Osmo Peltola on 14-vuotias koululainen ja palkittu tv-tähti. Lisäksi hän on tullut murrosikään. Lidia Salle on teini-iän toiselle puolelle ehtinyt nuori, joka on juuri aloittanut työelämän.

Tässä jutussa he kertovat ajatuksiaan teiniydestä ja itsenäistymisestä. Vanhemmat ovat sivuroolissa.

Teiniys ja tunnemyrskyt

Aamu-unisen Osmo Peltolan on välillä vaikea herätä kouluun. Vaikka unta tarvitsisi enemmän, aikainen nukkumaanmeno ei kiinnosta.

Toimittaja Mikko ”Peltsi” Peltolan mukaan poika on muuttunut vain vähän murrosiän myötä, vaikka voimaa ja vauhtia on tullut lisää. Pyöräretkellä saa jo polkea tosissaan.

– Samaan aikaan oma vauhtini hidastuu. Jossain kohtaa ne sitten kohtaavat, Mikko Peltola sanoo.

Nuorempi Peltola tekee isänsä mukaan nyt jo niitä asioita, joita tulee tekemään myös aikuisena. Paitsi kaljalla ei vielä käydä.

Peltsin toinen luonto -sarjan uudella kaudella Isä ja poika tekevät yhteisen kalareissun kalareissun Lappiin. Seuraavalla videolla Osmo Peltola pohtii teini-ikäistymistään.

Mä en tykkää olla Down. Mä haluun olla iso.

Lidia Salle

Ensin tuli kipakkuutta ja sitten kuukautiset. Niihin oli valmistauduttu jo vuosia. Näin kertoo vantaalaisen Lidia Sallen äiti Leila Mäkynen.

19-vuotiaan tyttären mielialat heittelevät yhä kierron mukaan, ja haastattelun aikaan on meneillään synkempi vaihe.

– Mä en tykkää olla Down. Mä haluun olla iso, Salle kertoo teiniyden herättämistä ajatuksista.

Äidin mukaan Sallesta on kuoriutunut vahva persoona: itsevarma ja huumorintajuinen nuori, joka uskaltaa kertoa mielipiteensä ja puhua tunteista.

Haastattelun edetessä Salle kommentoi reippaasti aina, jos äiti on liikaa äänessä.

Tulevaisuudessa Sallea jännittää eniten kuolema. Teema on viime aikoina ollut läsnä, sillä pappaa oltiin vasta saattelemassa viimeiselle matkalle, ja mummi kuoli puolisen vuotta sitten. Salle katsoo perheen iäkästä Mimi-koiraa ja herkistyy kyyneliin.

– En halua menettää Mimiä, hän sanoo.

Noin 3 600 ihmisellä Suomessa on Downin oireyhtymä, kerrotaan Suomen Downin Syndrooma -yhdistyksen sivuilla.

Kehitysvammapoliklinikan johtava psykologi Lotta Seppälä sekä seksuaalineuvoja Kirsi-Maria Örö kertovat, mitä on hyvä huomioida Down-nuoren murrosiässä.

Kehitysvammaisten seksuaalisuus on edelleen tabu, vaikka se on riippumaton osa ihmisyyttä. Nuorelle on tärkeä kertoa hyvissä ajoin, mitä mielessä ja kehossa tapahtuu, kun ihminen kasvaa isoksi.

Esimerkiksi kuukautiset tai siemensyöksyt voivat muuten tulla yllätyksenä. Nuorelle itselleen ja vanhemmille voi olla hämmentävää, että keho saattaa olla paljonkin mieltä edellä.

Samaan aikaan on hyvä opettaa kunnioittamaan omia ja toisten rajoja sekä kehon koskemattomuutta.

Arki

Leila Mäkynen soittaa aamuisin töistä tyttärelleen ja varmistaa, että tämä on hereillä. Aamutoimet Salle hoitaa itsenäisesti. Toinen soitto tulee vähän ennen kuin taksi kurvaa pihaan.

Töissä Lidia Salle muun muassa pussittaa pelinappuloita värien mukaan. Kun tauko loppuu, on aika laittaa taas puhelin pois, ja palata hommiin. Mäkynen on äärimmäisen ylpeä siitä, että tytär pärjää yhä itsenäisemmin.

Iltaisin Salle tykkää pelata Fortnitea tai Minecraftia omassa huoneessaan. Kuulokkeet ovat jatkuvasti päässä.

Kesken haastattelun Salle laittaa puhelimestaan soimaan HeviSauruksen uuden biisin. Sen jälkeen soi artisti Ellimei. Miksi kertoa kiinnostuksen kohteistaan, jos niitä voi esitellä?

Jos iskä sanoo, että mennään ulos, menen reippaasti pukemaan ulkovaatteet ja sitten pihalla on kivaa.

tv-tähti Osmo Peltola

Peltolan perheessä illat kuluvat ulkona tai liikuntaharrastuksissa. Osmo Peltola katsoisi mielellään telkkaria tai olisi puhelimella, mutta isälle tulee huono omatunto, jos arki-illat vierähtävät ruutujen ääressä.

Osmo Peltolan lempitekemistä on hassutella isän kanssa.

– Perheen kanssa on parasta, kun joku meistä suunnittelee päiväohjelmaa. Jos iskä sanoo, että mennään ulos, menen reippaasti pukemaan ulkovaatteet ja sitten pihalla on kivaa, hän kertoo.

Todellisuudessa poikaa voi hieman joutua patistamaan, mutta isän mukaan lopulta on hauskaa.

Kaverisuhteet

Lidia Sallella ei aiemmin ollut juurikaan ystäviä. Vaikka hän ei niitä vaikuttanut kaipaavan, äitiä suretti. Mäkysen mukaan ystävystyminen ei ole spontaania vaan vaatii järjestämistä. Kaikki riippuu aina vanhemmista, vaikka nuorilla synkkaisi.

Nyt tilanne on muuttunut, ja Salle yökyläilee kavereidensa kanssa. Hänen ystävänsä ovat kehitysvammaisia.

Kaverit ovat tärkeitä myös Osmo Peltolalle.

– Koulussa kavereiden kanssa leikitään ja pelataan. Ja tsiigaillaan, hän kertoo.

– Ai tyttöjä, isä Peltola kysyy.

– Iskä ei! Me tsiigaillaan muita asioita.

Osmo Peltolan mielestä on hyvä asia, että tunneilla tai välitunnilla ei saa olla puhelimella. Se kaivetaan esiin vasta koulumatkalla taksissa.

Asiantuntijat mistuttavat, että kaikilla nuorilla on tarve löytää hyviä tyyppejä, joiden kanssa huumori ja kiinnostuksen kohteet kohtaavat. Down-nuoret vain tarvitsevat siinä apua.

Kirsi Örö ajattelee, että jos Down-nuori viettää aikaa vain vammattomien ihmisten kanssa, olo voi olla ulkopuolinen. Vertaisseura antaa nuorelle luvan olla oma itsensä, eikä tarvitse stressata tai ylisuorittaa.

Itsenäistyminen

Parin vuoden päästä Lidia Sallella on edessä muutto omaan kotiin. Mukaan lähtevät näyttö ja pleikkari sekä minijääkaappi, jossa on hodareita, salaattia ja kokista.

Äiti huomauttaa, että mieluummin kivennäisvettä kuin Coca-Colaa. Viiniä ja oluttakin on välillä maisteltu, mutta kokis maistuu paremmin.

– Ykkösellä huiviin, Salle sanoo.

Mäkysen suurin toive on, että läheltä nykyistä kotia löytyisi hyvä asumisyhteisö. Perhekoti, jossa ollaan aktiivisia, eikä vain odoteta seuraavaa ruokailua. Muutto tulee olemaan iso juttu kummallekin. Mäkynen toivoo, että tytär tulee viikonloppuisin käymään.

Myös Osmo Peltola odottaa aikuistumisessa eniten pääsyä omaan kotiin.

– Kun mä kasvan niin tulee aika kivaa. Iskä, äiti tai Maisa välillä ragee mulle, niin mä meen pois kotoo.

Psykologi Lotta Seppälän mukaan murrosiässä ei välttämättä tapahdu suurta henkistä muutosta, mutta parikymppisenä voi tulla iso tarve itsenäistyä. Vanhempien kannattaa etsiä hyvissä ajoin tietoa työ- ja asumismahdollisuuksista.

Asiantuntijat muistuttavat, että myös Down-nuorilla on oikeus yksityisyyteen ja itsenäistymiseen. Nuoren on hyvä tietää myös siitä, että on mahdollista seurustella ja mennä naimisiin.

Unelmat

Lidia Salle haaveilee tubettajan urasta. YouTubessa voisi esitellä taikatemppuja tai omia biisejä. Myös lääkärin työ kiinnostaa, mutta äidin mielestä Sallen lukuinto ei välttämättä siihen riitä.

Asiantuntijoiden mukaan unelmointi on tärkeää, vaikka jotkut unelmat olisivat epärealistisia. Nuori voi haluta esimerkiksi ajaa ajokortin tai käydä armeijan, ja on hyvä keskustella näistä etukäteen.

Tämä ei tarkoita, että unelmat tyrmätään. Nuorelle voi kertoa, että joillekin se voi olla hankalaa ja kaikki eivät saa ajokorttia, mutta ilmankin pärjää hyvin.

Ne ei halua kuvata iskää, ne haluu kuvan musta.

tv-tähti Osmo Peltola

Osmo Peltolan haaveisiin kuuluu muutto Tahkolle avovaimon kanssa. Sellainen on kuulemma jo tiedossa.

– Mutta mä en voi paljastaa. Se on salaisuus, hän sanoo.

Lisäksi Peltola on päättänyt näytellä isona Syke-sarjassa. Televisiotyöt kiinnostavat muutenkin.

Peltola poseeraa kameralle tottuneesti asentoja ja ilmettä vaihdellen. Arjessa varsinkin teinitytöt haluavat usein yhteiskuvaan.

– Ne ei halua kuvata iskää, ne haluu kuvan musta.

Peltola suostuu yhteiskuvaan aina, ja samalla isä nauttii sivuroolistaan.