Kälviäläinen Meeri Koittola pyrkii Guinnessin ennätysten kirjaan sunnuntaisella avantotempauksellaan. Samalla hän keräsi rahaa Pohjanmaan syöpäyhdistykselle palliatiivisen hoidon kehittämiseen Keski-Pohjanmaalla.

Koittola vietti Karhukorvenjärven jäähän sahatussa avannossa 61 minuuttia ja 27 sekuntia. Tavoitteena oli päihittää puolalaisnaisen hallussa ollut edellinen ennätys, runsas 60 minuuttia.

Viime vuonna Koittola oli avannossa 46 minuuttia ja palautui niin hyvin, että alkoi suunnitella uutta tempausta.

Hän valmistautui neljän kuukauden ajan niin fyysisesti kuin henkisesti ja esimerkiksi pidensi avannossaoloaikaa hiljalleen.

Valmistautuminen tarkoitti myös kylmiä suihkuja ja sisälämpötilan laskemista kotona. Lisäksi Koittola teki hengitysharjoitteita, ja mentaalivalmennuksella oli iso rooli.

Hän teki 80 prosentin työaikaa pystyäkseen paneutumaan harjoitteluun.

Videolla Meeri Koittola kertoo, kuinka sai ensikosketuksensa kylmäuintiin mummulan pihakaivossa.

Horkka kesti tunnin, tunto palautui hiljalleen

Mukana oli iso tukitiimi, sillä kyse on vaarallisesta tempauksesta, sanoo Koittola.

– Ei sinne leikkimään lähdetä. Alusta asti päätin, ettei lähdetä väkisin vääntämään hampaat irvessä.

Avannon reunalla oli muun muassa terveydenhuollon edustaja, ja lisäksi VPK:n väki oli varmistamassa turvallisuutta. Avannosta nousun jälkeisen hypotermian hoitoon oli varattu henkilöitä, ja kylmäaltistuksen asiantuntijat olivat mukana hankkeessa pitkin matkaa.

Yleisöä paikalla oli arviolta 150–200 henkeä.

– Tiimi testaili, että pysyn järjissäni. Huonoja merkkejä ovat, jos huumori ei ole ennallaan tai yksinkertaisiin kysymyksiin ei tule vastauksia, sanoo Koittola.

Ensimmäinen tavoite oli rikkoa edellinen 46 minuutin ennätys. Sen jälkeen mentiin minuutti kerrallaan.

Yleensä puoli tuntia on Koittolalle helppo suoritus, mutta nyt ensimmäiset 20 minuuttia olivatkin vaikeat.

– Siinä piti tehdä mentaaliharjoitusta. 58 minuutin kohdalla oltiin jo äärirajoilla, mutta siinä vaiheessa päämäärä oli kirkkaana mielessä.

Vedessä ollessaan Koittola tarkkailee jatkuvasti tilannetta. Kylmä tuntuu aina kylmältä – siitä ei kokenutkaan avantouimari pääse mihinkään.

– Se on sopeutumista. Raajat menevät tunnottomiksi, mutta itse tuntee, missä kohtaa voi vielä jatkaa.

Kriittisimmät hetket osuvat avannosta nousuun. Tällä kertaa pakkasta oli niin paljon, että vesi ehti jäätyä Koittolan ympärille ja paikalla päivystänyt vapaapalokunnan väki joutui irrottamaan jääkerroksen.

Koittola kannettiin pukeutumistiloihin, missä alkoi hidas ruumiinlämmön nosto.

Vaatteiden ja kuuman juomisen myötä alkoi horkka, joka kesti tunnin. Tunnon palaaminen kaikkiin raajoihin vei vielä pari tuntia.

Maanantaina Koittola sanoi käyvänsä yhä kierroksilla. Avantouinti harrastuksena jatkuu, mutta vastaavia tempauksia hän ei enää suunnittele.

– Jos jäi jotain hampaankoloon viime vuonna, niin nyt ei jäänyt jossiteltavaa. Jos pitäisi pienen paussin ja vaikka viikon päästä kävisi avannossa 61 sekuntia.

Vielä ei ole tiedossa, milloin tempaus hyväksytään viralliseksi maailman ennätykseksi. Meeri Koittolan mukaan kestää vähintään 12 viikkoa, että Guinness lähettää lisäohjeita. Jotta ennätys voidaan hyväksyä, tempauksella piti olla vähintään kaksi todistajaa ja se piti kuvata kahdesta eri kulmasta.

Videolla Meeri Koittola kertoo, että huolellisen valmistautumisen myötä tempaus ei pelottanut, enemmänkin jännitti.

Hypotermia on sekä vihollinen että ystävä

Kovilla pakkasilla ei avannossa kannata pitkiä aikoja viettää. Hypotermia tulee salakavalasti, kertoo Lapin hyvinvointialueen ensihoidon ylilääkäri sekä lääkärihelikopteri Finnhemsin ensihoitolääkäri Jari Pirnes.

– Toki kylmän sietäminen on yksilöllistä. Totuttelulla voidaan itseä siedättää. Myös ruskealla rasvakudoksella on merkitystä.

Näillä pakkasilla noin puoli tuntia on aikalailla maksimiaika, jolloin sydän pysyy vielä käynnissä. Sen jälkeen riski sydämen rytmihäiriöille kasvaa merkittävästi.

Ruumiin lämpötilan laskiessa alle 35 asteen elimistö yrittää nostaa sitä lihasten avulla. Alkaa lihasvärinä, joka lisää hapenkulutusta. Alle 32 asteessa lihasvärinät loppuvat.

Tämän jälkeen tulee vaarallisin ilmiö, kun looginen ajattelu lakkaa. Ihminen saattaa tehdä epätarkoituksenmukaisia asioita hyvän olon tunteessa. Se tuntuu lämpöaaltona ja saa esimerkiksi riisumaan vaatteita.

Ruumiinlämmön lähetessä 30 astetta elintoiminnot hidastuvat ja riski sydämen pysäyttäville rytmihäiriölle kasvaa merkittävästi.

– Olen itsekin ollut mukana pelastustehtävässä, jossa olemme seuranneet maastossa vaatevanoja menehtyneen henkilön luokse. Toisaalta hypotermia myös suojaa aivoja, vaikka potilas olisi saanut sydänpysähdyksen hypotermian takia, sanoo Pirnes.

Selviämismahdollisuudet ovat kohtalaisen hyvät. Pirnes on ollut itsekin elvyttämässä potilaita jopa toista tuntia. He ovat selvinneet ilman neurologisia muutosoireita ja palanneet normaaliin elämään.

Siinä mielessä hypotermia on myös suotuisa sydänpysähdyspotilaille, toteaa Pirnes.

– On arvioitu, että ruumiinlämmön laskiessa 18 asteeseen aivot kestävät hapenpuutetta kymmenen kertaa pidempään kuin normaalilämpöisen potilaan sydänpysähdystilanteessa.

Jari Pirnes muistuttaa, että Meeri Koittolan tempauksessa on kyse ennätyksen tekemisestä. Se on pitkän harjoittelun tulosta ja pitkäkestoista kehon totuttelua kylmäaltistukseen.

– En suosittele, varsinkaan jos on sydän- ja verisuonisairauksia. Omatoiminen harjoittelu voi olla kohtalokasta.