Uteliaat silmät katselivat maailmaa ensimmäistä kertaa lokakuun viimeisenä torstaina.

Yli kuukauden etuajassa saapuneella tulokkaalla painoa oli hieman enemmän kuin maitopurkilla, 1515 grammaa.

Poika on tällä hetkellä vauvojen virkistämössä saamassa lisähappea.

Tuukka Tikanoja, 30, silittelee puolisonsa Sini Tikanojan, 30, käsivartta Helsingin Naistenklinikan synnytysosaston huoneessa 10. Helsinkiläispariskunnasta tuli vanhempia tunti sitten.

Täällä Suomen suurimmassa synnytyssairaalassa syntyy 20–30 vauvaa vuorokaudessa. Tänään on ollut kätilöiden mukaan varsin rauhallista.

Tikanojat odottelevat nyt sitä ihaninta aamupalaa.

Kotoa tuotu lamppu piirtää tähtikuvioita kattoon. Ensimmäiset hetket perheenä tallennettiin kertakäyttökameran filmille.

– Olo on aika hämmentynyt. Onhan tämä varmasti elämän erikoisin ja hienoin hetki, Tuukka Tikanoja sanoo.

Isyys ei ole aina ollut Tikanojan suunnitelmissa. Vasta Sinin seurassa hänelle tuli sellainen tunne, että ehkä vanhemmuus voisi olla tosi mahtava juttu.

Syntyvyys on ollut Suomessa laskussa. Vaikka viime vuonna lapsia syntyi hieman edellisvuotta enemmän, kokonaishedelmällisyysluku 1.28 on kolmanneksi matalin 250 vuoteen.

Aiempaa useampi nuori mies on vapaaehtoisesti lapseton. On myös monia nelikymppisiä, jotka eivät vielä tiedä, haluavatko isäksi.

Tikanoja ymmärtää heitä. Hän pohtii, että isyyteen liittyy paljon pelkoa ja jännitystä. Että onko tarpeeksi hyvä tähän elämänmittaiseen tehtävään.

– En itsekään oikein tiedä, millainen isän pitäisi olla, mutta haluaisin tietysti olla maailman paras.

Niksnaks, huuto ja kyyneleitä

Synnytysosaston käytävällä vastaan läpsyttelee tohveleissaan järvenpääläinen Miikka Siekkinen, 33. Tuoreella isällä on yllään sanojensa mukaan ”valelääkäriasu”.

Kun lapsi syntyy sektiolla, myös isä saa päälleen valkoiset leikkaussalivaatteet.

Sektio oli ennalta suunniteltu ja nopeasti ohi. Siekkinen ja puolisonsa eivät nähneet vauvan syntymähetkeä, sillä leikkaus suoritettiin verhon takana.

– Se oli jännä tunne, kun kuulimme ensin ”nipsnaps”-äänen ja sitten tuli se pieni huuto. Kyllä siinä kummallekin pieni itku tuli.

Kyyneleitä seurasi onnellinen väsymys. Siekkinen ihmettelee, että se, mikä oli heille uutta ja ihmeellistä, on henkilökunnalle ihan normaali työpäivä.

Ja oikeastaan se kaikki uusi ja ihmeellinen on vasta alussa. Se on vähän pelottavaakin.

– Varmasti vanhemmuus on kuormittavaa ja mitä tahansa voi tapahtua, mutta kai sitä sitten vaan jaksaa painaa, kun siihen on hyvä syy.

Siekkinen on menossa vaihtamaan vaatteita. Tuore äiti on nimittäin pyytänyt tätä hakemaan läheisestä S-marketista ilmakuivattua kinkkua. Sitä on himoittu pitkään.

Isyys on uhraus, josta seuraa palkinto

Naistenklinikan Perhepesähotellin keittiön tiskihyllyyn astioita palauttamassa oleva Marco Cuevas, 49, on isyyden konkari, mutta synnytysten ensikertalainen. Hänellä on nyt neljä lasta.

Espanjalainen Cuevas sai ensimmäiset lapsensa nuorena. Heidän synnytyksissään hän ei ollut mukana. Sellainen ei ollut silloin hänen kotimaassaan tapana. Kolmas lapsi syntyi Suomessa korona-aikana, jolloin läsnäolijoiden määrää rajoitettiin.

– Se, että näkee oman lapsensa syntyvän, oli niin voimakas ja kaunis kokemus, että itkin, Cuevas sanoo englanniksi.

Suomessa viisi vuotta asunut Cuevas on seurannut syntyvyyskeskustelua niin täällä kuin Espanjassakin, jossa poliitikot ovat vauvakadosta huolissaan.

Hän miettii, että vanhemmuuden esteenä voi monella olla se, että lapsen saaminen koetaan niin suurena uhrauksena. Entinen elämä omine menoineen ja aikatauluineen on mennyttä.

– Ja sitähän se onkin, mutta ehkä ihmiset eivät näe sitä palkintoa, joka seuraa lapsen kehityksen myötä.

Hän uskoo, että moni myös odottaa olevansa täysin valmis isyyteen ennen kuin uskaltaa edes yrittää saada lapsia.

– Sitä on ihan turha odottaa. Kukaan ei voi koskaan olla täysin valmis.

Armollisuudella eteenpäin

THL:n toteuttaman tuoreen kyselytutkimuksen mukaan suurin syy lapsitoiveiden epäröinnille oli vanhempana jaksaminen.

Etenkin esikoisensa vuonna 2024 saaneiden lapsitoiveet olivat vähentyneet vastaavasta vuonna 2020 toteutetusta tutkimuksesta. Neljäsosa vastanneista epäröi asiaa.

Mitä tästä tuumaavat Perhepesähotellin loungessa toisensa ensimmäistä kertaa tapaavat helsinkiläiset tuoreet isät?

Ensimmäisen lapsensa saanut Aleksi Maunumäki, 31, ajattelee että vanhemmuuteen liitetyt vaatimukset ja odotukset ovat nykyään suuremmat kuin ennen.

– Vanhemmilta odotetaan nykyään jopa liikaa. Loppupeleissä aika simppeleillä asioilla lapsi pärjää ja voi hyvin.

Toista kertaa isäksi tullut Visa Mäkinen, 37, nyökyttelee vieressä. Hän kertoo, että nyt päiväkoti-ikäisen esikoisen kohdalla hän kahlasi kasvatusoppaita omaksuakseen kaiken tutkitun tiedon ollakseen mahdollisimman hyvä isä.

– Niin että tekisin kaiken täydellisesti kuten jossain vauvamanuaalisissa sanotaan. Se on todella kuluttavaa ja mahdotonta. Sanoisin nyt, että armollisuudella pääsee hyvin eteenpäin.

Toinen ohje, jonka Mäkinen haluaa Maunumäelle kokemuksensa pohjalta antaa on se, että kaoottisuuden tunteelta ja väsymykseltä ei voi välttyä.

– Pitää vaan luottaa itseensä, puolisoon ja siihen, että kaikki tulee kyllä menemään hyvin.

Uusi elämä, niin paljon tunteita

Perhepesähotellin huoneessa 217 on hämärää ja jotenkin harrasta.

Julius Von Pfaler, 31, nojailee sängynpäätyyn. Jenna Nyström, 31, imettää reilun vuorokauden ikäistä tyttövauvaa.

Ihan kivenheiton päästä Ruskeasuolta Naistenklinikalle saapunut pariskunta vietti sairaalassa 26 tuntia. Hotellilakanoihin kadun toiselle puolelle he pääsivät esikoisensa kanssa viime yönä.

Von Pfalerin yöpöydällä lojuu tyhjiä energiajuomatölkkejä. Nyström on nukkunut vähemmän, mutta hänelle virtaa tuovat synnytyksen jälkeiset hormonit.

– Ensimmäisen yön jälkeen olo oli, että jes. Toisen yön jälkeen ajattelin, että onpas rankkaa. Luulen, että tulevaisuudessa tämä kyllä antaa enemmän kuin ottaa, Von Pfaler sanoo.

Onnellinen väsymys on päällimmäisin tunne, mutta millä muilla sanoilla tuore isä kuvailisi oloaan?

– Uusi, pelko, jännittävä ja hyvä.

Onko sinulla meille juttuvinkki? Voit lähestyä toimitusta luottamuksella. Halutessasi voit olla yhteydessä myös sähköpostitse osoitteeseen tuomo.bjorksten@yle.fi. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta.