Possun elämä alkaa Suomessa synkästi, varsinkin jos sillä on kivekset. Korkeintaan viikon vanhana possua pidetään väkisin paikoillaan ja kivespussiin viilletään aukko. Aukosta puristetaan ulos kivekset ja siemenjohtimet katkaistaan.
Kirurginen kastraatio sattuu. Se aiheuttaa kudosvaurion ja stressiä. Toimenpide kiellettiinkin jo kertaalleen, mutta kielto ei ehdi astua kunnolla voimaan – ministeriö esittää nyt saman tien sen peruuttamista.
Kastraatio on hyvä esimerkki taloudellisista kannustimista, joissa tuottajan ja eläimen edut ovat usein vastakkain.
Puhumme näistä kannustimista harvoin. Sen sijaan toistellaan mielellään mantraa, jonka mukaan hyvinvoiva eläin on tuottava eläin. Moni päättelee tästä, että olisi tuottajien etu parantaa eläinten hyvinvointia.
Ei ole.
Eläintuottajat ovat yrityksiä, joiden tavoite on maksimoida liikevoitto. Kirurgista kastraatiota ei tehdä kiusallaan, vaan koska lihatalot uskovat toimenpiteen olevan halvempi kuin esimerkiksi rokottamalla tehty immunokastraatio.
Toistelemme mantraa: hyvinvoiva eläin on tuottava eläin.
Taloudelliset kannustimet ajavat myös tuottajan säästämään ruoka-, lämmitys- ja tilakustannuksissa. Siksi possut ahdetaan mahdollisimman pieneen tilaan. Tämä myönnetään myös maa- ja metsätalousministeriössä: kokonaiskustannus nousee, jos sikakiloja on vähemmän per neliö.
Possujen hyvinvoinnin edistäminen olisi tuottajalle kannattavaa vain, jos kuluttajat maksaisivat enemmän paremmin voivista eläimistä, mutta pohdimmeko kuitenkaan eläinten kohtelua ruokakaupassa. Possujen kastraatiokin tehdään vain siksi, että lihaan ei jää karjun hajua, josta osa kuluttajista ei pidä.
Ja vaikka kuluttaja välittäisikin possuista, ruokakaupassa on vaikea saada luotettavaa tietoa kasvatusolosuhteista.
Hyvinvointia heikentävät kannustimet pätevät muuhunkin eläintuotantoon. Tuotannolle on tärkeää, että eläin on riittävän terve teuraalle, munimaan tai tuottamaan maitoa. Muutoin eläimiin kohdistuvat kustannukset kannattaa minimoida.
Esimerkiksi Euroopassa yleistyvät intensiiviset megafarmit, joissa yhdellä tilalla on vähintään 40 000 broileria. Siipikarjaliiton mukaan suomalaisten broileritilojen keskikoko on noin 70 000 broileria.
Eläimiä kannattaa myös jalostaa äärimmilleen: lypsylehmä tuotti 80 vuotta sitten noin 1600 litraa maitoa, nyt se puskee vuosittain ulos yli 9000 litraa.
Hyvinvoiva eläin ei siis suinkaan ole aina tuottajan etu, ja tuottajilla on päinvastoin myös taloudellisia kannustimia varsin ankeaan eläinten kohteluun. Siksi tarvitsemme eläimiä suojaavia lakeja.
Euroopassa yleistyvät megafarmit, joissa tilalla on vähintään 40 000 broileria.
Nykyiset normit vaikuttavat varsin heppoisilta: parsinavettaan kytkettyä lehmää saa pitää yhdeksän kuukautta putkeen sisällä, 100-kiloiselle porsaalle riittää alle neliömetri tilaa ja neliömetrille mahtuu avokanalassa yhdeksän kanaa. Possujen kirurgisen kastraation yhteydessä on nyt alettu sentään vaatia tulehduskipulääkkeitä, aiemmin ei niitäkään.
Tätä eläintuotantoa tuetaan veronmaksajien rahoilla. Viime vuonna Suomessa jaettiin suoria maataloustukia 1,9 miljardia euroa, josta 40 prosenttia on EU rahoitusta ja loput joko Suomen rahoittamia EU-tukivälineitä tai kansallista maatalouden tukea. Tuesta merkittävä osa osuu eläintuotantoon.
Toisin kuin mielellämme uskomme, Suomi ei ole eläinsuojelun mallimaa.
Jos velkaisella valtiolla todella on varaa maksaa näitä tukia, voisiko niille asettaa edes ehtoja. Pienimuotoisesti näin on tehty, mutta vaatimustaso on minusta matala: eläinten hyvinvointikorvausta saa esimerkiksi, jos antaa possulle kipulääkettä myös kastraation jälkeisenä päivänä. Jos mukana olisi edes hitunen kunnianhimoa, niin rahat tarjottaisiin vain, jos kastraatiota ei toteuteta.
Toisin kuin mieluusti uskomme, Suomi ei ole eläinsuojelun mallimaa. Lähes kaikki myönteinen kehitys eläinten suojelussa on vuodesta 1996 eteenpäin perustunut EU-lainsäädäntöön.
Nyt possujen kastraatio on herättänyt pitkästä aikaa keskustelua lihantuotannon pelisäännöistä. Olisi hyvä aika aidosti terävöittää lainsäädäntöä.
Ja ehkä säästökohteita etsivä hallituskin voisi täydentää leikkauslistojaan eläintuotannon tukirahoilla.
Matias Mäkiranta
Kirjoittaja on taloustieteen väitöskirjatutkija, joka on kasvanut entisellä maitotilalla.
Kolumnia on korjattu 2.2. klo 14. Tekstiin on lisätty: Siipikarjaliiton mukaan suomalaisten broileritilojen keskikoko on noin 70 000 broileria.