Seitsenottelija Saga Vanninen kuuluu niihin harvoihin suomalaisiin urheilijoihin, joiden juuri tässä näkymässä voi olettaa menestyvän erittäin hyvin Los Angelesin olympiakisoissa 2028.

Vannisesta kansainvälisen huippu-urheilijan koulinut valmentaja Erki Nool on surutta käyttänyt hyväkseen tähtiurheilijansa lainavaloa esittäessään kiusallisen tarkkoja huomioitaan suomalaisesta urheilujärjestelmästä.

Ennen kaikkea Nool on ihmetellyt sitä, että isossa kuvassa niukkoja julkisia avustuksia jaetaan Suomessa niin suurelle joukolle urheilijoita.

Hänen mielestään koko potti pitäisi kohdistaa niille projekteille, joiden urheilijat, valmentajat ja muu tukiporukka ovat realistisella ja nopealla kansainvälisellä menestyspolulla.

Kun rahaa esimerkiksi 2025 on myönnetty peräti 263 urheilijalle, Virossa erittäin oikeistolaisesta maailmankuvastaan tunnetulle Noolille aukeaa häntä kauhistuttava sosiaalidemokraattinen näkymä ja sen päässä olympiakisojen mitalitaulukossa jatkossakin numerosarja 0-0-0=0.

Perjantaina 17. lokakuuta tämä toimintakulttuuri sai haudalleen kukat, kun opetus- ja kulttuuriministeriö tiedotti mullistavansa järjestelmän perusteellisesti. Uudistuksen suunnittelivat ministeriön virkamies- ja Olympiakomitean huippu-urheilujohto konsultteinaan muun muassa Kilpa- ja huippu-urheiluinstituutti Kihun asiantuntijat.

Erki Nool ei suunnitteluun osallistunut, mutta Olympiakomitean huippu-urheilujohtaja Janne Hänninen myönsi Yle Urheilulle, että uusi systeemi on paljolti tämän toiveiden mukainen.

Ajankohta oli mylläykselle täydellinen. Huippu-urheiluyksikköä johtaa kaikelle muulle paitsi suomalaisurheilijoiden menestysedellytysten luomiselle kuurosokea Hänninen ja ministeriötä tämän ex-valmennettava, huippu-urheilun vaatimustasoon myös läheisesti tutustunut pikaluistelutähti Mika Poutala (kd).

Eikä kovin moni opponoija voinut väittää, että kuopattu systeemi olisi tuottanut kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Kuluneiden 10 vuoden aikana kuusi suomalaisurheilijaa on saavuttanut henkilökohtaisen olympiamitalin. Tällaisia atleetteja löytyy Pohjanlahden länsipuolella sijaitsevasta naapurimaastamme 31.

Syksyn 2024 kritiikki ja turbulenssi tarkoittivat sitä, että suomalainen urheiluliike tilasi Olympiakomitealta ja ministeriöltä ison muutoksen, ja nyt se sen sai. Tästedes tukea ei enää jaeta haulikolla, vaan tarkka-ammuntakiväärillä – vaikka Suomen tuorein kesäolympiakulta ensin mainitulla kapistuksella 2008 hankittiinkin.

Tuskanparkaisu falsetissa

Uudistuksen isoja pihvejä ovat apurahaluokkien kutistuminen kahteen, summien nosto muutamalla tonnilla ja mahdollisuus kahden vuoden apurahaan.

Ja ennen kaikkea joukkueurheilijoiden siivoaminen tukiurheilijoiden listalta vain yhdeksän vuotta sen jälkeen, kun heidät sinne ankaralla lobbauksella mahdutettiin.

Tuskanparkaisu varsinkin tunnetusti vähävaraisen naisjoukkueurheilun taholta nousseekin falsettiin.

Olympiakisoihin käytännössä aina jonkinlaisina pronssimitaliehdokkaina lähtevät naisleijonat jätettiin vielä löysään hirteen; talvilajien apurahakriteerien laatiminen on vielä kesken.

Ministeriöstä Yle Urheilun annettiin kuitenkin ymmärtää, että naisten jääkiekkoa tuskin kohdellaan eri tavalla kuin muitakaan joukkuelajeja. Apurahaa on käytännössä saanut koko maajoukkueen pelaajisto.

Riemastuttava kuriositeetti tässä kategoriassa on megaseura Partizan Belgradin koripalloilija, tuleva NBA-miljonääri Miikka Muurinen, joka tammikuuhun saakka saa 6 000 euron nuorisoapurahaa ministeriöstä. Voi vain kuvitella, miten nuorukaisen käsi väpättää, kun se kuittaa 500 euroa kuussa vastaanotetuksi.

Suurimman eli jatkossa 24 000 euron apurahan kriteerit kiristyvät niin, että urheilijalla tulee olla muutakin kuin verbaalista todistusaineistoa kyvyistään: kahdeksan parhaan joukko globaalilla tasolla on perusvaatimus.

Tähän varsinkin kesälajien osalta hyvin pieneen joukkoon liittyi äskettäin painonnoston MM-kisoissa Norjassa 19-vuotias Janette Ylisoini – kuudes sija kolme kiloa mitalista ja ripeä kehitysvaihe päällä. Esimerkiksi kaikille suomalaisille ratajuoksijoille kyyti on tässä harkinnassa jatkossa arktisen kylmää.

– Ylisoini on tyyppiesimerkki tämän uudistuksen suurista voittajista, Janne Hänninen myöntää.

Vaikka ministeriö ja Olympiakomitea jakaisivat rahoja kuinka, kyse on lopulta vain noin 2,4 miljoonasta eurosta vuodessa. Se on esimerkiksi Mikko Rantasen (ei apurahaurheilija) NHL-vuosipalkasta noin 30 prosenttia.

Jotain on kuitenkin yritettävä, kun pohjakosketus on otettu.