Joku on pysäköinyt Porschen Hakunilan kirjaston parkkipaikalle.

Se pistää silmään, sillä hiihtäjä Vilma Nissinen on äskettäin leimannut Hakunilan ja koko Vantaan ”Suomen Mogadishuksi”.

Sotien runteleman Somalian pääkaupunki tunnetaan vaarallisuudestaan, ei varallisuudesta.

Olemme sopineet treffit kolmen kaupunginvaltuutetun kanssa. Tarkoitus on keskustella Vantaan eri alueiden maineesta.

Halusimme kuulla heidän reseptinsä, jolla pysäytetään Vantaan jakautuminen huono- ja hyväosaisiin alueisiin.

Tavoite on kirjattu myös uuteen kaupunkistrategiaan. Valtuusto käsittelee sitä kokouksessaan maanantaina.

Vantaa haluaa niin ikään kohentaa mielikuvaa kaupungista. Tekemistä riittää, sillä Vantaa pitää hallussaan Suomen turvattomimman kaupungin titteliä.

Tapaamme Naima el Issaouin (sd.), Otso Kivimäen (kok.) ja Loviisa Kaartokallion (kd.) kirjastossa.

Se on valoisa ja viihtyisä.

Pyysimme el Issaouin haastatteluun, koska hän tuntee Hakunilan ja edustaa valtuuston suurinta puoluetta.

Perhe muutti Hakunilaan Martinlaaksosta vuonna 1997, kun el Issaoui oli 13-vuotias. Hänen vanhempansa ovat Marokosta.

Naima el Issaoui vietti teininä aikaansa Hakunilan kirjastossa muiden maahanmuuttajien lasten kanssa.

– Tämä oli kiva paikka, jossa pääsimme lukemaan kirjoja. Välillä meidät ajettiin täältä pois, kun pidimme jonkun mielestä kovaa meteliä.

Ehkä el Issaoui kavereineen pisti vielä 1990-luvulla silmään kuin musta Porsche lumisella parkkipaikalla, sillä maahanmuutto oli vasta käynnistynyt.

Kirjastossa vilisee lapsia nytkin. Ääntä lähtee, mutta kukaan ei aja heitä pihalle.

El Issaouin mukaan Hakunila on ollut hyvä ja turvallinen paikka asua. Luontokin on lähellä.

– Mielestäni kuva, joka julkisuudessa on nyt Vantaasta, on väärä, hän sanoo ja viittaa maastohiihtäjän puheisiin.

Valtuutettu on kehunut aiemminkin Hakunilaa kivaksi paikaksi asua. Samassa puoluemedian haastattelussa hän totesi, että alue on eriytynyt ja huono-osaisuus kasautunut liikaa.

Hän piti haasteena myös maahanmuuttajataustaisten lasten erittäin korkeaa määrää joissain kouluissa.

– Jos täällä on maahanmuuttajataustaisia, totta kai kouluihin tulee maahanmuuttajataustaisia, el Issaoui sanoo.

Hän ei ota kantaa, onko se hyvä vai huono asia, mutta jotkut koulut tarvitsevat hänestä tukea.

Kehitystä voidaan el Issaouin mielestä muuttaa asuntopolitiikalla. Hän rakentaisi samoille alueille sekä vuokra- että omistusasuntoja.

Demaripoliitikko suosisi toisin sanoen perinteistä sekoittavaa asuntopolitiikkaa, jota on tehty myös Helsingissä.

Kootusti el Issaouin resepti voisi näyttää tältä:

Naima el Issaouin resepti

Ainekset

• koulutuet
• asuntopolitiikka
• maineen parantaminen

Ohjeet

• tuetaan kouluja ja oppilaita, jotka tarvitsevat tukea

• sekoitetaan omistus- ja vuokra-asuntoja samoille alueille

• kehitetään lähiöitä

Kivimäen kosketuspinta Hakunilaan on ohuempi kuin el Issaouin.

Hän muistelee käyneensä 18-kesäisenä kavereidensa kanssa heittämässä tikkaa ravintola Piilopaikassa.

Kuntavaalikampanjan aikana vuonna 2017 hän tanssitti ostarilla ”useampaakin eläkeläistä ja vähän nuorempaakin tanssahtajaa”.

Kiinteistösijoittajan ykköskeino segregaation nujertamiseksi ei maksa mitään.

– Kun ihmiset ovat ylpeitä hakunilalaisia, seutulalaisia tai kivistöläisiä, yleensä se nostaa mainetta ja profiilia. Se estää eriytymistä, kuuluvat terveiset Seutulasta.

Asuntopolitiikan kokoomuspoliitikko näkee toisin kuin demarikollegansa: tarvitaan pientaloalueita, joihin muuttaa toimitusjohtajia. Esimerkiksi käy Seutulaan suunnitteilla oleva Katrineberg.

– Yksi yritysten sijoittumisen pääkriteereistä on se, missä toimitusjohtaja asuu, Kivimäki väittää.

Miten se vähentää alueellisia eroja?

Kivimäki myöntää, että kovin moni hakunilalainen tuskin muuttaa Katrinebergiin. Mutta ”toimitusjohtajatason” ihmiset tuovat Vantaalle yrityksiä ja työpaikkoja.

Tarvitaan myös onnistunutta kotoutumista, jotta töitä voi saada, Kivimäki listaa. Hyöty tulee sitä kautta koko Vantaalle.

On Hakunilaankin jotain hyvää luvassa: ratikka.

– Yksi syy, minkä takia ratikkaa lähdettiin tekemään, on Hakunilan segregaatiokehityksen ”poikkaiseminen”.

Ratikka nostaa Hakunilan arvoa myös rakennuttajien silmissä. Tai grynderien, kuten Kivimäki sanoo.

Kaupunki odottaa, että ratikan reitille tulee asuntoja 60 000 ihmiselle ja 30 000 uutta työpaikkaa.

Kivimäki toivoo Vantaalle ennen kaikkea yrityksiä. Ja niitä pientaloja myös Hakunilaan.

Tuettuja vuokra-asuntoja Kivimäki rakentaisi mahdollisimman vähän. Vantaalla asuvat ne, jotka pystyvät.

– Jos ei jotain syystä siihen taloudellisesti kykene, on muita kuntia ja paikkoja, missä pystyy asumaan halvemmalla.

Otso Kivimäen resepti

Ainekset

• ylpeys omasta alueesta
• pientaloalueita
• yrityksiä ja työpaikkoja

Ohjeet

• ole ylpeä asuinalueestasi, se parantaa alueen mainetta
• toimitusjohtajat, muuttakaa Vantaalle
• yritykset ja työpaikat, tulkaa perässä

Loviisa Kaartokalliokin haluaa pientaloalueita. Mielellään townhouse-taloja, sellaisia brittisarjoista tuttuja taloketjuja.

Hän toivoo, että perheiden muutto Vantaalta esimerkiksi Tuusulaan tai Keravalle vähenisi.

– Pitää varmistaa, että perheet tai asukkaat, jotka tuovat kuntaveroa, pysyvät Vantaalla.

Tämä on kaupungin strateginen tavoite. Vuonna 2023 uudet vantaalaiset maksoivat 2,6 miljoonaa euroa vähemmän veroja kuin lähtijät.

Strategian mukaan ”tulo- ja lähtömuuton vaikutus kunnallisverotuloihin” halutaan miinukselta nollan yläpuolelle. Kaupunki toivoo lisää verotuloja nostamatta veroprosentteja.

Siihen luultavasti tarvitaan pientaloja. Remonttia kaipaavien suurten kerrostalojen suuntaan Kaartokallio heilauttaa kuvaannollista moukaria.

– Meidän pitäisi oikeasti harkita, pitäisikö ne purkaa, ja ajatella jotain matalampaa tilalle.

Miten se ehkäisisi segregaatiota?

Vastaus voisi löytyä Kaartokallion mukaan asuntojen osaomistuksesta.

Se löytyy myös strategiapaperista: Vantaa haluaa pilotoida ”uusia osaomistusasuntojen rakennuttamisen malleja”.

– Strategiassa on hyvä avaus sille, että Vantaa haluaa tarjota jotain vuokra-asunnon ja omistusasunnon välistä.

Osaomistuksella ihmiset pääsisivät kiinni omaan, vähän isompaan asuntoon. Se vähentäisi segregaatiota, Kaartokallio järkeilee.

Kaavoitus, käytännössä rakentaminen, on hänen mielestään vain yksi keino torjua eriytymistä.

Kristillisdemokraatin ja opettajan puheesta pulppuaa liuta muita ”vaikuttavia toimia”. Kärkipäässä ovat koulutus ja lasten harrastukset.

Loviisa Kaartokallion resepti

Ainekset

• koulutus ja harrastukset
• sote- ja työllisyyspalvelut
• kulttuurinen integraatio

Ohjeet

• käy kouluja pidemmälle, opettele kieltä ja harrasta
• eri sektorit tekevät yhteistyötä
• ei jaotella ihmisiä ”meihin” ja ”heihin”, vaan ollaan vantaalaisia kaikki

Resepteihin on nyt yllin kyllin aineksia, liikaakin. Kiitämme kirjaston avuliasta henkilökuntaa.

Kirjastolta on ostarille matkaa satakunta metriä. Siirrymme sinne autoilla, koska parkkikiekko vaatii joka tapauksessa toimia.

Julkisilla paikalle tullut el Issaoui hyppää Kivimäen Porschen kyytiin. Kaartokallio kaartaa ostarin parkkikselle Volkkarillaan.

Ostari on päässyt rispaantumaan. Osa liikehuoneistoista on tyhjillään.

– Täällä ei ole tapahtunut mitään 30 vuoteen. Palveluita on lähtenyt, Naima el Issaoui harmittelee.

– Jos se olisi minusta tai kaupungista kiinni, tämä olisi räjäytetty tai purettu useita kymmeniä vuosia sitten, Otso Kivimäki täräyttää.

– Samaa mieltä! Kaartokallio ja el Issaoui huudahtavat yhteen ääneen.

Kivimäki pitää napakan luennon siitä, miksi näin ei ole tehty. Tiivistetysti: kaikki omistajat eivät hänen ymmärryksensä mukaan ole olleet samaa mieltä kuin kaupunki.

Emme juutu niihin kiemuroihin enempää. Katsotaan tulevaisuuteen.

– Luulen, että tämä puretaan vielä meikäläisen voimavuosina, Kivimäki ennustaa.

– Kyllä, valoa näkyy tunnelin päässä, el Issaoui komppaa.

Ostarilla on toki edelleen palveluita. Parturin tuolirivistössä istuu miehiä parturoitavana. Heitä parturoivat miehet, joiden omat parrat on hyvin hoidettu.

On nuorisotilaa, ruokakauppaa ja Alko. Ravintoloita, jotka ovat saaneet hyviä arvosteluja.

Joku saattaa nähdä tämän ikäluokan ostarissa isoja arvoja, romantiikkaakin.

Strategiaan on kuitenkin kirjattu tavoite parantaa mielikuvaa Vantaasta. Ehkä Hakunilan ostarin jyrääminen parantaisi sitä.

Kivimäki tuli ja lähtee ensimmäisenä.

Päätämme el Issaouin ja Kaartokallion kanssa piipahtaa vielä ”Suomen Mogadishun” hangilla.

Täällä Naima el Issaoui ja muut maahanmuuttajien lapset ovat päässeet hiihtämään, vaikka vanhemmilla ei olisi kokemusta sivakoinnista.

Lähtö- ja maaliintuloalueella on katsomoita ja lumitykkejä. Loviisa Kaartokallio on vantaalaisena erityisen ylpeä lumentekokoneesta, joka nököttää kauempana alueen toisella puolella.

Laduilla on hiihtäjiä. Uskaltaako pidemmälle mennä kengät jalassa vai kohtaammeko laturaivoa?

Huoli pois. Täällä ei ole laturaivoa, valtuutetut vakuuttavat.

Paikalle osuva hiihtäjä vahvistaa, että laduilla on leppoisaa. Tykitkin ampuvat vain lunta.

Pyssyjen pauketta Luotikujalle voi teoriassa joskus kantautua. Otso Kivimäki käy Sotungissa metsästämässä.

Hakunila ei ole vain ostari ja kerrostaloja. Se on myös luontoa ja pientaloja, joiden pihoilla saattaa jo nyt lymyillä jokunen Porsche.

Jutun satelliittikuvat: Petteri Juuti / Yle, Mapcreator, OpenStreetMap, HERE 2025.