Suo ei ole silmälle kaunis heti ennallistamisen jälkeen.

Jussinrämekangas Pihtiputaan ja Kinnulan rajamailla muistuttaa sotatannerta: katkenneita puita on siellä täällä ja mustaksi myllätyssä turpeessa näkyy ison koneen jälkiä.

Vähitellen vesi ja suokasvillisuus ottavat suon omakseen, ja alueelle muodostuu Keski-Suomen suurimpia luonnontilaisia suoelinympäristöjä.

Niskaneva–Hyrkönnevan alueelle muodostuu yhteensä noin 700 hehtaarin luonnontilainen elinympäristö, kun Natura-suojellun suon ympäriltä ennallistetaan ojitettuja turvemaita.

Niistä 300 hehtaaria Metsähallitus on jo ennallistanut Helmi-ohjelmassa. Metsäyhtiö UPM puolestaan tukkii ojia omilla maillaan 200 hehtaarilla tämän ja ensi vuoden aikana.

Toimet ovat osa UPM:n elinympäristöohjelmaa, jossa tavoitteena on ennallistaa 3 000 hehtaaria soita vuoteen 2030 mennessä.

Se on yhtiön puolen miljoonan hehtaarin koko maaomaisuudesta noin 0,6 prosenttia.

Kaikki maanomistajat mukaan

Elinympäristöohjelmallaan UPM on valmistautunut EU:n ennallistamisasetukseen jo etukäteen. Samaa tekee Metsähallitus Helmi-ohjelmassa.

Niskaneva–Hyrkönnevan ennallistaminen on hyvä esimerkki siitä, miten maanomistajien yhteistyöllä saadaan aikaan isoja ja merkittäviä kokonaisuuksia.

Metsäbiotalouden tiedepaneeli arvioi EU:n ennallistamisasetuksen olevan kaikkien aikojen merkittävin Suomen metsätalouteen vaikuttava sääntely.

Asetus vaatii jäsenmaita kunnostamaan 90 prosenttia heikkoon tilaan menneistä elinympäristöistä seuraavan 25 vuoden aikana.

Siihen eivät pelkät valtion maat riitä. Suomen metsätalousmaasta lähes puolet on yksityisten ihmisten omistuksessa.

Luontokadon pysäyttämiseksi ennallistamistoimiin tarvitaan väistämättä mukaan myös yksityiset maanomistajat.

Luonnontilainen suo toimii kuin pesusieni

Suo ennallistetaan poistamalla puusto ja tukkimalla ojat.

Ennallistaminen parantaa suoluonnon tilaa, mutta on myös kustannustehokasta vesiensuojelua.

Pohjoisen Keski-Suomen erämaassa ennallisteattavan suon vedet päätyvät lopulta Kymijoen kautta Suomenlahteen.

Keski-Suomen vesi ja ympäristö ry:n toiminnanjohtaja Tuomo Laitinen vertaa luonnontilaista suota pesusieneen: se pidättää ja suodattaa vettä.

Laitinen peräänkuuluttaa valuma-aluelähtöistä vesiensuojelua, kuten soiden ennallistamista sellaisilla ojitusalueilla, jotka ovat metsätalouskäytön ulkopuolella.

– Isolla rahalla tehdyt koskikunnostukset saattavat tietyllä tavalla mennä hukkaan, jos valuma-alueelta lähtee liikaa humus- ja kiintoainekuormaa.

Esimerkkinä Laitinen mainitsee Pohjois-Pohjanmaan Siikajoen, jossa padon purkamisella jokeen halutaan palauttaa kadonnut vaelluskalakanta. Siikajoen valuma-alue on suurimmalta osaltaan ojitettua turvemaata.

– Valuma-alue on rikki. Pahimmillaan kalojen kutusoraikot liettyvät, ja ojitetuilta turvemailta tuleva vesi on niin hapanta, että lohikalojen mäti- ja poikasvaiheet eivät selviydy siinä.

Ojien tukkiminen suomailla voi näkyä vuosien saatossa kirkkaampana vetenä mökkijärvissä ja virtavesissä.

Luonnontilaiset suot tasaavat myös tulvien ja kuivien kausien vaihtelua sekä sitovat hiiltä. Soiden ennallistamisella suojellaan ilmastoa, vettä ja luontoa yhtä aikaa.

Metsäyhtiön järkivalinta

Suomessa on ojitettu lähes viisi miljoonaa hehtaaria soita metsänkasvatusta varten. Lukemattomat ojakilometrit ovat tuhonneet suoluontoa ja pilanneet vesistöjä.

Kaikilla alueilla ojitus ei kuitenkaan ole tuonut toivottua puiden kasvua.

UPM Metsän luonnonhoidon asiantuntija Miika Laihonen kertoo, että yhtiö ennallistaa maillaan erityisesti heikkotuottoisia soita.

– Näissä ei ole taloudellisesti järkevää kasvattaa puuta, mutta luontoarvot voivat ennallistamisen myötä olla merkittäviä. Silloin se on järkevä valinta.

Mikä saa pörssiyhtiön laittamaan seitsemännumeroisen summan rahaa soiden ennallistamiseen?

– Vastuullisuuden lisäksi uskomme, että ennallistamisen ympärille syntyy liiketoimintaa. Muun muassa koneyrittäjille siinä riittää työtä tulevina vuosina, sanoo Laihonen.

Muokattu 6.10.2025 klo 9:09 muutettu tekstissä mainittu Helmi-hanke Helmi-ohjelmaksi.