Vuosien saatossa Kaisalle kehittyi erityinen vaisto.

Jo pienistä merkeistä hän pystyi ennakoimaan, milloin hänen lapsensa käyttäisi väkivaltaa.

– Kun leikin äänet nousivat tietylle tasolle ja lapsen ulosanti muuttui, paikalla oli oltava saman tien.

Aina Kaisa ei ehtinyt ajoissa paikalle. Silloin lapsi saattoi lyödä tai purra pari vuotta nuorempaa sisarustaan.

Väkivaltaa oli pahimmillaan päivittäin. Välillä Kaisan piti olla koko ajan parin metrin päässä valmiina puuttumaan tilanteeseen.

Kokoaikainen hälytystilassa eläminen alkoi uuvuttaa.

Lapsen väkivaltaisuus herätti myös suojeluvaiston pienempää lasta kohtaan.

Videolla Kaisa kertoo tunteista, joita lapsen väkivalta aiheuttaa:

Kaisan vanhemmalla lapsella on diagnosoitu tarkkaavuuden ja aktiivisuuden häiriö ADHD sekä Asperger. Ne ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti.

– Aspergeriin liittyvän aistisäätelyn häiriön vuoksi toisen lapsen huuto voi aiheuttaa hänelle niin kovaa kipua, että hän lyö tätä.

Kaisa ja kaksi muuta lapsensa väkivallasta kertovaa äitiä eivät esiinny artikkelissa omalla nimellään, koska Yle haluaa suojella alaikäisten lasten yksityisyyttä.

Vanhempien henkilöllisyydet ovat Ylen tiedossa.

Lapsen väkivalta on lähisuhdeväkivaltaa

Kaisan lapsen väkivaltainen käytös alkoi 3-vuotiaana, kun tämä aloitti päiväkodin. Kaisa kertoo ottaneensa asian puheeksi neuvolassa ja sosiaalipalveluissa.

– Neuvolassa vain todettiin, että teillä on tällainen haaste. Ei löytynyt tahoa, joka olisi osannut auttaa.

Saman ovat huomanneet monet muutkin vanhemmat, joiden lapsi käyttää väkivaltaa. Näin kertoo Setlementti Tampereen väkivaltatyön yksikön toiminnanohjaaja Annukka Tuovila, joka on kohdannut lukuisia vanhempia, joiden lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti.

Setlementin Kun lapsi satuttaa -työ tarjoaa yksilöohjausta sekä vertaistukea perheille lapsen tai nuoren tekemään lähisuhdeväkivaltaan liittyen.

Vastaavaa apua ei Tuovilan tietojen mukaan juuri muualta saa. Ja sen huomaa – perheet ottavat Setlementtiin yhteyttä myös Pirkanmaan ulkopuolelta.

Videolla Annukka Tuovila kertoo, miten vanhemmat ovat Setlementiltä saadun avun kokeneet:

Suurin syy avunsaannin ongelmiin on Tuovilan mielestä auttamisjärjestelmässä oleva tiedon puute.

– Usein ei ymmärretä, että lapsen väkivalta on lähisuhdeväkivaltaa, ja se vaikuttaa samalla tavalla kuin mikä tahansa muukin väkivalta.

Tuovila kertoo, että vanhempien kokema väkivalta aiheuttaa usein uupumusta ja esimerkiksi masennusta.

Samanlaista oireilua voi olla myös sisaruksilla.

Lapsen pahoinpidellyksi joutuminen jätti trauman

Setlementti Tampereen Annukka Tuovila kertoo, että monella väkivaltaisesti käyttäytyvällä lapsella on jonkinlainen neuropsykiatrinen diagnoosi, kuten ADHD tai autismi.

Kaisan lasten tapaan myös tamperelaisen Marjon kahdella lapsella on ADHD. Heistä kumpikin on käyttänyt väkivaltaa toisiinsa ja Marjoon.

Marjon mukaan väkivaltaisuuden taustalla on myös se, että lapset ovat kokeneet rajua koulukiusaamista.

14-vuotiaan väkivalta on Marjon mukaan enimmäkseen henkistä – haukkumista ja manipulointia.

Vanhempi lapsi on ollut fyysisesti väkivaltainen.

Kun Marjon esikoinen oli 15-vuotias, yksi väkivaltatilanne eskaloitui. Lapsi pahoinpiteli Marjon lisäksi pikkusisaruksensa.

Marjo kertoo, että pahoinpitely jätti mustelmien ja lievän aivotärähdyksen lisäksi trauman.

– Pahoinpitelyn jälkeen lapsen raivo aiheutti minussa reaktion siirtyä kauemmas. Suojelin itseäni, vaikka suoranaista vaaraa ei ehkä olisi ollutkaan.

Marjo ei vaatinut lastaan rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Myös Marjo kertoo hakeneensa apua varhaisessa vaiheessa. Asiaa on puitu terveydenhuollossa ja lastensuojelussa, joissa Marjo kertoo kohdanneensa syyllistämistä.

Hän ei koe saaneensa konkreettista apua ennen Setlementin tarjoamaa yksilöohjausta sekä vertaistukiryhmää.

– Se on ehkä ollut elämäni parhaimpia ryhmiä.

Äiti: ”Väkivaltaisen puolison voi jättää, mutta lasta ei”

Monen väkivaltaisen lapsen vanhempi kokee syyllisyyttä ja häpeää.

Niin myös kolmen lapsen äiti Maija, jonka nuorin lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti myös koulussa.

Pahimmillaan Maija joutui hakemaan raivoavaa lastaan pois koulusta kesken päivän useita kertoja viikossa.

– Joskus, kun hain lasta, kolme opettajaa piteli häntä. Yksi käsistä, yksi jaloista ja yksi istui selän päällä. Lapsen oikeanlaisen rajoittamisen keinot puuttuivat täysin.

Väkivaltainen käytös alkoi esikoulussa. Isot ryhmät ja esikoulun vaativuus kuormittivat lasta, ja se alkoi purkautua väkivaltana.

– Raivokohtauksia tuli useita kertoja viikossa. Sen aikana lapsi heitteli käsipainoja sisaruksiaan kohti ja löi, potki ja puri meitä vanhempia.

Maija kertoo hakeneensa apua terveydenhuollon, sosiaalipalveluiden sekä koulun kautta, mutta kukaan ei osannut antaa apua lapsen väkivaltaisuuteen. Syytä lapsen käytökseen haettiin kotioloista.

– Koin, että erityisesti koulussa oli melko syyllistävä mentaliteetti. Meiltä vanhemmilta kyseltiin, miksi lapsi käyttäytyy näin ja mitä aiotte tehdä asialle.

Kun Maijan lapsi pääsi erityispienluokalle, asiat muuttuivat. Raivokohtaukset vähenivät ja nykyään niitä on kerran kolmessa viikossa.

Vaikka oma lapsi on Maijalle maailman rakkain, herättää hänen väkivaltaisuutensa ristiriitaisia tunteita.

– Väkivaltaisen puolison voi jättää, mutta lasta ei. Hän pysyy iholla koko ajan huolehdittavana. Vanhemmalle ei jää aikaa latautua, jotta jaksaisi sitä käytöstä.

”Väkivaltainen käytös ei tarkoita tunteettomuutta”

Ylen haastattelemat äidit ovat yksimielisiä siitä, minkälaiset asiat olisivat tukeneet heidän perheitään: varhainen apu ja tuki terveydenhuollosta ja varhaiskasvatuksesta sekä tuki vanhemmille jaksamiseen ja vaikeiden tunteiden käsittelyyn.

Vanhemmat toivovat ymmärrystä väkivaltaisesti käyttäytyviä lapsia ja heidän vanhempiaan kohtaan.

Heidän mukaansa lapsen käytöksen ajatellaan kertovan huonoista kotioloista tai kasvatuksesta, joka ei lähes koskaan ole näin.

– Uskon, että moni vanhempi tekee kaikkensa lastensa eteen, kahden lapsen äiti Marjo sanoo.

Kaisa korostaa, että jos lapsi käyttää väkivaltaa, se ei tarkoita, ettei hän kokisi esimerkiksi myötätuntoa.

Hän kertoo kokeneensa suurta surua, kun päiväkodin työntekijät kertoivat olevansa huolissaan, koska eivät nähneet hänen lapsessaan lainkaan empatian piirteitä.

– Nykyään opettaja kertoo, että lapsi saattaa puolustaa kaveriaan kyyneleet silmissä. Väkivaltainen käytös ei tarkoita tunteettomuutta tai empatiakyvyttömyyttä.