Suomen ehkä tuntemattomin rokkitähti seisoo Pukinmäenkaaren peruskoulun tuulikaapissa terveyssandaaleissaan. Mats Lillrank on hetki sitten huikannut tämän päivän osalta heipat esikoululaisille.

Kohta hän tekee lopullisesti saman Helsingin kaupungille, jonka palveluksessa on työskennellyt neljä vuosikymmentä. Lillrank eläköityy erityislastentarhanopettajan virastaan joulukuun 18. päivä.

Hän ohjaa luokkaan, jossa on tarkoitus tehdä tällainen epävirallinen eläköitymishaastattelu.

– Vähän kyllä ihmettelen, että mistä te saitte tietää tästä, Lillrank ihmettelee saamaansa huomiota.

Että miten hänen eläköitymisensä ylittäisi uutiskynnyksen.

Ylittäähän se. Nykyiselle ja entiselle pikkuväelle hän on kenties maan tunnetuin varhaiskasvattaja, Fröbelin palikoiden laulaja ja lauluntekijä. Lillrankin opiskelukavereidensa 1987 perustama Fröbelin palikat on viihdyttänyt suomalaisia lapsia kohta neljäkymmentä vuotta.

Nykyään keikoilla Leijonaa mä metsästän -biisiä saattaa laulaa mukana perheitä kolmessa sukupolvessa. Heinäkuussa 2024 täydellä Ruisrockin Rantalavalla vedetty harvinainen aikuiskeikka oli toissa kesän festaritapauksia.

– Se kertoo siitä, että kyllä me ollaan aika pitkään jauhettu.

Ja jatkossakin jauhetaan.

Lillrank haluaa tehdä selväksi, että päivätyöt varhaiskasvatuksessa päättyvät, Palikat kyllä jatkavat ”niin kauan kuin ukot pysyvät terveinä ja järjissään”. Joulukuun alussa on julkaistu pitkästä aikaa uusi Ti-ti-tyy -niminen levy.

– Olen todella iloinen, että vieläkin syntyy uutta. Yritämme koko ajan kehittää, emmekä vaan jää vanhoille laakereille lepäämään.

Suomea, matikkaa ja perunoita

Varhaiskasvatuksen opettajiksi valmistuvista noin viisi prosenttia on miehiä. Kun Lillrank sai pätevyyden 1983, luku oli vielä pienempi.

Hänen lapsuudenperheessä Hämeenlinnassa oli kuusi lasta. Äiti hoiti katrasta kotona kouluikään asti, joten tarhatouhuista Lillrankilla ei ole omakohtaista kokemusta.

Katso videolta, kun Mats Lillrank heittäytyy sanaleikkiin:

Ajatus varhaiskasvatuksesta opinalana virisi kun ovet eivät opettajankoulutukseen auenneet ja hän tutustui parikymppisenä päiväkodissa työskennelleeseen mieheen.

– Ajattelin, että tuo voisi olla hyvä vaihtoehto. Nyt voi sanoa, että niin olikin. Ei ole yhtään samanlaista päivää tullut vastaan.

Vuonna 1991 Lillrank hankki vielä erityislastentarhanopettajan pätevyyden. Nykyisillä erityisopettajilla tehtävänimike on varhaiskasvatuksen erityisopettaja.

Lillrankin tehtävänä on tukea lapsia, joilla on kehityksen, oppimisen, käyttäytymisen ja muun tuen tarpeita.

Haastattelupäivänä hän on muun muassa selvitellyt tiloja uudelle puheterapeutille, opettanut matematiikkaa, ollut mukana joulujuhlaharjoituksissa ja opettanut lounaalla, miten peruna kuoritaan.

Niissä kahdessa esikouluryhmässä, joissa Lillrank työskentelee, yli puolet lapsista ei puhu äidinkielenään suomea.

– Suomen kielen opettaminen ja oppiminen on nykyään tärkeä osa esiopetusta.

Kun yhteistä kieltä ei vielä ole tai se ontuu, Lillrank saattaa ottaa avuksi avainnauhassaan roikkuvat laminoidut kuvakortit. Yhteisymmärrys löytyy aina jotenkin.

Varhaiskasvatuksessa opitaan ihmisenä olemista

Varhaiskasvatus ja sen laatu on viime vuosien aikana saanut runsaasti näkyvyyttä. On puhuttu jättipäiväkodeista, lasten levottomasta käyttäytymisestä ja vaikeuksista rekrytoida pätevyysvaatimukset täyttävää henkilökuntaa.

Alan arvostusta tulisi Lillrankin mukaan nostaa. Opetellaanhan päiväkodeissa sitä kaikista tärkeintä, ihmisenä olemista. Sen takia varhaiskasvatuksessa pitäisi olla kaikkein parhaat opettajat.

– On kummallinen ajatus, että lapsi alkaisi oppia asioita vasta mennessään kouluun. Että silloin olisi jotain järkeä päässä ja kykyä omaksua asioita. Kyllä se oppiminen alkaa heti, kun lapsi syntyy.

Varhaiskasvatuksen arvostusta ja kiinnostusta voisi hänen mielestään lisätä, jos yhteiskunnallisessa keskustelussa kuunneltaisiin enemmän tutkijoita ja asiantuntijoita.

– Lapsissa on tulevaisuus. Kaikki lapset ovat oikeutettuja pätevän opettajan opetukseen ja varhaiskasvatukseen. Tämä olisi päättäjien hyvä muistaa.

Hyvät leikkitaidot vievät pitkälle

Oppimisen ilo.

Sitä Lillrank on päässyt seuraamaan työssään joka päivä. Lapsen oppiminen on erityisen nopeaa vuosina ennen kouluikää. Motoriset perustaidot vahvistuvat ja lapsi oppii yhdistelmään niitä. Myös sosiaaliset taidot ja kielelliset rakenteet kehittyvät.

– Leikin merkitys oppimisen keinona on todella olennainen. Voi sanoa, että sellaisella lapsella, jolla on hyvät leikkitaidot, tulee aina olemaan kavereita.

Leikkitaidoilla hän tarkoittaa luovuuden lisäksi kykyä olla joustava ja kykyä huomioida muita sekä sietää välillä myös pettymyksiä. Samanlaisista taidoista on tulevaisuudessa hyötyä myös koulu- ja myöhemmin työmaailmassa.

Ehkä aikuisetkin voisivat leikkiä enemmän tai ainakin ottaa leikkisämmän asenteen elämään, Lillrank miettii. Ettei kaikki olisi aina niin paineistettua ja vakavaa. Heittäytyäkin voisi välillä.

Leikkiä kun ohjaa sisäinen motivaatio, eikä sitä tehdä jonkun ulkoisen palkinnon takia.

Usein se myös tuottaa mielihyvää. Hän käyttää siitä nimitystä leikin lumo.

– On vangitsevaa seurata sitä flow-tilaa, johon lapset leikkiessään pääsevät. Tulee uusia ideoita, asiat polveilevat ja ajantaju katoaa. Välillä oikein harmittaa mennä keskeyttämään se, kun meillä on tietysti nämä aikataulut, hän nauraa.

Hän on kokee olevansa etuoikeutettu, kun on saanut leikkiä ja leikittää niin lavalla kuin päivätyössäänkin. Mieli on pysynyt virkeänä.

– En usko, että leikkimisestä on ainakaan mitään huonoa minulle ole seurannut!

Jos tänään ei onnistu, niin ehkä huomenna

Siihen, että ovatko lapset hänen kokemuksensa mukaan muuttuneet, Lillrank vastaa, että eivät. Sen sijaan maailma lasten ympärillä on muuttunut. Elämäntapa, teknologia ja monikulttuurisuus.

– Elämisen rytmi on hektisempää. Kaikkea on niin paljon enemmän tarjolla kuin silloin ennen. Houkutuksiakin!

Mutta kyllä lapsiin uppoavat ihan samanlaiset jutut kuin aiemminkin. Lillrankin mukaan oppimisen edellytyksenä on hänen kohdallaan ollut se, että lapsi kokee olevansa turvassa ja tulevansa huomioiduksi. Sen myötä seuraa myös hyvä fiilis.

Työpäivät alkavat käydä vähiin. Kollegat ovat kyselleet aamukammasta.

Lillrank sanoo, ettei hän ole etukäteen pohtinut sitä, miltä eläkkeelle jääminen tuntuu. Pari bändikaveria – ”palikkaa” – on jo päivätyönsä jättänyt, joten se tuntuu omallakin kohdalla luontevalta.

Jos joku oppi jäisi häneltä lapsien mieleen, niin se olisi, että ponnistella pitää.

– Me opettelemme täällä eskarissa hirveän paljon sitä, että pitää vähän ponnistella. Kaikki asiat eivät ole helppoja. Jos joku asia ei onnistu tänään, ehkä sitten huomenna. Ei saa antaa periksi.

Tulevilla eläkepäivillään Lillrank aikoo ponnistella sen eteen, että saisi vielä yhden hitin.

Rokkitähti kun on.

Onko sinulla meille juttuvinkki? Voit lähestyä toimitusta luottamuksella. Halutessasi voit olla yhteydessä myös sähköpostitse osoitteeseen tuomo.bjorksten@yle.fi. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta.