Daniil Kozlov, 34, käveli tuttua reittiä alikulkutunnelin kautta, kun teksti lävähti silmille. Joku oli kirjoittanut betoniseinään ”Kaikki ryssät pitää tappaa”.

Kozlov tunsi olevansa taas se, ryssä. Töhry tuntui osoittavan juuri häneen.

Venäläinen tausta ei ollut mietityttänyt Kozlovia enää vuosikausiin. Hän oli päässyt sinuiksi identiteettinsä kanssa. Harva enää edes muisti, että hän oli syntynyt Neuvostoliitossa. Suomen kieli on hänen työkalunsa, sillä hänet tunnetaan runoilija Susinukke Kosolana. Ryhtyessään kirjailijaksi uusi taiteilijanimi tuntui sopivan ristiriitaiselta ja hölmöltä. Se myös peitti hänen taustansa.

Helmikuussa 2022 kaikki muuttui. Kun Venäjä aloitti suurhyökkäyksen Ukrainaan, Kozlovin ystävät lähettelivät huolestuneita viestejä. He toivoivat, ettei tilanteesta aiheutuisi harmia Kozloville tai hänen perheelleen.

”Ryssäviha” oli jälleen herännyt henkiin.

Ryssä on haukkumasana, jolla on pelkästään ikäviä mielleyhtymiä. Kozlov kuitenkin käyttää sanaa, sillä se on hänen mielestään kuvaava. Kozlov on kirjoittanut aiheesta omakohtaisen proosateoksen, jonka nimi on ytimekkäästi Ryssä (Sammakko).

– Se on ilman muuta haukkumasana, mutta se on rehellinen. Se ei yritä naamioitua miksikään muuksi. Tuntuu, että suomalaisten silmissä jokaisessa venäläisessä piilee pieni ryssä. Se langettaa jatkuvan epäilyksen varjon.

Venäjää suomalaisella aksentilla

Lapsena Daniil eli onnellisen tietämättömänä tästä epäilyksen varjosta.

Kunnes päiväkodissa hiekkalaatikolla vieruskaveri totesi, ”ai sä oot venäläinen”. Se oli vain lapsen toteamus, vailla arvostelua tai määrittelyä. Se jäi kuitenkin vaivaamaan.

Hänen oli varmistettava asia äidiltä kysymällä, ”ollaanko me venäläisiä?”.

Kozlovin tutkijavanhemmat olivat muuttaneet Suomeen, kun Neuvostoliitto veteli viimeisiä henkäyksiään. Daniil oli tuolloin vauva.

Lukemisesta pitävä lapsi oppi nopeasti suomen kielen. Jotta hyvä äidinkielentaito pysyisi tallessa, vanhemmat laittoivat pojan kieliluokalle, jolla yhtenä aineena oli venäjän kieli ja kulttuuri.

Koulumaailmassa Kozlov ymmärsi, ettei venäläisyys ollut hyve. Hän oppi nopeasti häivyttämään kaikki piirteet, jotka saattoivat vaikuttaa venäläisiltä.

Kun hän näki suolakurkun, hän sanoi ”yäk”, vaikka oikeasti piti niistä.

Venäjän tunneilla Kozlov puhui kangerrellen venäjää ja yritti matkia suomalaista aksenttia.

– Ajattelin, että peittämällä venäläisyyteni minut nähtäisiin enemmän yksilönä, enemmän omana itsenäni.

Se ei kuitenkaan auttanut. Alakoulussa Kozlovia kiusattiin, ryssiteltiin ja jätettiin porukoiden ulkopuolelle. Hän ei kuitenkaan halua avata tarkemmin kiusaamista, joka oli ajoittain fyysistäkin.

Kozlov ei peitellyt turhan takia venäläisyyttään. Jos hän teki jotain sopimatonta tai kiellettyä, hän sai kolminkertaiset moitteet verrattuna suomalaisiin ikätovereihin.

– Jos tein jotain väärää, sen ajateltiin johtuvan venäläisyydestäni.

Kiusatusta kiusaajaksi

Venäläistaustan peittely määritti koko elämää.

Yläkoulussa valehtelu ja esittäminen lähtivät käsistä. Kozlov halusi irti kiusatun osastaan. Niinpä hän alkoi itse kiusata.

Tuon ajan muistelu on Kozloville yhä vaikeaa.

– Nykyisestä tunnemaailmasta katsottuna nuoren minän tekemisiä on hankala ajatella.

Kirjassaan Kozlov kuvaa teini-ikäistä itseään Hahmo D:nä. Luomalla nimetyn hahmon hän pystyi kuvaamaan uskottavasti nuoruusajan kaksijakoista persoonaansa.

Esittämällä ja käyttäytymällä huonosti Kozlov haki hyväksyntää. Hän ei halunnut enää leimautua venäläiseksi maahanmuuttajaksi.

– Olin tuolloin pahimmillaan täysi mulkku. Sitä muistoa on edelleen raskasta kantaa.

”Ryssäksi” paljastumisen pelko oli niin suurta, että Kozlov valehteli taustastaan kavereilleen.

Hän ryhtyi jo alakoulussa kertomaan tarinaa, että hänen isänsä on suomalainen. Hän tallensi isänsä puhelinnumeron nimellä Mikko, Isä. Jotta peitetarina olisi täydellinen, Kozlov kävi välillä puhumassa mielikuvituspuheluita suomeksi ”isälleen”.

– Esitin ja valehtelin niin paljon, etten enää edes tiennyt, kuka olin. Halusin vain olla epävenäläisin hahmo ikinä.

Mitä on suomalaisuus?

Vaikka Kozlov teki lapsena ja nuorena kaikkensa ollakseen niin kuin suomalaiset, hänelle ei koskaan valjennut, mitä suomalaisuus tarkoittaa.

– Kansallisidentiteetit ovat hyvin utuisia käsitteitä. Harva osaa määritellä lyhyesti, mitä on suomalaisuus.

Venäläisyyskään ei tuntunut omalta. Se tuntui yhtä lailla vieraalta.

– Ehkä mulla ei ole tarvetta määritellä itseäni kansallisuuden kautta. En ylipäätään halua kuulua mihinkään tiettyyn ryhmään. Tai tulla määritellyksi sen kautta.

Siksi Kozlov otti käyttöön nimen Susinukke Kosola, kun hänestä tuli runoilija.

Kozlov ei missään nimessä halunnut leimautua maahanmuuttajakirjailijaksi. Se olisi tarkoittanut, että hänen tekstejään olisi luettu määrittelyn läpi.

Ryssyyden tunne palasi sodan myötä

Susinukke Kosola on julkaissut viisi runokokoelmaa.

Ensi viikolla julkaistava Ryssä on Kozlovin ensimmäinen proosateos. Sen kirjoittaminen oli pitkä ja hankala prosessi. Taiteellisesta ankaruudesta kertoo se, että Kozlov kirjoitti valmiiksi viisi täysin erilaista versiota aiheesta, ennen kuin oikea tyylilaji löytyi.

Helmikuussa 2022 teos oli jo lähes valmis. Venäjän suurhyökkäys Ukrainaan muutti Kozlovin pohdintoja ”ryssyydestä” niin paljon, että kaikki täytyi ajatella ja kirjoittaa uudelleen.

Sota täytti Kozlovin mielen vihasta, pelosta ja surusta.

Hetken hän tunsi myös syyllisyyttä. Ikään kuin hänen venäläistaustansa sitoisi hänet osasyylliseksi Ukrainan kansan kärsimyksiin.

Yhtäkkiä venäläisyys oli taas vahvasti läsnä Kozlovin elämässä. Koko hänen menneisyytensä näyttäytyi uudessa valossa.

– En ollut lainkaan valmistautunut siihen, että se sama ryssyyden tunne oli taas täällä. Se sama tunne, joka oli niellyt niin suuren osan elämääni.

Vuoden 2022 jälkeen suhtautuminen Suomen venäjänkielisiin muuttui.

Kozlov on julkisesti haukkunut Putinia ja Venäjää, mutta hän ymmärtää, miksi niin monet venäläistaustaiset vaikenevat tilanteesta. Kritisoiminen ei lopeta sotaa, mutta se saattaa aiheuttaa vaikeuksia Venäjällä asuville sukulaisille.

– Venäjän valtioon ei voi suhtautua kuten järkevään aikuiseen. Mitä tahansa voi tapahtua.

Kozlov on kuitenkin myös henkilökohtaisesti vihainen Putinille.

Hänen lapsuusmuistonsa isovanhempien luona vietetyistä kesistä ovat pilalla.

– Se lapsuuden Venäjä on kadonnut. Sitä ei enää ole.

Lue edellinen Kulttuurivieras: Jopa 200 päivää vuodessa matkustanut kapellimestari Esa-Pekka Salonen haluaa nyt olla lastensa tukena