Pelon politiikkaan perustuva vallankäyttö tarjoaa tyranneille loputtomia mahdollisuuksia luoda uhkakuvia, hallita mediaa, tehdä mieleistään lainsäädäntöä, ja kontrolloida kansalaisia. Itärajan takana asian voi havaita aivan käytännössä.
Myös kansainvälinen kauppapolitiikka on tämän päivän pelon politiikkaa. Samalla Suomi varautuu Venäjän suunnalta tulevaan disinformaatioon ja hybridivaikuttamiseen.
Firenzeläinen filosofi ja valtiomies Niccolò di Bernardo dei Machiavelli opetti pelolla johtamista jo vuonna 1532.
Teoksessaan Ruhtinas hän esittelee mallinsa hallitsijan ihanteesta: ruhtinaan on turvallisempaa olla pelätty kuin rakastettu, koska pelko on helpompi ja luotettavampi tapa hallita. Rakkaus taas on usein epävakaampaa.
Itsenäisyytemme ei ollut itsestäänselvyys, vaan vaati kovia uhrauksia.
Itsenäinen Suomi täyttää 6.12.2025 kunnioitettavat 108 vuotta. Samalla ympärillä oleva maailma näyttää muuttuvan yhä enemmän machiavellilaiseksi.
Itsenäisyytemme ei ole itsestäänselvyys, vaan se vaati kovia uhrauksia etenkin toisessa maailmansodassa, jolloin taistelimme itsenäisyytemme jatkumisen puolesta.
12 diktaattoria -podcastin uusi kausi käsittelee stalinistisia johtajia Neuvostoliiton vasallivaltioissa toisen maailmansodan jälkeen.
Stalin ymmärsi tuolloin, että Suomen valtaus sitoisi niin paljon joukkoja ja materiaalia, että se olisi vaikeuttanut Neuvostoliiton toimintaa muilla tärkeillä rintamilla. Asiasta on kirjoittanut muun muassa Matti Lauerma kirjassaan Talvisodan ihme.
Kaikki maat eivät onnistuneet itsenäisyytensä puolustamisessa. Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto otti joukon maita tiukkaan poliittiseen ohjaukseensa. Niitä kutsuttiin vasallivaltioiksi, ja kyyti oli kylmää.
ÁVH oli vastuussa laajamittaisista poliittisista puhdistuksista, joissa tuhansia ihmisiä vangittiin, karkotettiin tai teloitettiin.
Esimerkiksi Unkarissa Mátyás Rákosin valtakaudella vuosina 1945–1956 Rákosin oikeana kätenä toimi ja kansalle neuvostomyönteistä politiikkaa opetti kommunistisen hallinnon salainen poliisi ÁVH (Államvédelmi Hatóság).
ÁVH oli vastuussa laajamittaisista poliittisista puhdistuksista, joissa tuhansia ihmisiä vangittiin, karkotettiin tai teloitettiin.
Heitä syytettiin niin kutsutusta kansanvihoillisuudesta tai vastavallankumouksellisesta toiminasta. Usein tällaiset syytökset olivat tekaistuja tai perustuivat vääriin ilmiantoihin, kirjoittaa Gary Bruce kirjassaan The Firm: The Inside Story of the Stasi.
Diktatuureissa vallan keskittyminen, vain yhden oikean mielipiteen salliminen ja opposition tukahduttaminen johtavat lähes väistämättä vääristyneeseen käsitykseen todellisuudesta.
Juuri näin kävi Unkarissa Mátyás Rákosin valtakaudella, kun tämä pyrki noudattamaan Neuvostoliiton esimerkkiä kaikessa politiikassaan.
Rákosi sai kansan suussa lempinimen Kalju murhaaja.
Rákosin johdolla Unkarista rakennettiin stalinistisen mallin mukainen diktatuuri, johon kuuluivat näytösoikeudenkäynnit.
Esimerkiksi ulkoministerinä toiminut László Rajk tuomittiin vuonna 1949 järjestetyssä näytösoikeudenkäynnissä kuolemaan syytettynä salaliitosta Unkarin kommunistihallituksen kaatamiseksi Jugoslavian Josip Titon kanssa.
Rákosin johdolla poliittisia vastustajia käsiteltiin kansanvihollisina, ja Rákosi sai kansan suussa lempinimen Kalju murhaaja. Rákosin vaiheista kirjoittaa muiden muassa Paul Lendvai kirjassaan Unkarin Historia.
Stalinismin perintö kummitteli pitkään
Stalinismi on esimerkki pelolla alistamisesta. Isä Aurinkoiseksi kutsuttu Stalin johdatti pitkällä varjollaan Neuvostoliittoa ja sen keskeisiä Itä-Euroopan vasallivaltioita Albaniaa, Bulgariaa, Itä-Saksaa, Jugoslavia, Puolaa, Romaniaa, Tšekkoslovakiaa ja Unkaria kohti kommunistista ihannevaltiota toisen maailmansodan jälkeen, vuodesta 1945, kuolemaansa 5. maaliskuuta 1953 asti.
Kuuntele 12 diktaattoria -sarjan jakso, joka kertoo stalinismista DDR:ssä:
Josip Titon johtama Jugoslavia otti etäisyyttä Neuvostoliittoon jo vuodesta 1948 lähtien. Neuvostoliiton johtoon valittu Nikita Hruštšovin pyrki puolestaan ottamaan etäisyyttä stalinismiin ensimmäisen kerran jo 1950-luvun loppupuolella.
Vasta Itä-Saksassa kansannousu ja Berliinin muurin murtuminen 9.11.1989 tekivät lopun stalinismin haamusta vasallivaltioissa ja laajemmin muuallakin Euroopassa.
Kommunismin kukistuminen Itä-Euroopassa synnytti tragedian nimeltä Neuvostoliitto.
Stalinismi olisi voinut olla myös osa Suomen historiaa, mutta ei ole.
Stalinin diktatuurin perintöä alettiin tutkia kriittisesti Venäjällä 2010-luvulla, mutta presidentti Vladimir Putin on sittemmin tuonut esiin tulkintojaan Stalinin ajan saavutuksista.
Vasallivaltioissa kansan yhtenäisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta kehuttiin, mutta kansaa yhdisti pelko. Salainen poliisi loi vasallivaltioissa ilmiantajaverkoston.
Näihin laajoihin verkostoihin saattoi kuulua yhtä hyvin työkaveri, naapuri kuin jopa oman perheen jäsen. Ilmiannetut, niin syylliset kuin syyttömätkin, kuulusteltiin kovin ottein. Syyllisiksi ilman asianmukaista oikeudenkäyntiä todetut tuomittiin, osa teloitettiin.
Stalinismi olisi voinut olla myös osa Suomen historiaa, mutta ei ole.