Laukaalaisen Kuuvalon tilan lampaita ei rapsakka pakkanen haittaa. Katras tulee rivakasti ulos, kun tilaa emännöivä Eerika Hertteli kolistelee portilla.

– Vilperi-pässiä pitää tarkkailla. Se voi puskea, hän varoittelee.

Tilan 30 ahvenanmaanlammasta ovat tällä hetkellä Herttelille vain harrastus. Hän valmistui viime vuonna bio- ja elintarviketekniikan insinööriksi ja etsii alan töitä.

– Haaveena olisi saada lampaista elanto, mutta pienellä maatilalla on hyvin vaikea elättää perhettään. Se on karua, hän sanoo.

Lammastilojen määrä Suomessa on pudonnut lähes 30 prosenttia muutamassa vuodessa.

Syynä on ennen kaikkea se, että tuotantokustannukset ovat nousseet rajusti. Samaan aikaan ovat kasvaneet myös alkutuottajien pakolliset viranomaismaksut.

Byrokratia vaikuttaa alan vetovoimaan

Kuuvalon tilan lampaat rouskuttavat niille tuotua heinää vihreät korvamerkit keikkuen.

Suomessa jokaisen tuotantoeläimen syntymä ja kuolema on rekisteröitävä, myös lemmikkilampaiden. Korvamerkit ostetaan kaupalliselta toimijalta.

Videolla Eerika Hertteli kertoo, miksi halusi tilalle lampaita ja Vilperi-pässi näyttää, mitä mieltä se on vieraista:

Tänä vuonna syntyvän karitsan ilmoittaminen Ruokaviraston lammas- ja vuohirekisteriin maksaa kolme euroa. Maksu on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa.

Suomen lammasosuuskunnan toimitusjohtaja Anniina Holopainen sanoo, että rekisteröintimaksu on kallis, kun sen suhteuttaa lampaasta saataviin lihakiloihin.

– Jos isolla tilalla käytetään elektronisia korvamerkkejä, jopa 14 prosenttia tuottajahinnasta voi mennä pakollisiin rekisteröinti- ja korvamerkkimaksuihin.

Vertauksen vuoksi: esimerkiksi naudan rekisteröintimaksu on samaan aikaan pysynyt lähes ennallaan. Vasikan rekisteröinti maksaa reilun euron enemmän kuin karitsan.

Mutta kun maksu lasketaan eläimestä saatavaa lihakiloa kohden, ero on valtava: lampuri maksaa rekisteröinnistä kymmenen kertaa enemmän kuin nautakarjatilallinen.

Mikä rekisterissä maksaa?

Suomessa on hieman yli 100 000 lammasta ja muutama tuhat vuohta.

Ruokaviraston lammas- ja vuohirekisterin ylläpito maksaa vuodessa 640 000–700 000 euroa, kertoo jaostopäällikkö Marjaana Spets Ruokavirastosta.

– Kustannukset koostuvat palkoista, ulkopuolisista konsulteista ja asiantuntijoista, joita tarvitsemme tekniikan ylläpitoon ja päivittämiseen.

Viranomaisrekisterillä on myös paljon tietoturvaan ja tietosuojaan liittyviä vaatimuksia, joista syntyy kustannuksia.

– On hyvä muistaa, että kyse ei ole vain viranomaisbyrokratiasta. Ajantasainen eläinrekisteri on kriittisen tärkeä mahdollisessa eläintautiepidemiassa. Sillä suojellaan koko elinkeinoa, Spets sanoo.

Lampaiden rekisteröintimaksujen suunnitellaan nousevan lisää ensi vuonna. Sen jälkeen tuottajilta kerättävien maksujen arvioidaan kattavan yli puolet rekisterin ylläpitokustannuksista.

Maksujen korotukset perustuvat oikeuskanslerin 2023 tekemään päätöksen.

Spets sanoo, että viranomaismaksut eivät ole syypää lammastalouden ahdinkoon.

– Pitäisi myös tarkastella sitä, paljonko tuottaja saa lihasta. Kun vertaa, mitä kuluttajat siitä kaupassa maksavat, niin siinä on ihan hirveä ero.

Tällä hetkellä karitsanpaisti maksaa kaupassa noin 35 euroa kilo. Tuottaja sai viime vuonna karitsan lihasta keskimäärin 5,7 euroa kilolta.

Suomen lammasosuuskunnan Holopainen sanoo, että vaikka karitsanlihan tuottajahinta on nyt ennätyksellisen korkea, se ei riitä.
– Myös kulut ovat nousseet ennätyksellisesti.

Byrokratia hirvittää

Eerika Hertteli miettii, pyytäisikö Pro Agriaa laskemaan, kuinka suuri lammaskatras tuottaisi hänelle vähintään työttömyysrahan verran tuloa.

Myös byrokratia nostaa kynnystä ryhtyä yrittäjäksi.

– Siinä elää epävarmuudessa, että menikö tämä asetusten mukaan. On todella vaikea päästä perille, mitä kaikki lait ja asetukset tarkoittavat, Hertteli sanoo.

Suomen lammasosuuskunnan Holopainen kertoo, että lisääntynyt sääntely ja byrokratia vaikuttaa merkittävästi yrittäjien motivaatioon.

– Kun kassa on muutenkin tosi tiukilla, niin joka ikinen lisääntynyt kuluerä kurittaa tilan taloutta tosi paljon.