Salon Perniössä asuva Johannes Alaranta on metsästänyt aina. Tätä nykyä saaliiksi kelpaa lähinnä sorkkaeläimiä, mutta sudet saavat olla rauhassa.

– En metsästä mitään uhanalaisia eläimiä, enkä niitä, joista on luonnolle hyötyä, kuten mäyriä tai ilveksiä. Susi ei minun mielestäni ole metsästyksen arvoinen, ellei se aiheuta erityistä haittaa, esimerkiksi hyökkää kotieläinten kimppuun, sanoo Alaranta.

Paikallisen Sudenkulman Metsästäjät -metsästysseuran puheenjohtajana toimiva Alaranta ei ole ajatustensa kanssa yksin.

– Kyllä meidänkin seurassamme moni ajattelee, ettei satunnaisella suden lahtaamisella saavuteta mitään hyvää. Suuri osa metsästäjistä suhtautuu suteen kielteisesti, mutta itse en ole tätä koskaan ymmärtänyt, hän sanoo.

Alarannan metsästysfilosofia on selkeä: metsästetään vain sen verran kuin lihaa syödään, ja poistetaan luonnosta vain ne yksilöt, jotka eivät sinne kuulu tai eivät selviäisi talvesta.

Susien kantaa rajoitettava

Salon Hajalassa lammastilaa puolisonsa kanssa pitävä Suomen Metsästäjäliiton varapuheenjohtaja Marko Laine sanoo, että metsästysseuroihin mahtuu erilaisia näkökantoja sudesta. Hänelle suden metsästyksessä tärkeää on kannan rajoittaminen ja ihmisarkuuden lisääntyminen.

Laine oli mukana susijahdissa heti vuoden ensimmäisinä päivinä, kun suden kiintiömetsästys alkoi. Hajalaan ulottuvalla Auran–Paimion kiintiöalueella ammuttiin kolmen päivän sisällä kaikki 13 kiintiösutta.

– Koen, että pystymme lisäämään ihmisten turvallisuudentunnetta, kun taajamien lähellä liikkuvien susien ihmisarkuus lisääntyy. Lopulliset vaikutukset näkyvät kuitenkin vasta ajan kanssa, sanoo Laine.

Metsästyskiintiön nopea täyttyminen yllätti.

– Se kertoo siitä, että susikanta oli vahvempi kuin etukäteen ajateltiin, mutta toisaalta myös siitä, että valmistelut oli tehty hyvin, Laine sanoo.

Palautetta suden puolesta ja vastaan

Johannes Alaranta ei usko susien metsästyksen vaikuttavan ihmisten yleiseen turvallisuudentunteeseen.

– Jos katsotaan tilastoja siitä, mikä Suomessa ihmisiä tappaa, susi ei ole tällä listalla.

Marko Laine kertoo saaneensa paljon viestejä, joissa kiitellään susien poistamisesta alueelta.

– Ihmiset toivovat, että metsästyksellä on jatkossa vaikutuksia suden käyttäytymiseen. Auran–Paimion kiintiöalueella metsästys ehkä hieman hidastaa kannan kasvua ja toivottavasti vaikuttaa jatkossa susien käyttäytymiseen, sanoo Laine.

Laineen mukaan suden metsästys on saanut suhteettoman laajan huomion verrattuna sen merkitykseen Suomessa. Sekä Laine että Alaranta arvioivat omalta osaltaan saamiensa kriittisten palautteiden takana olevan ihmisten pahoinvoinnin.

– Sudesta on tullut syntipukki vähän jokaiseen asiaan, sanoo Alaranta.

Metsästystavat muuttuvat

Johannes Alaranta on ammatiltaan pappi. Vuosien varrella suhtautuminen metsästykseen on muuttunut.

– Mitä vanhemmaksi tulee, sitä harvemmin liipaisinta vetää. Kivääri voi vaihtua kameraan. Tärkeintä on metsästää järkevästi, noudattaa sääntöjä ja kunnioittaa eläimiä, hän sanoo.

Alarannalta saattaa liipasinsormi keventyä, jos kyttäyspaikalle tulee miehen sanojen mukaan liian kaunis eläin.

– Pieni täplikäs vasa saa jäädä kasvamaan, sanoo Alaranta.

Sadan suden metsästyskiintiöstä on lauantaihin mennessä ampumatta 19 sutta, kertoo Riistakeskuksen susikiintiötaulukko. Lukuun lisättiiin Luonnonvarakeskukselle lähetettyjen DNA-näytteiden avulla koirasusiksi tunnistetut kolme ammuttua eläintä ja metsästys jatkuu.

Eniten lupia on käyttämättä Pohjanmaalla. Kiintiömetsästys päättyy 10. helmikuuta.