Yhä harvemmat suomalaiset lukevat kirjoja ja sanomalehtiä. Lukemisen kriisiä pidetään laajempana tiedon ja ymmärtämisen kriisinä. Nuorten lukutaito on romahtanut, oppilaat saavat arvosanoiksi ”armovitosia” ja oppimiskriisiin reagoidaan ministeritasolla.

Jos sama kehitys jatkuu, mikä on tilanne 20 vuoden kuluttua?

Kysyimme asiaa kahdelta tutkijalta: kasvatuspsykologian professorilta Kirsti Longalta sekä tutkijatohtori ja koulututkija Leea Lakalta.

Heidän mukaansa jatkossa ihmiset jakautuvat eri ryhmiin. Oppimishaluinen viidesosa tulee Longan mukaan olemaan vahvoilla.

Ajattelu heikkenee, jos ei ponnistele

Tekninen kehitys noudattaa pienimmän vaivannäön lakia: jos valittavana on portaat tai hissi, valitaan hissi. Ihminen ei halua vaivata itseään.

Kirsti Lonka kirjoittaa paraikaa kirjaa, joka käsittelee oppimista ja motivaatiota tekoälyn aikakaudella. Hän vertaa älyllistä laiskistumista fyysiseen liikkumattomuuteen.

– Puolimaratonilla ilman vaivaa ei synny tulosta, ”no pain, no gain”. Myös ponnistelu matemaattisen ongelman kanssa vaatii loputtomia toistoja, laskemista ja taas laskemista.

Aivotoimintaa voi pilata monella tavalla, päihteillä tai passiivisuudella, miettii Lonka. Joko juomalla liikaa viinaa tai niin, että ei käytä aivoja.

– Aivot ovat vähän niin kuin lihakset. Ne surkastuvat, jos niitä ei käytä.

Leea Lakka on koulutukseltaan opettaja, joka on tutkinut oppilaiden koulunkäyntiä yläkoulun takarivissä.

Lakan mielestä koulutyössä osa oppilaista yrittää päästä vähemmällä, ja siihen on entistä enemmän välineitä. Esimerkiksi oppikirjat voi lukemisen sijaan kuunnella äänitteenä.

Samaan aikaan omaa ajattelua siirretään tekoälylle, vaikka tutkimusnäytön mukaan tekoälyn ja sosiaalisen median käytöllä on yhteys ajattelukyvyn heikkenemiseen.

– Jos ulkoistat tietyt älylliset funktiot teknologialle, et opi, vaan pistät jonkun muun ajattelemaan puolestasi, sanoo Lonka.

– On oman oppimisen kuljettajia, ja sitten matkustajia, jotka tulevat häviämään älyllisesti.

Kaikki teknologia ei passivoi. Hakukoneen käyttäminen pitää Longan mukaan aivoissa jonkin verran vireyttä yllä.

– Jos googlettaja tietää mitä hakee, hän on vielä kuskin paikalla. Hakukoneen käytön voi rinnastaa siihen, että tietosanakirjasta haetaan tietoa, sanoo Lonka.

Jopa lukioon hakeutuvilla on heikko lukutaito

– 20 vuoden päästä porukat ovat lukutaitoineen todella kaukana toisistaan riippuen siitä, mitä väyliä pitkin he ovat kasvaneet aikuisiksi, sanoo Lakka.

Myös Longan käsitys on synkkä, jos kehitystä jäädään vain passiivisena seuraamaan.

Lonka kertoo tutkimuksistaan, joiden mukaan 60 prosenttia nuorista käyttää teknologiaa lähinnä viihdetarkoituksiin ja 10–20 prosenttia oppimiseen.

– Nämä 20 prosenttia tulevat olemaan niitä, jotka hallitsevat maailmaa, Lonka toteaa.

Lakka korostaa, että lukutaidon heikkeneminen liittyy elämänpiirien eriytymiseen, jonka vaikutukset ovat ällistyttävän suuria.

– Lukutaidon taso laskee, mitä harvemmin asuttuun paikkaan mennään, hän kertoo.

Lakan mukaan merkitystä on kodin koulutustasolla, kirjahyllymetreillä ja arkisella lukemisella. Lukutaidon erot ilmenevät jo ekaluokkalaisten valmiuksissa. Kotitaustan vaikutus oppimistuloksiin on kasvanut Suomessa 2000-luvulla, vaikka Suomessa muutos on kohtalaisen maltillinen muihin OECD-maihin verrattuna.

Ammatillisessa perustutkinnossa opiskellaan äidinkieltä noin kolmasosa lukiotunteihin verrattuna. Lakan mukaan ammattikoulun tekstit ovat tyypillisesti niukkoja ja työelämäsidonnaisia.

Yllättävää on lukion aloittavien nuorten ällistyttävän heikko lukutaito.

– Useamman lukion opettaja on tullut supsuttelemaan, että ykkösen aloittavista joka kolmas jää kiinni ‘lukiseulassa’. Se johtuu siitä, että lukunopeus ei riitä. Lukunopeuden pitää olla riittävä, että lukeminen on sujuvaa, Lakka sanoo.

Lukiseula on testi, jonka avulla pyritään tunnistamaan henkilöiden lukivaikeuksia nopeuden tai tarkkuuden kanssa.

Lukutaidottomat ovat toisten varassa

Lukutaidon heikkeneminen tekee Lakan mukaan ihmisestä avuttoman.

Esimerkiksi kriisien aikana viranomaisten kielen ymmärtäminen on tärkeää. Kuinka käy, jos kriisiviestintää ei ymmärrä, pohtii Lakka.

– Jos yleiskieltä ei lue eikä opi kirjoittamaan, niin sehän on vieras kieli.

Kansalaisen tulee ymmärtää vaikeaselkoistakin tekstiä. Veroilmoitus, pankkiasiat, huoltajuuskiistat ja -päätökset sekä vakuutusasiat, Lakka luettelee esimerkkejä.

– Kun ihminen osaa lukea erilaisia tekstejä, hän rakentaa käsityksen maailmasta ja toimintamahdollisuuksistaan, hän sanoo.

Yksi tapa hahmottaa lukutaidottoman tulevaisuutta on miettiä omaa kokemustaan mutkikkaan sopimuksen, esimerkiksi asuntokauppapapereiden, äärellä.

– Se on hyvä simulaatio siitä, millaista on kahlata sellaisessa tekstimaisemassa, jossa ei pärjää.

Lakka esittää tulevaisuushahmotelmana myös paluun 1800-luvun kirjurikäytäntöön. Silloin kylässä oli kirjoitustaitoinen, jonka luokse mentiin, ja hän kirjoitti halutun kirjeen henkilön sanelusta.

Iäkkäillä ihmisillä on käytössä ajattelun apuvälineitä, turvalaitteita ja muistikoneita esimerkiksi lääkkeiden ottamiseen. Jos haluamme nähdä, millaisia 20 vuoden kuluttua ovat tuon ajan nuoret, kannattaako katsoa palvelutaloihin?

Kirsti Lonka lyö vastapalloon.

– Nuoriso voisi mennä vierailulle palvelutaloihin siksi, että vanhukset voivat kertoa heille, miten ajatellaan.

Longan mukaan ihminen on nykyään 55–60-vuotiaana viisaimmillaan. Monet opiskelevat kieliä, kehittävät itseään, käyttävät omia aivojaan.

Onhan kriisejä ollut ennenkin

Jospa tekoäly- ja Tiktok-kauhistelu on vanhojen jäärien höpinää?

– 70-luvulla tuli taskulaskin. Matematiikan oppimisen tutkijat alkoivat miettiä, missä vaiheessa kertolaskun voi ulkoistaa laskimelle, kertoo Lonka.

Antiikissa filosofi Sokrates näki jopa kirjoittamisen uhkana, koska se tuottaa unohtamista. Uutta tekniikkaa radiosta televisioon on kauhisteltu ja henkiin jääty. Miksi nykyinen kehitys olisi sen kummempaa?

– Kehitys on ollut nopea ja kokonaisvaltainen. Somen eksponentiaalinen laajeneminen, algoritmit ja tekoäly. Kulunut kymmenen vuotta on merkittävästi rajumpi ja hallitsemattomampi kuin mikään aiempi muutos, arvioi Lakka.

Lakan mukaan aiemmissa median mullistuksissa on ollut kirkon ja yliopiston kaltaisia portinvartijoita.

– Nyt kontrollia ei ole kenelläkään. Tilanne on yhtäkkiä kaikkialla. Siksi koen, että tämä on erilainen muutos aiempiin verrattuna, Lakka sanoo.

Kirsti Longan mukaan kielitaidot ja korkeatasoisen ajattelun taidot tulevat olemaan kullanarvoisia. Hän haluaa uskoa, että meillä on vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Uhkaaviksi koetut algoritmit voitaisiin valjastaa oppimiseen.

– Suomi on teknologian huippumaa. Mitä jos se, mitä tiedetään Tiktokista, käytettäisiin oppimisteknologian kehittämiseen?