Kuntosalin ovella seisoo äiti, joka on tullut kiittämään Tomi Jaakkolaa. Nainen kertoo pojastaan, 18-vuotiaasta nuoresta, jonka elämä oli lähtenyt sivuraiteille päihteiden takia.

Poika oli kuitenkin saanut Jaakkolan videoista inspiraatiota ja uudenlaista toivoa tulevaisuuteen. Äidin sanat jäivät Tomin mieleen: ”Ehkä hän yrittää nyt kasvaa mieheksi. Kiitos.”

Tämä kohtaaminen on yksi esimerkki siitä, miten Jaakkolan avoimuus ja omien kokemusten jakaminen on auttanut ja rohkaissut muita.

Jaakkola on keravalainen kuntosaliyrittäjä, hyvinvointivalmentaja ja vaikuttaja, joka haluaa jakaa modernia mieskuvaa. Jaakkolan mukaan miehen vahvuus ei ole kovuutta tai virheettömyyttä, vaan kykyä kohdata haasteet, oppia, kasvaa ja olla rehellinen omista heikkouksistaan.

Jaakkolan mukaan miehen tehtävä on näyttää esimerkkiä ja huolehtia omasta hyvinvoinnistaan, jotta voi olla läsnä muille.

– Haluan luoda modernille alfamiehelle uuden, positiivisemman merkityksen: todellinen vahvuus on uskallusta kantaa vastuuta omista asioista ja kohdata vaikeatkin jutut rehellisesti. Näin voi rakentaa elämälleen suuntaa ja kasvaa ihmisenä.

Aina hän ei kuitenkaan ajatellut näin. Jaakkola oli nuorena menestynyt kilpajudoka. Aikaisempi kilpaurheilu- ja kamppailulajien maailma loivat hänelle miehen mallin, jossa vaikeista asioista ei puhuttu eikä epäonnistumisia käsitelty, vaan ne yritettiin ohittaa tekemällä enemmän ja kovempaa.

Jaakkola kertoo, ettei ollut saanut työkaluja käsitellä isoja vastoinkäymisiä. Hän oli oppinut sulkeutumaan ja juoksemaan tunteitaan karkuun.

Esikoislapsen diagnoosi muutti kilpaurheilijan haaveet

Tomi Jaakkola tarttui kahdeksanvuotiaana lehti-ilmoitukseen judokurssista. Harrastus vei nopeasti mukanaan, ja teini-iässä kilpaileminen muuttui elämäntavaksi. Jaakkola panosti kaikkensa urheilu-uraansa, ja elämä kulki olympiahaaveiden ehdoilla.

Jaakkola edusti Suomea judomaajoukkueessa 10 vuotta ja otteli satoja kansainvälisiä otteluita.

Lopulta Pekingin olympialaiset vuonna 2008 jäivät vain muutaman karsintapisteen päähän. Kilpaurheilijan arjen Tomi Jaakkola tunsi läpikotaisin, mutta elämä toi eteen arvaamattoman käänteen.

Kun esikoistytär Sumilla todettiin parivuotiaana harvinainen rettin oireyhtymä, muuttui arki perusteellisesti. Olympiahaaveet saivat väistyä, kun uudenlainen, vaativa arki vei kaiken huomion. Urheilu-uran päättyminen toi kuitenkin Jaakkolalle tyhjyyden tunteen.

– Kun koko elämä rakentuu selkeiden tavoitteiden varaan, suunnan äkillinen katoaminen vie pohjan kaikelta.

Tyhjyyden jälkeen apu löytyi terapiasta ja kirjoittamisesta

Siirtyminen työelämään ei tuonutkaan entiselle urheilijalle vastausta, vaan sekoitti entisestään – ja pian myös parisuhde ajautui eroon.

Elämän murrosvuosina alkoholi hiipi Tomi Jaakkolan elämään turruttamaan ahdistusta ja paniikkikohtauksia, jotka olivat hänelle täysin vieraita. Lopulta fyysinen ja henkinen väsymys pysäyttivät.

– En enää nähnyt tulevaisuudessa mitään pistettä, johon olisin menossa. Se oli outoa ja pelottavaa.

Työterveyslääkärin reseptilaput eivät tarjonneet ratkaisua, mutta terapia ja kirjoittaminen toivat vähitellen uuden suunnan.

Vasta puhumisen ja varsinkin kirjoittamisen kautta Jaakkola alkoi purkaa vuosia patoamiaan tunteita ja löytää itsensä uudelleen.

Hän ymmärsi vähitellen, että jos huolia pyörittää vain yksin omassa päässä, niistä on vaikea saada otetta ja ne alkavat helposti paisua.

– Suurin oppitunti oli oikeastaan se, että kun kirjoittaa ajatuksiaan paperille, niitä on helpompi käsitellä. Sama tapahtuu, jos kertoo niistä toiselle – vaikeat asiat menettävät voimaansa ja mittasuhteitaan.

Jaakkola alkoi käyttää kirjoittamista työkaluna arjessaan jatkuvasti: hän kokeili erilaisia kirjoitusmalleja ja käytti esimerkiksi netistä löytämiään reflektoivia kysymyksiä. Hän vastaili viikoittain erilaisiin vakiokysymyksiin. Kirjoittaminen helpotti oloa ja auttoi jäsentämään omia ajatuksia.

Somessa jaettu rehellisyys auttaa muitakin miehiä

Tomi Jaakkola päätyi kuntosaliyrittäjäksi, kun hän oli opiskellut tradenomiksi ja työskennellyt markkinointialalla.

Ajatus omasta kamppailusalista oli kytenyt jo pitkään, ja sopivan tilaisuuden tullessa hän perusti salin Keravalle ystävänsä kanssa vuonna 2014, noin kolmekymppisenä.

Vuosien työ itsensä kanssa kantoi myös hedelmää. Jaakkola ja hänen puolisonsa Kirsi palasivat yhteen, ja perheessä on nykyään kolme lasta: nyt 18-vuotiaan Sumin lisäksi teinit Asla ja Siri.

Erityislapsen arki tuo haasteita, mutta myös yhdessä tekemisen iloa. Sumin kanssa isä harjoittelee jopa triathlonia, jossa kuljettaa tytärtään mukana niin pyöräilyssä, juoksussa kuin uinnissakin. Perhearki on aktiivista: lasten harrastuksiin kuskailu, koulu ja erityisjärjestelyt täyttävät päivät.

– Suurin toiveeni tulevaisuudelle on, että pystyn kasvamaan isänä ja tukemaan lapsiani heidän omissa haasteissaan.

Oman kriisinsä ja siitä toipumisen myötä Tomi Jaakkola alkoi jakaa oivalluksiaan ja elämänkokemuksiaan somessa ja sai pian yhteydenottoja miehiltä, jotka pohtivat samoja asioita.

Palautteen innostamana hän alkoi tarjota hyvinvointivalmennuksia miehille, jotka etsivät suuntaa ja identiteettiä elämän muutoksissa.

– Miehet kirjoittavat minulle inboxiin ja kertovat samanlaisia tarinoita tai haasteita kuin itse olen kohdannut.

Nykyään Tomi Jaakkola haluaa esimerkillään ja valmennuksillaan osoittaa, että vahvuus löytyy kyvystä kohdata vaikeudet ja ottaa vastuu omasta elämästä – ei heikkouksien piilottamisesta.

Hänen filosofiansa miehisyydestä on muuttunut: todellinen vahvuus on rehellisyyttä, vastuunottoa ja uskallusta kohdata myös omat haavoittuvuudet.

– Liian moni mies rakentaa kovan kuoren ja yrittää juosta karkuun hankalia asioita. Muutos alkaa siitä, että uskaltaa pysähtyä ja katsoa rehellisesti omaa elämäänsä, hän kiteyttää.