Maanomistajan saamat tulot käytöstä poistettavilta turvesoilta jäävät selvästi pienemmiksi kuin polttoturpeen nostosta saadut tulot.
Etenkään aktiiviset käyttötavat, kuten viljely, eivät näytä kovin kannattavilta.
Asia selviää Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen, Luonnonvarakeskuksen, Centria-ammattikorkeakoulun ja Geologian tutkimuskeskuksen tekemästä tutkimuksesta, jossa selvitettiin Keski-Pohjanmaan turvesoiden jatkokäyttöä.
Tutkimuksessa arvioitiin eri vaihtoehtojen kannattavuutta sekä selvitettiin turvetuotantoalueilta lähtevien arvoketjujen aluetalous- ja ympäristövaikutuksia. Tutkimusta esiteltiin Kokkola Material Weekillä.
Parhaan tuoton vanhalta turvesuolta saa passiivisilla menetelmillä, esimerkiksi metsittämällä, vettämällä alueen kosteikoksi tai vuokraamalla alueen aurinkovoimalalle, sanoo väitöskirjatutkija Henrik Wejberg Luonnonvarakeskuksesta.
Turvetuotannosta on saanut paremmat tulot kuin soiden uusista käyttötavoista, kertoo väitöskirjatutkija Henrik Wejberg videolla.
Tuottoa nostaa, mikäli hiilidioksidipäästöjen kompensoinnista on tulevaisuudessa saatavissa enemmän rahaa kuin nyt. Taloudellisesti kannattavampaa on myös, jos alue sijaitsee lähellä sähkön siirtolinjoja. Silloin suon arvo nousee aurinkoenergian tuottajien silmissä.
Aluetalous kaipaa jalostustoimintaa
Myöskään aluetaloudellisesti soiden uusilla käyttötavoilla ei päästä samoihin euroihin turvetuotannon kanssa ilman jatkojalostusta, sanoo Wejberg.
– Tässä hankkeessa tutkituilla jatkojalostustoimilla, kuten biohiilen tuotannolla, ei päästy samanlaiseen aluetaloudelliseen tuottoon.
Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton (MTK) Keski-Pohjanmaan kenttäpäällikkö Niko Hyppösen mukaan turveala jäi tyhjän päälle, kun markkinat sulivat nopeasti alta.
– Uusien vaihtoehtojen taloudellinen kannattavuus vaikuttaa aika kiikkerältä. Ne eivät ole vielä kovin houkuttelevia vaihtoehtoja maanomistajille tai alalla oleville yrittäjille.
Hyppönen peräänkuuluttaa maltillista etenemistä soiden uusissa käyttötavoissa.
– Edetään niin, että kenttä pysyy mukana. Ettei synny poliittista epävarmuutta, mikä tuo yrittäjille ja maanomistajille pakokauhua, toivoo Hyppönen.
Suon olosuhteet tarkasteluun jatkokäytössä
Käytöstä poistettavat turvetuotantoalueet voivat toimia myös esimerkiksi biokaasun, kuivikkeiden, kasvualustamateriaalien tai teollisuuden raaka-aineiden kasvualustana.
Maaperä vaikuttaa turvesuon jatkokäyttöön, kertoo tutkija Oona Allonen videolla.
Turvesuot soveltuvat esimerkiksi nurmen, ruokohelpen, kuituhampun, pajun ja hieskoivun kasvatukseen.
Tutkituista vaihtoehdoista hieskoivun kasvatus osoittautui kannattavimmaksi: se kasvaa hyvin suonpohjilla ja sen tuotantokustannukset ovat alhaiset. Maanomistaja joutuu kuitenkin odottamaan ensimmäistä tilipäivää parikymmentä vuotta.
Tutkimuksessa kartoitettiin yli 5 000 hehtaaria Keski-Pohjanmaalla käytössä olevia tai jo käytöstä poistettuja turvesoita.
Niistä noin 2 500 hehtaaria soveltuisi vettämiseen, noin 2 400 hehtaaria peltoviljelyyn ja yli 1 200 hehtaaria metsitykseen. Alavimmat tai patoamalla vetettävissä olevat alueet olisi luontevinta ennallistaa tai rakentaa kosteikoiksi.
– Maanomistaja tietenkin päättää, mitä alueilleen tekee. Hänen kannattaa kuitenkin katsoa alueen ominaisuuksia, ja tehdä sen perusteella päätös, mitä siellä helpoiten on toteutettavissa, neuvoo GTK:n tutkija Oona Allonen.