KIOVA Pieni joukko kulkee Kiovan vilkkaalla pääkadulla ja huutaa iskulauseita. Yksi kantaa suurikokoista muoviruiskua, toisen selässä roikkuu desinfiointisäiliö. Se tuo mieleen vaarallisten aineiden torjuntayksikön.

– Kuka haluaa rokotteen moskoviitteja vastaan? yksi aktivisteista huutaa.

Kieliaktivisti Dina Syrodenko kertoo, miksi venäjän kieli on uhka:

Ohikulkijat hämmästelevät ja osa naureskelee. Mielenosoittajien sanoma ei kuitenkaan ole Ukrainassa mikään vitsi: kielipolitiikka on yksi maan kiistellyimmistä ja tunteita herättävimmistä kysymyksistä.

Aktivistit kampanjoivat venäjän kielen käyttöä vastaan. Venäjällekin kielipolitiikka on keskeisessä roolissa: yksi sen päävaatimuksista sodan lopettamiseksi on, että venäjä nostetaan Ukrainan toiseksi viralliseksi kieleksi.

Valtaosa ukrainalaisista, 87 prosenttia, kannattaa ukrainan aseman vahvistamista lisäämällä ukrainankielistä kirjallisuutta ja muuta sisältöä. Se selviää lokakuussa julkaistusta kyselystä.

Samaan aikaan tuoreet kyselyt kertovat venäjän suosion kasvusta erityisesti nuorten joukossa. Se on herättänyt keskustelua. Miksi nuoret puhuvat sodan neljäntenä vuonna niin paljon venäjää?

– Opetus siirtyi verkkoon korona-aikana. Lapset viettivät paljon aikaa kotona ja hakeutuivat silloin venäjänkielisen some-sisällön pariin, selittää kieliasiainvaltuutettu Olena Ivanovska.

Tuoreen kyselyn mukaan 66 prosenttia Kiovan koululaisista puhuu venäjää oppitunneilla. 82 prosenttia käyttää sitä välitunneilla. Maanlaajuisesti luvut ovat matalammat.

Samaan aikaan nuorten ukrainan taito on parantunut. Sen käyttö on kuitenkin vähentynyt vuoden takaisesta. Kyselyn mukaan moni opettaja opettaa yhä venäjäksi, vaikka siitä voi saada sakon.

Jotkut nuoret Ylen haastatteluissa sanoivat, että ystäväpiirit määräytyvät sen mukaan, puhuuko ukrainaa vai venäjää.

Yle kysyi kiovalaisilta nuorilta, mitä kieltä he käyttävät:

Ivanovskan mukaan Ukrainalla on rajalliset keinot vaikuttaa tilanteeseen. Venäjän käyttöä ei voi estää välitunneilla, eikä somea rajoiteta kuten Venäjällä. Myös kotien kielivalinnoilla on suuri merkitys. Monet neuvostoaikana kasvaneet vanhemmat eivät Ivanovskan mukaan ymmärrä, miten venäjän puhuminen kotona vaikuttaa lasten identiteettiin.

– Nyt tarvittaisiin vanhempien tietoisuutta siitä, että ukrainantaito vaikuttaa lapsen menestykseen, Ivanovska sanoo.

Ukrainan kielitilanteen arviointi on hankalaa, koska kyselyt tuottavat ristiriitaisia lukuja. Venäjää äidinkielenä puhuvien osuus on kuitenkin ollut pitkään laskussa.

Arvostetun Razumkovin ajatushautomon tämänvuotinen selvitys osoittaa, että vain kuusi prosenttia ukrainalaisista kertoo äidinkielekseen venäjän. Ukrainassa äidinkieli ei kuitenkaan aina kerro, mitä kieltä ihminen käyttää arjessa. Moni vaihtaa joustavasti kielestä toiseen ja käyttää ukrainaa ja venäjää rinnakkain. Lisäksi moni puhuu surzhykia, sekakieltä, jossa ukraina ja venäjä yhdistyvät.

Vuosisataisen venäläistämisen arvet näkyvät yhä

Kaksikielisestä Suomesta käsin voi olla vaikea ymmärtää, miten jännitteinen kielikysymys Ukrainassa on. Moni venäjänkielinen kokee olevansa sataprosenttisesti ukrainalainen, ja suuri osa Ukrainan armeijan sotilaistakin puhuu venäjää taistellessaan venäläisiä vastaan.

Mutta samaan aikaan pitäisi käsittää, mitä Venäjä tekee kielen saralla. Se on oikeuttanut hyökkäyssotansa väitteellä, että se puolustaa venäjänkielisten oikeuksia.

Ukrainalainen sotavanki kertoo, miksi vaihtoi venäjästä ukrainaan kesken vankeuden, vaikka ukrainaa ei saanut puhua.

Ivanovska muistuttaa, että sodassa ei ole kyse alueista vaan siitä, että Venäjä pyrkii pyyhkimään pois ukrainalaisen identiteetin.

– Ensin tilaa valloitetaan venäjänkielisellä kulttuurituotteella, sitten tulevat tankit, ja kaikki tuhotaan, Ivanovska sanoo.

Ukrainassa kielikysymykseen vaikuttaa historian painolasti. Venäjä rajoitti ukrainan kielen asemaa yli kolmen vuosisadan ajan ja venäläisti maata järjestelmällisesti. Sen seurauksena venäjällä on vahva asema idässä ja etelässä.

1930-luvulla Ukrainaa koetteli Josif Stalinin järjestämä nälänhätä, joka tappoi arviolta 3–5 miljoonaa ukrainalaista erityisesti maan keski- ja itäosista. Nälänhädän jälkeen Neuvostoliitto toi venäjänkielistä väestöä pahiten kärsineille alueille, mikä muutti alueiden rakennetta.

– Ukrainalaisuus sallittiin kansanperinteessä, mutta muuten sen ilmaisua pyrittiin rajoittamaan. Kyse on eräänlaisesta kielellisestä kansanmurhasta, jota on juurrutettu mieliin, Ivanovska sanoo.

Venäjä poistettiin suojeltujen kielten listalta

Ukrainan parlamentti poisti viime viikolla venäjän kielen suojeltujen vähemmistökielten joukosta. Venäjä oli ollut suojeltu vähemmistökieli vuodesta 2003. Ivanovskan mukaan tämä johtui tahallisesta käännösvirheestä.

– Tätä päätöstä Ukraina on odottanut monta vuotta, Ivanovska kirjoitti parlamentin äänestettyä asiasta.

Ylen haastattelussa Ivanovska mainitsee toisenkin perustelun venäjän kielen aseman poistamiselle.

– Jos jonkin etnisen vähemmistön kotimaaksi luokiteltu valtio harjoittaa aggressiota Ukrainaa vastaan, ei Ukrainalla ole velvollisuutta suojella kyseisen vähemmistön kieltä omassa maassaan, Ivanovska perustelee.

Ivanovskan mukaan tärkeintä olisi tuottaa ukrainankielistä sisältöä ja tarjota venäjälle vaihtoehtoja. Kieliaktivisteille se ei riitä.

– Ukraina ei saa omaa tilaansa, kun suuri osa tilasta on venäjän vallassa, etenkin verkossa, sanoo aktivisti Dina Syrodenko.

Moni venäjänkielinen kokee vaatimukset kuitenkin henkilökohtaisena hyökkäyksenä.

– Sota on sotaa, mutta ihmisten pitäisi voida puhua äidinkieltään, Kiovasta kotoisin oleva Liza sanoo Ylelle.

Syrodenko puolustaa asiaansa vaikka tietää, että asia on monelle arka. Hän puhui itsekin venäjää äidinkielenään sodan alkuun saakka.

– Se että huudamme ääneen, että venäjän kieli on uhka, on monelle shokeeraavaa. Päätös luopumiselle venäjästä tarkoittaa tiettyjen sosiaalisten ympyröiden katkaisua, Syrodenko tunnustaa.