Rikosylikonstaapeli Seppo Mikkola keskusrikospoliisin Lapin yksiköstä todisti Venäjän luisua tiukaksi valvontayhteiskunnaksi, kun hän työskenteli Murmanskissa ja Pietarissa poliisiyhdyshenkilönä 2011–2016.

Suhteet kiristyivät pikkuhiljaa, kun Vladimir Putinin kolmas presidenttikausi alkoi 2012, hän muistelee.

– Virkaveli saattoi sanoa, että ei voi tulostaa minulle tietoa edes Venäjän julkisesta internetistä. Jos hän luovuttaa tietoa, niin hän syyllistyy maanpetokseen. Maanpetosrikoksen tulkintaa kiristettiin loppuvuonna 2012.

Se kuulosti Mikkolasta hullulta, koska tiedonvaihto on tärkeä osa kansainvälistä poliisiyhteistyötä.

Vuonna 2014 Venäjän vallattua Krimin Ukrainalta asiat hankaloituivat hänen mukaansa lisää. Venäläiset poliisikollegat peruivat tapaamisia ilmeisesti tekosyiden, muiden kiireiden varjolla.

Tapaamiset lopulta onnistuivat, mutta tunnelma jäykistyi. Virallisen osuuden jälkeen saattoi koittaa tapaamisen tärkein hetki.

– Parkkipaikalla hyvästeltiin ja saatettiin puhua oikeista asioista.

Lopulta myös epäviralliset keskustelut parkkipaikalla tyrehtyivät.

– Sitten sieltä ohjattiin, että yhteydenpito on vain Interpolin kautta. Se on sama väylä, jota Suomi käytti, kun Neuvostoliitto oli olemassa, Mikkola kertoo.

Mikkola kertoo kokemuksistaan 9. lokakuuta ilmestyneessä kirjassa Suomalaispoliisina Pietarissa.

Hän ei esiinny kuvissa tunnistettavasti, koska työskentelee edelleen vakavan kansainvälisen rikollisuuden parissa.

Pietari oli siisti ja turvallinen

Pietari oli 2010-luvulla Seppo Mikkolan mukaan kuin mikä tahansa eurooppalainen miljoonakaupunki. Vieläpä siisti ja turvallinen sellainen.

Pakotteet eivät tuntuneet Mikkolan perheen arjessa. Länsimaalaisia elintarvikkeita sai ostettua kaupoista normaaliin tapaan.

– Suomalaisia maitotuotteita notkui hyllyillä, tavaran puutetta ei näkynyt.

Mikkola koki venäläiset ihmiset ystävällisinä, vieraanvaraisina ja rehellisinä.

Hänelle sattui usein, että pankkikortti unohtui ravintolaan tai laukku jäi junaan. Mikkola sai ne aina takaisin.

– Meiltä ei varastettu eikä hävinnyt mitään yhden kerran kadonneita auton rekisterikilpiä lukuun ottamatta.

Tavallisten pietarilaisten suhtautuminen häneen ja perheeseen arjessa oli hyvää ja asiallista. Se ei muuttunut geopolitiikan kiristyessä.

Mikkolan mukaan hän saattoi joutua Pietarin-kodissaan myös salakuuntelun kohteeksi. Siihen viittaa se, että perheen venäläinen siivooja toteutti toiveen jonka Mikkolan vaimo oli sanonut hänelle ääneen, mutta jonka Mikkola itse oli unohtanut kertoa eteenpäin siivoojalle.

– Jostakin tämä siivooja oli kuitenkin sen pienen tiedon saanut, Mikkola kertoo.

Kuuntele alta Yle Areenasta, kun Mikkola kertoo tapauksesta.

Nykyään Seppo Mikkola ei enää työskentele Venäjä-yhteistyön parissa.

Viranomaisyhteistyö venäläisten kanssa sujui aiemmin samaan tapaan kuin vaikkapa ruotsalaisten tai muiden eurooppalaisten rikostutkijoiden kanssa.

– He olivat viimeisen päälle ammattilaisia ja puhuimme ammatillisesti samaa kieltä. Sen olisi suonut jatkuvan pitempäänkin, Mikkola kertoo.

Yhteistyöllä selvisi rajat ylittäviä rikoksia

Rikosylikonstaapeli Seppo Mikkola oli selvittämässä useita rajan ylittäviä rikoksia. Pietarissa hänen työpöydällään tyypillisin rikoslaji liittyi huumeisiin.

Murmanskissa vastaan tuli eniten omaisuusrikoksia ja rakkaushuijauksia. Huumausainerikollisuutta ei näkynyt yleensä Murmanskin ja Lapin välillä.

Raja oli jo silloin pohjoisessa tarkkaan vartioitu ja rajaliikennettä vain vähän. Toisin oli Kaakkois-Suomessa ja Pietarissa.

– Murmanskissa yhteistyö ja suhtautuminen länsimaalaisiin oli muutenkin epäluuloisempaa ja vanhanaikaisempaa kuin Pietarissa. Se oli ymmärrettävää, koska Murmanskissa oli vähemmän ulkomaalaisia ja se on arktista sotilasaluetta.

Murmanskissa oli Suomen edustuston lisäksi vain Norjan pääkonsulaatti. Nekin on sittemmin suljettu, samoin toimipiste Petroskoissa ja Suomen pääkonsulaatti Pietarissa.

Nyt, kun Suomen ja Venäjän suhteet ovat jäissä ja raja kiinni, ei Mikkolan mukaan ole rajat ylittävää rikollisuuttakaan samaan tapaan kuin aiemmin.

– Eihän täällä (Suomessa) käy nyt venäläisiä, eli tällä hetkellä poliisien tiedonvaihdolla ei ole niin suurta merkitystä, Seppo Mikkola pohtii.

Suomen Moskovan-suurlähetystössä työskentelee nyt yksi suomalainen poliisiyhdyshenkilö, jonka toimialue on koko Venäjä. Hän edustaa tarvittaessa myös muiden Pohjoismaiden poliisia ja tullia, suurlähetystöstä kerrotaan.

Haittaa enemmän Venäjälle, uskoo Mikkola

Poliisiyhteistyön hiipuminen haittaa kansainvälisten rikosten selvittämistä. Mikkolan mukaan Suomesta ja Euroopasta venäläiskollegat saivat tärkeää tietoa Venäjälle ulottuvista rikoksista. Varsinkin huumeiden salakuljetuksista Euroopasta Venäjälle, Mikkola sanoo.

– Yhtälailla yhteistyön hiipumisesta haittaa on Venäjälle, jopa enemmän kuin Suomelle.