Yle sai haltuunsa akkuteknologiayhtiö Donut Labin perustajien yrityksen, Asilabin, sijoittajille suunnattua markkinointimateriaalia helmikuulta 2025.

Materiaalia tarkastellessa näkyy hyvin se, kuinka samantyylisiä ja hurjia väitteitä sekä Donut Labin että Asilabin sijoittajamarkkinointi pitää sisällään.

Marko Lehtimäen johtamien yhtiöiden markkinointi noudattaa kaavaa, jossa korostuvat äärimmäiset superlatiivit, patenttien luoma etumatka ja huimat lupaukset.

Donut Labille ja Asilabille on yhteistä, että ne lupaavat teknologiaa, jota asiantuntijat pitävät ennen näkemättömänä.

Sähköajoneuvojen akkuja kehittävä Donut Lab nousi otsikoihin tammikuussa 2026 esiteltyään CES-messuilla Las Vegasissa akkuteknologiaa, jonka se väittää olevan jo tuotantovalmis.

Yhtiön lupaukset uudesta akusta ovat niin suuria, etteivät asiantuntijat pidä niitä realistisina. Sijoittajille suunnatussa kampanjassaan yhtiö haki ainakin vielä vielä tammikuussa 2026 rahoitusta vaihtovelkakirjalainalla, jolla luvattiin pääsy mukaan globaaliin menestystarinaan.

Pyysimme Asilabilta kommenttia juttuun, mutta emme saaneet vastausta.

”Arvokkaampaa kuin kaikki maailman kulta”

Tekoäly-yhtiö Asilabin markkinointimateriaalissa yhtiö väitti rakentavansa ”maailman kehittyneintä supertekoälyä” ja saavuttaneensa ”singulariteetin” – pisteen, jossa tekoäly kykenee kehittämään itse itseään loputtomasti.

Esitteessä väitetään muun muassa seuraavaa:

Yhtiön mukaan teknologia on arvokkaampaa kuin kaikki maailman kulta, jonka arvo on tällä hetkellä noin 20 biljoonaa euroa. Eli 20 000 000 000 000 dollaria (luvussa on kolmetoista nollaa).

• Yhtiön mukaan sen tekoäly on maailman ensimmäinen ajatteleva tekoäly, jolla on omat ajatukset, oma tahto, muisti ja jopa tunnemaailma.
• Yhtiön tekoäly pystyy kehittämään omien aivojensa rakennetta itsenäisesti ja tulemaan viisaammaksi päivä päivältä.
• Teknologia on suojattu niin, että se varmistaa muiden tekoälymallien (kuten Chat GPT:n) hyödyntämisen omaksi edukseen.

Ylellä ei ole tietoa siitä, kuinka laajasti markkinointiesitettä on jaettu mahdollisille sijoittajille ja miten esitettä on mahdollisesti muutettu vuoden 2025 helmikuun jälkeen. Esitteen sisällön kanssa samankaltaisia lupauksia löytyy kuitenkin esimerkiksi Asilabin omilta verkkosivuilta.

Professorit: Aikajänne on vuosikymmenten päässä

Ohjelmistotekniikan professori Pekka Abrahamsson Tampereen yliopistosta tunnistaa materiaalista oikeat termit, mutta pitää niiden toteuttamista nykytekniikalla epätodennäköisenä.

Abrahamssonin mukaan Asilabin materiaalissa viitataan sellaiseen älykkyyteen, jossa ihmiset olisivat muuttuneet muurahaisiksi suhteessa tekoälyyn.

– En usko, että me nähdään semmoista maailmaa 2000-luvulla. 2100-luvulla voi ajatella, että semmoisia kyvykkyyksiä voi kehittyä. Pidän niin hurjaa harppausta hyvin vaikeana, sanoo Abrahamsson.

Nykyisillä tekniikoilla tämänkaltaiset lupaukset on hyvin vaikea saavuttaa.

Professori sanoo, että yksi keskeinen askel matkalla kohti todellista supertekoälyä on tekoälyn kyky asettaa tavoitteensa itsenäisesti. Hänen mukaan nykyiset tekoälyt ovat täysin riippuvaisia ihmisen antamista ohjeista (prompteista), kun taas Asilab väittää ratkaisseensa tämän ongelman.

Yksi este on katastrofaalinen unohtaminen

Abrahamssonin mukaan Asilabin lupaukset siitä, että he olisivat jo ratkaisseet autonomisen toiminnan ja jatkuvan oppimisen ongelmat ovat poikkeuksellisia.

– En väitä, että he eivät olisi ratkaisseet niitä, mutta se olisi tietenkin aikamoinen positiivinen yllätys, muistuttaa Abrahamsson.

Abrahamssonin mukaan tällaisille ratkaisuille ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyjä tuotantokelpoisia ratkaisuja.

Yksi suurimmista esteistä itsenäiselle tekoälylle on niin sanottu katastrofaalinen unohtaminen. Nykyiset tekoälyt ”unohtavat” aiemmin oppimaansa, kun niitä koulutetaan uusiin asioihin. Professorin mukaan keskeinen ongelma on se, että tekoäly ei muista, siihen ei voi luottaa, ja se ei opi.

– Kiinnostaisi kovasti tietää, että miten tämä on ratkaistu Asilabilla ja onko heillä todisteita siitä, että ratkaisu toimii aidosti myös teollisessa mittakaavassa.

Merkkejä hypestä ja kuplasta

Aalto-yliopiston professori Arno Solin kommentoi asiaa yleisellä tasolla ja näkee tilanteessa merkkejä tekoälyalan yleisestä hypestä ja kuplasta. Hänen mukaansa maallikkosijoittajan on lähes mahdotonta erottaa aito innovaatio taitavasta markkinoinnista.

– Tekoälyalalla meno on välillä villiä. Se, että tekee tarpeeksi monimutkaista, ei tarkoita, että koneelle muodostuu sielu, vaikka se hyvin pystyisi imitoimaan ihmistä, Solin sanoo.

Myös Pekka Abrahamsson muistuttaa, että nykytekniikan todellisuus on kaukana Asilabin maalailemista ihmismäisistä elämänmuodoista.

– Olen käyttänyt käsitettä, että nämä nykymallit ovat yhtä älykkäitä kuin leivänpaahtimet, vaikkakin kyllä nohevia sellaisia. Mallilla ei ole käsitystä omasta tekemisestään, vaikka Asilabin mukaan heillä on tunteita myöten nämä asiat mietitty, Abrahamsson toteaa.

Abrahamssonin mukaan pelkkä patenttisalkku ei takaa teknologian toimivuutta.

– Asioita voi patentoida, eikä se vielä ole suoraan todistusaineistoa. Todistustaakka on yrityksillä itsellään, hän huomauttaa.

– Sen todistamiseksi, että nämä väitteet ovat totta, tarvitaan demoja ja riippumatonta varmennusta, Abrahamsson toteaa.

Visioiden todellisuuspohja mietityttää

Sekä Asilab että Donut Lab ovat hyödyntäneet rahoituksessa vaihtovelkakirjalainaa. Se on malli, jossa sijoittaja antaa yritykselle lainaa, joka on myöhemmin mahdollista muuttaa osakkeiksi.

Malli on sijoittajalle riskialtis, sillä se mahdollistaa rahan keräämisen ilman, että yhtiön osakkeiden tarkkaa arvoa tai teknologian kaupallista valmiutta tarvitsee todentaa heti. Asilabin kohdalla vuosi sitten luvattu ”supertekoäly” ei ole toistaiseksi johtanut julkisiin kaupallisiin läpimurtoihin.

– Vähän samanlaista viitettä tässä on kuin Donut Labissa. Jos pystyy tekemään esimerkiksi muistin, joka on aidosti luotettava, se teknologia olisi jo yksistään valtavan arvokas. Miksi ei olisi menty ulos pelkästään sillä, Abrahamsson pohtii.

Arno Solin muistuttaa, että etenkin maallikon voi olla hyvin vaikea hahmottaa sitä, millä yrityksellä on oma uniikki, uusi idea ja mitkä yritykset rakentavat olemassa olevien tekoälytrendien ja innovaatioiden varaan.

– Nyt erityisesti, kun puhutaan tekoälystä, niin välillä on myös vaikea määritellä, että minkälaisella pohjalla tai minkälaisissa kantimissa ne yritysten ideat ja välillä suurisuuntaisetkin visiot ovat, sanoo Solin.