliisi on kehottanut heitä vaihtamaan osoitetta turvallisuuden vuoksi.

Suomessa on viime vuosina tehty rikollisten lähipiiriin kohdistuneita kostoiskuja.

Poliisin mukaan ne ovat tyypillisiä tänne rantautuneille ruotsalaisille rikollisverkostoille, jotka ovat vallanneet Suomen huumemarkkinoita.

Niiden huumeita levittävät täällä muun muassa suomalaiset katujengiläiset. Katujengeillä on poliisin mukaan Suomessa yhteensä vähän alle 200 jäsentä.

Johannan uuden asunnon ovessa ei saa olla sukunimeä. Asunnosta olisi hyvä olla varauloskäynti. Ensimmäiseen kerrokseen muuttamista ei voi edes harkita.

– Kun olen lukenut viime aikoina uutisista, että jonkun kotiin on ammuskeltu, niin kyllä se konkretisoi, että pelko ei ole välttämättä turhaa.

Poika joutui suorittamaan tehtäviä

Johanna uskoo, että pojan ajautuminen jengeihin oli osin sattumien summa.

Kaikki alkoi yhdestä uudesta kaverista. Hänen myötään tuttavapiiri laajeni.

– Oli hauskuutta, rahaa, vaatteita, bileitä ja kavereita, äiti sanoo.

Aluksi Johannalle tuli uusista kavereista hyvä kuva. Poika kertoi, miten ystävällisiä nämä hänelle olivat.

Vähitellen äidille alkoi kuitenkin valjeta, että ystävyydellä oli myös toinen puoli.

Vastineeksi kivoista asioista pojan piti suorittaa tehtäviä.

– Raha piti ansaita jollain tavalla, Johanna sanoo.

Tehtävät olivat pitkälti huumekauppaa. Sen mukana kuvioihin tuli myös väkivaltaa.

Poliisi on varoittanut, että katujengit houkuttelevat mukaansa yhä nuorempia – jopa alle 15-vuotiaita. Heitä käytetään rikosten tekemiseen, sillä alle 15-vuotiaat eivät joudu rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Myös Johannan poika oli alle 15-vuotias, kun hänet houkuteltiin mukaan jengiin. Teoista seurasi ensin lieviä tuomioita, mutta täysi-ikäistymisen jälkeen edessä oli vankila. Poika on tuomittu huumerikoksista ja pahoinpitelyistä.

Uusien kaverien someissa jopa vihjeitä kostoiskuista

Alkujärkytyksen jälkeen äiti otti selvää pojan uusista kavereista. Sosiaalisen median kautta hän löysi jengiläisten profiileja. Somessa he jakavat kuvia itsestään, aseistaan ja kiistoistaan.

Rap-kappaleiden sanoituksista paljastui, millaisiin riitoihin kukin oli sotkeutunut – ja jopa vihjeitä siitä, minne tai keneen kostoisku saatettaisiin kohdistaa seuraavaksi.

Äiti yritti puhua pojan kanssa, mutta keskustelu jatkuvasti hatkassa ja sekaisin olevan lapsen kanssa oli epätoivoista. Kun poika ei vastannut puhelimeen, äiti lähetti hänelle viestejä.

– Kehotin poikaa olemaan tekemättä mitään tyhmää ja kannustin palaamaan kotiin. Kerroin, että minulla on häntä ikävä.

Silloin harvoin, kun keskustelu onnistui, kävi selväksi, kuinka toivoton nuoren tilanne oli.

– Hän ei uskonut, että paluu tavalliseen elämään olisi mahdollista. Pari kertaa hän yritti, mutta yritykset jäivät lyhyiksi. En tiedä, johtuiko se itseluottamuksen puutteesta vai siitä, että jokin uusi ”hyvä mahdollisuus” tienata vei taas mukanaan.

Katso MOT-dokumentti Jengit veivät lapseni nyt Yle Areenassa:

Päätös: minua ei enää kiusata

Johanna miettii usein, missä kohtaa asiat menivät pieleen. Mitä hän olisi voinut tehdä toisin?

Pojan lapsuus oli tavallinen, äiti sanoo. Perheellä on sukujuuria ulkomailla, mutta elämä ei poikennut muista. Käytiin leikkipuistossa, grillattiin ja mökkeiltiin, talvella luisteltiin ja hiihdettiin. Arkea eivät synkistäneet päihteet tai työttömyys.

Nuorempana pojalla oli paljon ystäviä, mutta myöhemmin hän joutui joidenkin koululaisten silmätikuksi. Ystävät hävisivät, poika jäi yksin.

– Kun vanhat kaverit katosivat, sosiaalinen nuori alkoi etsiä hyväksyntää muualta, äiti sanoo.

Johannan mielestä poika yritti nostaa omaa asemaansa. Hän päätti, ettei enää olisi kiusaamisen kohde vaan mieluummin se, joka kiusaa.

Kun päihteet tulivat elämään, perhe ei enää pärjännyt pojan kanssa. Poika huostaanotettiin. Laitoksista hän karkasi.

Vaikka Johanna ei hyväksy poikansa valintoja, äidin ja pojan välinen suhde on säilynyt.

– Uskon, että hänen olonsa helpottuu, kun hän pystyy edes jollain tasolla kertomaan meille kuulumisiaan.

Johanna arvelee, että poika saattaa myös testata, pysyykö perhe hänen rinnallaan kaikesta huolimatta.

”Siitä tulee meidän elämä”

Johannan mukaan perheeseen kohdistuva uhka on ollut pojalle kova pala. Se on saanut tämän haluamaan irti jengeistä.

Porukka on kuitenkin tiivis eikä irrottautuminen ole helppoa.

– Poikani pitäisi jättää taakseen ihmiset, jotka ovat vuosien varrella muodostuneet hänelle tutuiksi ja jopa turvallisiksi. Jos menneisyydessä on selvittämättömiä asioita, ne vaikeuttavat irti päästämistä entisestään.

Johanna kertoo hänen ja poikansa tarinan, koska haluaa ihmisten ymmärtävän, että sama voi tapahtua muillekin vanhemmille tai lapsille.

Johanna toivoo, että poika pääsisi pois ennen kuin jotain vielä vakavampaa tapahtuu. Joko pojalle itselleen, heidän perheelleen tai jollekin toiselle.

– Puhutaan pojan elämästä, ei meidän elämästä, ja sitten siitä tulee meidän elämää.