Viime vuosien kustannusten nousu, kuten lannoitteiden ja koneiden kallistuminen, on saanut maatalousyrittäjät tekemään tiiviimpää yhteistyötä.

Pohjois-Savon Leppävirralla maatalousyrittäjät kokoontuivat alkuvuodesta pohtimaan sitä, millaista yhteistyötä yrittäjien kesken on onnistuttu tekemään. Yhteistyöllä tekeminen ei ole uutta.

Leppävirralla useat tilat ovat hankkineet kymmeniä työkoneita yhdessä, mikä mahdollistaa tehokkaamman ja taloudellisemman viljelyn. Yhteistyötä tehdään myös viljan kuljetuksessa ja kausityöntekijöiden työllistämisessä tilojen kesken.

Toiveissa on jatkaa toimintaa. On puhuttu tilatyöntekijöiden laajemmasta työllistämisestä ja mahdollisesta yhteiskuivurista.

Riku Kauhanen pyörittää Kukkaromäen tilaa puoliksi vanhempiensa kanssa. Hänellä on viljalti kokemusta yhteisinvestoinneista, Kauhanen on mukana yli kymmenessä eri yhteiskoneen omistusringissä.

Kauhanen kertoo, että omistajaporukat ovat muodostuneet tuttujen viljelijöiden kesken.

– Yhteistyö onnistuu, kun sitä tekee vain hyvien tyyppien kanssa. Kun tila saa koneostoissa jopa 100 000 euron säästön, niin rahan voi investoida muuhun toimintaan.

Yhteisomistaminen mahdollistaa nimenomaan tehokkaampien koneiden hankinnan, mikä nopeuttaa tilan töiden tekemistä ja useammassa kohteessa toimimista. Kauhanen on ollut tyytyväinen omiin yhteistyökumppaneihinsa, mutta kertoo kuulleensa myös joukko-omistusten purkautumisista.

– Koneet huolletaan ja korjataan kimpassa. Jos jossain käy niin, että aina saman omistajan töiden jälkeen koneet ovat rikki, niin kyllä siinä yhteistyö loppuu aika nopeasti.

MTK:n asiantuntija Max Schulman on huomannut tilayhteistyön lisääntyneen tuotantokustannusten kiristyessä. Schulmanin mukaan yhteistyö on ollut ulkomailla yleisempää kuin Suomessa.

– Myös Suomessa on ollut alueellisia eroja, esimerkiksi Pohjanmaalla on jo aikaisemmin puhallettu yhteen hiileen. Nyt aktiivisuus on alkanut laajentua muuallekin.

”Ei se niin mene, että kopataan ohikulkijaa konemessuilla, että ostetaanko uusi traktori”

Myös Heikki ja Minna Huovinen ovat olleet tyytyväisiä koneyhteistyöhön. Leppävirran Soinilansalmella asuva yrittäjäpariskunta on kertomansa mukaan saanut yhteisomistajuudesta kokemuksia jo tilan edelliseltä sukupolvelta.

Minna Huovisen mukaan onnistuminen edellyttää suunnitelmallisuutta. Konehankinnoista tehdään kirjalliset sopimukset, joissa huomioidaan huollot, juoksevat kulut, korjaukset ja säilytykset.

– Pitää tuntea ne yhteistyökumppanit. Ei se niin mene, että kopataan ohikulkijaa konemessuilla, että ostetaanko uusi traktori, Heikki Huovinen linjaa.

Koneiden käytön aikataulutus helpottuu, kun muut tekijät ovat tuttuja. Luomutiloilla on erilainen aikataulu kuin muissa kohteissa. Koneaikataulutukseen vaikuttaa myös, onko kyseessä lihakarja- vai lypsytila.

Kaikki haastateltavat painottavat yhteistoiminnan sosiaalista ulottuvuutta. Konekumppaneista tulee jopa perhetuttuja ja saunailtaystäviä.

– Työ siellä traktorin kopissa on monesti aika yksinäistä touhua, niin mukava on näiden yhteistyöhommien tiimoilta vaihtaa tuttujen kanssa muutama sananen muutenkin, Heikki Huovinen miettii.