Pohjois-Savo on mukana EU:n laajassa väestömuutoksen tutkimuksessa, joka etsii ratkaisuja alueelliseen eriarvoisuuteen. Maaseutu ja pienet kaupungit menettävät väestöään kautta koko Euroopan. Tämä näkyy myös Suomessa.

Pohjois-Savon lisäksi mukana on yhdeksän muuta aluetta eri puolilta Eurooppaa, muun muassa Portugalin Azorit, Espanjan Kastilia ja León sekä Romanian Nord-Vest.

Tutkimusta tekevät OECD:n tutkijat Euroopan komission toimeksiannosta. Tutkimusryhmää johtaa OECD:n vanhempi ekonomisti ja analyytikko Antti Moisio. Ryhmä on parhaillaan Kuopiossa tutustumassa Itä-Suomen tilanteeseen.

Tutkimuksen taustalla on Euroopan komission yhteisen tutkimuskeskuksen (YTK) analyysi, jonka mukaan EU:n väestökehitys kulkee kohti pienempiä ja vanhempia väestöjä ja samalla alueiden väliset erot kasvavat. Eurooppa siis vanhenee.

– Vuoteen 2050 mennessä suuri osa EU-alueista tulee kohtaamaan väestön vähenemistä ja ikääntymistä. Tämä tulee olemaan koko EU:ta käsittävä kysymys tulevina vuosikymmeninä, Antti Moisio sanoo.

YTK:n väestökadon analyysi viittaa myös siihen, että Eurooppa tarvitsee uudenlaista aluepolitiikkaa – sellaista, joka painottaa vapaan liikkumisen lisäksi myös oikeutta jäädä kotiseudulleen. Tämä tarkoittaa, että politiikan pitäisi aktiivisesti turvata mahdollisuudet asua ja saada palveluja myös väestöltään vähenevillä alueilla.

YTK:n mukaan ”oikeus jäädä” on nousemassa uuden eurooppalaisen aluepolitiikan ytimeen.

Alueiden erot politiikan seurausta

Pohjois-Savon liiton aluekehityspäällikkö, poliittisesta maantieteestä väitellyt tohtori Heikki Sirviö on Pohjois-Savon liiton edustajana mukana OECD:n tutkimuksessa.

Sirviön mukaan alueiden eriytyminen ei ole vain väestökehityksen väistämätön seuraus. Se on myös seurausta siitä, miten politiikka, investoinnit ja vallitseva puhetapa muovaavat mahdollisuuksia.

– Esimerkiksi ylikorostunut puhe kilpailukyvystä, keskittämisen eduista ja korkean osaamisen keskuksista ovat johtaneet siihen, että pienemmät kaupungit ja maaseutu jäävät järjestelmällisesti syrjään, Sirviö sanoo.

Taloudellinen kehitys ja väestökehitys lisäksi vahvistavat toisiaan: vauraat alueet vetävät nuoria ja työvoimaa, köyhemmät alueet ikääntyvät ja menettävät elinvoimaansa.

Sirviön mukaan Suomessa on jo nähtävissä pääomapako, jossa pankit ovat haluttomia myöntämään rahoitusta alueille, joiden tulevaisuus nähdään epävarmana.

– Kun odotukset alueiden tulevaisuudesta ovat heikot, rahoitus kuivuu kasaan, kiinteistöarvot laskevat ja elinvoima katoaa. Tämäkin on itseään vahvistava kierre, Sirviö summaa.

Sirviön mukaan aluekehityksestä käytävän keskustelun on aika siirtyä pelkkien väestöennusteiden toteuttamisesta syvempään analyysiin.

– Nyt pitäisi kysyä, että kuka tästä keskittämisestä hyötyy, kuka häviää ja miksi.

Alueellinen eriarvoisuus uhkaa vakautta

Sirviö mukaan alueiden välinen työnjako ja investointihistoria ovat rakentaneet Suomeen ja Eurooppaan kartan, jossa osa alueista on kiinnitetty vahvasti kasvua tuottavaan tietotalouteen, kun toiset on jätetty raaka-ainetuotannon tai matkailun varaan.

Alueellinen eriarvoisuus näkyy myös poliittisessa käyttäytymisessä. Syrjäseuduilla asuvat kokevat yhteiskunnallista tyytymättömyyttä, joka kanavoituu poliittiseen protestiin ja lisää yhteiskunnan vastakkainasettelua, polarisaatiota.

– Populistipuolueiden nousu ei lähde tyhjästä. Se perustuun ihan aitoon tyytymättömyyteen ja huoleen tulevaisuudesta. Tämä kannatuspohja on tunnistettava oikein ja otettava vakavasti ihmisten huoli, Sirviö sanoo.