KIOVA Uusi asuinalue on suljettu portilla. Portin takana asuu Olena ja muita ukrainalaisia, jotka ovat paenneet Venäjän miehittämiltä alueilta. Täällä ihmiset yrittävät aloittaa elämänsä uudelleen.

Olohuoneessa on valtava määrä asiakirjoja, siististi lajiteltuina. Nipussa on anomuksia, lääkärintodistuksia ja pöytäkirjoja.

Olena on säästänyt kaikki mahdolliset todisteet siitä, mitä hän joutui kokemaan, kun Venäjä miehitti hänen kotiseutunsa Etelä-Ukrainassa keväällä 2022.

Yle ei julkaise Olenan sukunimeä turvallisuussyistä. Hänen henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa.

Yle on verifioinut sekä geopaikantanut tämän jutun kuvat ja videot Venäjän miehittämiltä alueilta.

Miehitys alkoi lähes yhdessä yössä

Venäjän joukot etenivät maaliskuussa 2022 nopeasti Zaporižžjan alueelle, melkein ilman vastarintaa. Ensimmäiset sotilassaattueet ajoivat suurimpien kaupunkien pääkaduille, perustivat tarkastuspisteitä ja ottivat valvontaansa kaikki tärkeät reitit.

Olenan kotikaupungin Kamianka-Dniprovskan venäläiset miehittivät lähes yhdessä yössä.

– Menin nukkumaan omassa maassani, ja heräsin toisen valtion lakeihin, kertoo Olena.

Ihmiset vetäytyivät koteihinsa, eivätkä uskaltaneet tehdä vastarintaa, Olena kertoo.

– Partaisia miehiä, paljon kalustoa – heitä tuli loputtomana virtana. Katselimme verhon raosta ja toivoimme, etteivät he pysähtyisi talojemme eteen.

Muutamassa päivässä alue oli miehitetty. Samalla Venäjä valtasi Zaporižžjan ydinvoimalan, sähköteholtaan Euroopan suurimman ydinvoimalaitoksen.

Nämä alueet olivat Venäjän hallinnassa sodan alkuvaiheessa:

Pelosta tuli arkea

Miehityksen myötä elämä muuttui arvaamattomaksi. Henkilöllisyystarkastukset, liikkumisrajoitukset ja väkivallan uhka olivat jokapäiväisiä.

– Emme enää tienneet, voiko kauppaan mennä ilman että pysäytetään. Sanoiko joku nimensä väärin? Tai näyttikö passi epäilyttävältä? Siitä saattoi seurata katoaminen, Olena muistelee.

Hän kertoo, että miehittäjillä oli listat ihmisistä, jotka piti ”poistaa”. Usein perhesuhteet tai aiempi asepalvelus Ukrainan armeijassa riittivät syyksi joutua listalle.

– Jopa naapureita välteltiin, koska kuka tahansa saattoi ilmiantaa. Ihmiset liikkuivat vähän, talojen ovet ja ikkunat pysyivät suljettuina.

Moni yritti paeta. Tie Ukrainan hallitsemalle alueelle ruuhkautui, ja autot seisoivat jonoissa päiväkausia. Ihmisiä katosi, autot ja tavarat jäivät tienposkeen.

– Osa ei koskaan palannut. Kuulimme, että heitä vietiin satojen kilometrien päähän vankiloihin, ilman syytteitä, ilman selitystä. He vain katosivat, Olena sanoo.

Olenan mies palveli Ukrainan armeijassa. Zaporižžjan miehityksen aikaan hän oli rintamalla Harkovan alueella.

– Uskon, että se oli syy pidätykseeni, Olena kertoo.

Pidätys ja kidutus

Olena kertoo, että lokakuun alussa 2022 hänen kotinsa ovelle tuli mies, joka esittäytyi Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n edustajaksi. Mukana oli myös sotilaita. Sairaalan arkistossa työskennellyt Olena oli juuri tullut töistä kotiin.

– Heillä ei ollut papereita, eikä määräystä – he vain tulivat. Miehet kyselivät tietokoneestani ja tulostimestani.

Sotilaat veivät Olenan kuulusteluihin kaupungin poliisiasemalle.

– Olin sidottuna, ja minulla oli pussi päässä. Minua lyötiin vedellä täytetyllä muovipullolla päähän ja uhattiin sähköiskuilla.

Valekarkotukset ja ”suodatus”

Pidätyksen jälkeen Olena siirrettiin paikalliseen niin kutsuttuun suodatuskeskukseen, jonka venäläiset olivat perustaneet Vasylivkan kaupungin linja-autoasemalle elokuussa 2022.

Vastaavia suodatuskeskuksia on muillakin miehitetyillä alueilla. Venäjä käyttää niitä siviilien pidättämiseen, kuulusteluun ja vankien ”lajitteluun”.

Venäjän perustelu suodatusprosessille on löytää ja ”pidättää kaikki rosvot ja fasistit”. Yalen humanitaarisen tutkimuslaitoksen mukaan esimerkiksi Donetskin miehitetyllä alueella sijaitsee yli 20 suodatusleiriä.

Vankisellissä oli kymmeniä ihmisiä, kertoo Olena.

– Nukuimme lattialla, osa pöydän alla. Ruokaa oli vähän, eikä vesi riittänyt. Oli kylmä, ikkunoissa oli laudat.

Lääkärin apua ei saanut.

– Oli hetkiä, jolloin ajattelin kuolevani sinne.

Katso video, jolla Olena kertoo pidätyksestään ja kuulusteluistaan:

Olena kertoo, että häntä pidettiin suodatuskeskuksessa vankina kolme kuukautta. Sen jälkeen seurasi hyvin erikoinen käänne: Olena pakotettiin esiintymään lavastetussa videossa, jota Venäjän hallinto käytti propagandassaan.

Useat venäläismediat kuten Rossija 24 ja Ria Novosti uutisoivat ukrainalaisten karkotuksista miehitetyillä alueilla.

Voi vain kysyä, miksi Venäjä tekee tällaisia videoita kotiyleisölleen.

Katso videolta, kun Olenalle luetaan karkotusperusteet ja hänet päästetään näennäisesti kävelemään kohti Ukrainan hallitsemaa Zaporižžjan puolta. Todellisuudessa vangit vietiin Venäjän työleirille.

Olenan lavastettu karkotushetki on kuvattu Vasylivkan tarkastuspisteellä, jossa tehtiin kymmeniä vastaavanlaisia lavastettuja videoita. Tie yhdisti Venäjän miehittämät ja Ukrainan hallussa olevat osat Zaporižžjan alueella.

– Lähes kaikki päätyivät pakkotyöhön, monet olivat samassa työleirissä kanssani, Olena kertoo.

– Kaivoimme juoksuhautoja venäläisille, kannoimme ammuslaatikoita, jotkut rakensivat korsuja. Työtä piti tehdä aamusta iltaan. Jos kieltäydyit, seurasi väkivaltaa tai eristys, kertoo Olena.

Joissakin tapauksissa ihmiset katosivat kokonaan. Olenan mukaan heitä pidettiin vankina Verhnjan kylän risteyksessä olevassa kahvilassa, jota kutsuttiin Transitiksi.

– Siellä oli kellari, jossa pidettiin ihmisiä.

Yle ei ole voinut vahvistaa tapahtumien yksityiskohtia riippumattomista lähteistä. Ylen näkemän tuomion mukaan Olena on kertonut tapahtumista samalla tavoin ukrainalaisessa tuomioistuimessa.

Naisia värvättiin tarkka-ampujiksi

Suodatuspisteet eivät olleet vain valvontaa, vaan myös rekrytointipaikkoja Venäjän armeijalle. Human Rights Watchin mukaan Venäjä pidättää ja värvää miehitetyillä alueilla ukrainalaisia siviilejä Venäjän armeijaan.

Olena kertoo, että naisilta tarkastettiin esimerkiksi näkö.

– Jos näit tarkasti kaukaa, sinusta voitiin tehdä tarkka-ampuja.

– He tarjosivat ”anteeksiantoa”, jos lähtisi armeijaan.

Olena ja muut vangit pääsivät lopulta vapauteen. Olena kertoo, että sukulaiset lähettivät heidän vapauttamisensa puolesta useita anomuksia Moskovaan.

Olena pakeni ensin Venäjän kautta Baltiaan ja sieltä Puolan kautta Ukrainaan.

Olena on dokumentoinut tuosta ajasta kaiken, minkä on pystynyt. Hän toivoo, että sotarikoksiin syyllistyneet saadaan vastuuseen.

– Minusta tuntuu, että minut teloitettiin kymmeniä kertoja. ”Ehkä meidän pitäisi ampua sinut”, yksi kuulustelijoista sanoi.

– Kun kuulin naksahduksen, luulin, että kuolen. Sitten he nauroivat.

Yksi nimi toistuu Olenan kertomuksessa: FSB:n edustaja Jan Zanevski. Hän oli useimmiten läsnä kidutuksissa ja lavastuksissa.

Heinäkuussa 2025 ukrainalainen tuomioistuin tuomitsi Zanevskin poissaolevana sodan lakien ja tapojen rikkomisesta sekä siviilin julmasta kohtelusta 12 vuoden vankeuteen. Yle on nähnyt oikeuden pöytäkirjat.