VOOZH about

URL: https://yle.fi/a/74-20194315

⇱ Ari-Pekka Liukkonen oli uimari, jollaisia pidettiin Suomessa hylkiöinä – valmentaja avautuu rankasta kohtelusta | Urheilu | Yle


Hyppää sisältöön
Hyppää sisältöön

Pitkän urheilu-uransa tänä viikonloppuna päättänyt Ari-Pekka Liukkonen, 36, oli harvinainen suomalaisuimari. Sprintteri päätti lajissa pitkän vaiheen, kun hänestä tuli vuonna 2021 ensimmäinen uinnin olympiamatkalla arvokisakultaa voittanut suomalainen sitten vuoden 2003.

Liukkonen kauhoi Budapestin pitkän radan EM-kisoissa mestariksi 50 metrin vapaauinnissa. Olympiamatkasta puhutaan siis siinä kohtaa, kun suoritus tapahtuu 50 metrin pituisessa altaassa. Lyhyen radan (25 metriä) uinti ei ole yhtä suosittua eikä yhtä kilpailtua kuin pitkän radan uintikisat.

Ennen Liukkosta kyseisellä altaanmitalla arvokisavoittajaksi oli uinut Hanna-Maria Seppälä vuoden 2003 Barcelonan pitkän radan MM-kisoissa. Heidän lisäkseen 2000-luvulla pitkällä radalla kultamitalistiksi on yltänyt vain Jani Sievinen EM-kisoissa 2002.

Arvokisavoittoa ei ole esimerkiksi olympiamitalisti Matti Mattssonilla. Liukkosen urheilullinen merkitys on suomalaiselle uinnille valtava, vaikka hän on kohdannut myös paljon epäilyjä.

Liukkosesta on supistu, onko hän edes huippu-uimari. Suomalaisissa lajipiireissä eli pitkään ajatus siitä, että uinti on ainoastaan kestävyysurheilua.

– A-P on ollut tienraivaaja siinä, että hän on ollut ensimmäinen puhtaasti 50 metrin urheilija olympiamatkalla. On ollut useita sukupolvia, jotka ovat kärsineet Suomessa vääryyttä sen takia, että he ovat 50 metrin uimareita, Liukkosen pitkäaikainen valmentaja Marko Malvela toteaa.

– On ollut väärä matka tai väärä rata. A-P:n yksi merkittävimmistä perinnöistä on se, että hän on tehnyt tällä matkalla maailmanvalloituksen, Malvela kiteyttää.

Ennen Ari-Pekka Liukkosta Euroopan mestaruuteen pitkällä radalla oli pystynyt Jani Sievinen 2002. Kuva: Getty Images
Liukkonen kantoi Satu Mäkelä-Nummelan kanssa Suomen lippua Tokion koronaolympialaisissa vuonna 2021. Kyseiset kisat päättyivät Liukkosen osalta isoon pettymykseen. Kuva: Getty Images

”Hylkiöitä ja tuhoajia”

Myös Yle Urheilun uintiasiantuntija Ville Kallinen allekirjoittaa väitteen Liukkosen syrjimisestä matkavalinnan takia. Jani Sievisen ja Antti Kasvion aikoina 1990-luvulla menestystä tuli nimenomaan 200 metrin ja 400 metrin matkoilta.

Sievinen oli pitkään maailman paras 200 metrin sekauinnissa, jota on pidetty yleisesti yhtenä uinnin kruununjalokivistä.

– Oli luterilainen työasenne, jossa piti uida kaikki maailman metrit ja pari kertaa maapallon ympäri. Se oli käytännössä ainut ”oikea” tarina, mutta A-P edusti toisenlaista tarinaa, Malvela sanoo.

Liukkosta, Jere Hårdia ja lukuisia muita menestyksekkäitä suomalaisuimareita valmentanut filosofinen Malvela menee vieläkin pidemmälle siinä, miten Liukkoseen ja muihin 50 metrin uimareihin on Suomessa suhtauduttu.

– Heitä on pidetty hylkiöinä ja jopa tuhoajina. On puhuttu, että kaikki lapset ja kaikki muutkin sukupolvet menevät pilalle, jos lähdetään uimaan liikaa sprinttiä.

– Nämä eivät ole kuitenkaan missään nimessä eri asioita. Jos A-P:lla olisi ollut lahjoja, hän olisi voinut pärjätä 200 metrin matkallakin. Kysymys on siitä, että on yksilön oikeus uida sitä, mitä haluaa ja mihin lahjat viittaavat, Malvela napauttaa.

Ari-Pekka Liukkonen, Mimosa Jallow ja Fanny Teijonsalo valmistautumassa olympialaisiin vuonna 2021. Kuvassa myös heidän kaikkien valmentaja Marko Malvela. Kuva: Petri Aaltonen / Yle

Liukkonen on keskittynyt määrän sijaan laatuun.

– Jotta määrää saadaan paljon, tehdään enemmän matalatehoista uintia. Kun miettii 50 metrin uintia, tarvittavat ominaisuudet ovat hyvin erilaisia kuin esimerkiksi 200 metrillä, jolla täytyy kasvattaa hapenottokapasiteettia. Päälajissa 50 metrillä en hengitä kertaakaan, joten hapenottokykyyn ei kannata laittaa hirveästi paukkuja, Liukkonen kertoo.

– Jyväskylän treeniryhmässä olemme pyrkineet vetämään mahdollisimman paljon laadukasta kisavauhdillista uintia. Voi tehdä esimerkiksi kolmen kilsan treenin, josta kilometri tai puolitoista on 50 metrin ja 100 metrin vauhdin uimista.

Poikkeuksellinen menestystarina

Liukkoselle itselleen parhaimpia arvokisamuistoja ovat Euroopan mestaruus sekä uran ensimmäinen henkilökohtainen aikuisten arvokisamitali vuoden 2014 Berliinin pitkän radan EM-kisoista. Kunnonajoituksessa mainiosti onnistunut pieksämäkeläinen kiri mestariksi huippuajalla 21,61.

Vaikka kyseessä oli olympiavuosi, kaikki sen hetken kovimmat 50 metrin vapaauimarit olivat Euroopasta mukana. Suomalainen pesi muun muassa lajilegendan, Ranskan Florent Manadoun, joka on Lontoon 2012 kisojen olympiavoittaja ja matkan kolminkertainen olympiamitalisti.

Liukkoselle kultamitalikamppailun hävinnyt britti Ben Proud on puolestaan 50 metrin vapaauinnin MM-voittaja ja olympiahopeamitalisti.

Florent Manadou on yksi kaikkien aikojen parhaimmista 50 metrin vapaauimareista. Liukkonen löi tämän EM-finaalissa 2021. Ranskalainen oli finaalin viides. Kuva: Mondadori Portfolio via Getty Im

Uintia pidetään perinteisesti varhaisen erikoistumisen lajina. Monet lajin kirkkaimmista nimistä ovat olleet huipulla 15–17-vuotiaina. Tällä vuosituhannella on nähty kuitenkin toisenlaisia esimerkkejä, ja esimerkiksi Liukkosen lajissa USA:n Anthony Ervin voitti Riossa 2016 olympiakultaa 35 vuoden ikäisenä.

Liukkonen on kulkenut huomattavasti harvinaisempaa reittiä uinnin arvokisamenestyjäksi. Uimariksi hieman reippaammalla iällä arvokisoissa debytoinut suomalainen oli arvokisavoittonsa aikaan 32-vuotias.

– A-P:n ura on hyvin nousujohteinen. Selvä vahvuus on ollut se, että hän on välttynyt isoimmilta loukkaantumisilta. Se on tärkeä tekijä siinä, että pystyy olemaan päälle kolmekymppisenäkin kansainvälisesti kilpailukykyinen urheilija, Kallinen toteaa.

Anthony Ervin ylsi vuonna 2016 melkoiseen urotekoon. Hänestä tuli Liukkosen matkalla olympiavoittaja uimarille hulppeassa 35 vuoden iässä. Ervinillä on olympiakulta myös vuodelta 2000. Kuva: Getty Images

Homoseksuaalisuus

Liukkonen muistetaan Suomessa urheilijana, joka kertoi avoimesti homoseksuaalisuudestaan. Niin Malvela kuin Kallinen korostavat Liukkosen esimerkillisyyttä urheilijana.

– Se, mitä hän teki 2014, on paljon kovempi juttu kuin se, että hän on voittanut arvokisamitaleja. Hän on antanut varmasti paljon vertaistukea niille ihmisille, jotka ovat kamppailleet omien epävarmuustekijöidensä kanssa. Hän on uskaltanut olla oma itsensä ja näyttää muille.

Malvela kuvailee Liukkosta hyvin jääräpäiseksi persoonaksi.

– Jos hän on jotain päättänyt, hän tekee sen loppuun asti. Näin hän teki esimerkiksi silloin, kun hän päätti tulla ulos kaapista. Minä yritin pelkurina häntä suojellakseni neuvoa, että etkö sinä voisi vain elää omaa elämääsi ja antaa asian olla.

– Sotšin olympialaiset olivat kuitenkin tulossa, ja hän oli sitä mieltä, että hän haluaa tehdä ulostulon julkisesti sellaisella tavalla, että se herättää keskustelua. Hänelle kyseessä oli ihmisoikeusasia.

Malvela arvostaa Liukkosessa erityisesti myös tämän sitoutumista. Liukkonen on ollut uskollinen valmentajalleen.

Malvela käyttää esimerkkinä maastohiihtäjä Iivo Niskasta ja tämän pitkäaikaista valmentajaa Olli Ohtosta. Niskanen kertoi aiemmin tänä vuonna, että hän vastaa valmennuksestaan jatkossa yksin.

– Iivolta oli hieno teko, kun hän sanoi Ohtoselle, että hän on opettanut tätä jo riittävästi ja voi jatkaa matkaa itse. Olen vanhanaikainen kaveri siitä, että ajattelen, ettei pikavoittoja ole. Olen tyytyväinen minun ja A-P:n parikymmentä vuotta kestäneeseen valmennussuhteeseen.

Päivitetty kello 10.23: Täsmennetty juttuun, että Liukkonen, Seppälä ja Sievinen ovat voittaneet 2000-luvulla pitkällä radalla arvokisakultaa olympiamatkalla. Jere Hårdilla on kaksi Euroopan mestaruutta 50 metrin perhosuinnista, mutta se ei ollut silloin olympiamatka.