– Opettajan sininen ripsiväri oli hienointa ikinä. Se teki 1980-luvulla todella syvän vaikutuksen.

Näin opetus- ja kulttuuriministeriön erityisasiantuntija, dosentti Venla Bernelius muistelee ensimmäistä opettajaansa nauraen.

Olemme pyytäneet Berneliuksen vierailulle hänen omaan lapsuuden kouluunsa, helsinkiläiselle Konalan ala-asteelle. Hän kävi Konalassa ensimmäisen ja toisen luokan, eikä ole vieraillut koulussa sen koommin.

Vaikka koulurakennusta on vuosikymmenten aikana remontoitu paljon, se herättää Berneliuksessa edelleen vahvoja muistoja opintien alusta: miten koulussa aukesi ihan oma maailmansa, miten pääsi kävelemään ensimmäistä kertaa itsenäisesti jonnekin ja millaiset puut koulun pihalla kasvoivat.

Ennen kaikkea koulu muistuu Berneliuksen mieleen turvallisena paikkana.

– Se oli todella vahva yhteisö, oma kotiluokka, kaverit ja kasvaminen yhdessä. Se oli meidän lasten oma juttu ja se näyttäytyi jo lapsena todella tärkeänä.

Siihen, mikä tulevaisuuden koulussa on todella tärkeää, Bernelius antaa tässä jutussa vastauksia.

Koulun on pakko muuttua, sillä maailma on muuttunut

Venla Bernelius on viimeisen kahden vuoden ajan luotsannut Peruskoulun tulevaisuustyö -hanketta. Hankkeen käynnisti Petteri Orpon (kok.) hallitus.

Laajan työn tavoite on ollut luoda visio siitä, millainen peruskoulu on vuonna 2045.

Visiota koulun tulevaisuudesta on ollut työstämässä viitisenkymmentä eri alojen asiantuntijaa. Ryhmän puheenjohtajana on toiminut aivotutkija Katri Saarikivi. Bernelius itse on hoitanut sihteerin virkaa.

Mielipiteitä on kysytty niin opettajilta, oppilailta kuin kansainvälisiltä huippuosaajilta. Työhön on osallistunut erilaisten kyselyiden ja keskustelujen kautta kaikkiaan noin 5 000 ihmistä.

Vision taustalla on ollut paitsi huoli oppimistulosten laskusta ja oppimisen eriytymisestä, myös muun muassa väestörakenteen muutokset sekä nuorten lisääntyneet mielenterveysongelmat.

Lisäksi maailmaa myllertävät esimerkiksi ilmastonmuutos ja tekoälyn nopea kehitys. Koulun on toisin sanoen pakko muuttua, sillä maailma on muuttunut.

Bernelius kuvaa vision tekemistä positiivisella tavalla lähes suuruudenhulluksi hankkeeksi.

Lähtökohtana on ollut miettiä, mikä koulutuksen pohjimmainen tarkoitus on valtavassa murroksessa olevan maailman keskellä.

– Visio on viritetty kauas ihan sitä varten, että emme jäisi ratkomaan tämän hetken ongelmia, jotka osin saattavat olla jo eilisen ongelmia. Täytyy katsoa riittävän pitkälle, jotta pystymme miettimään, minkälaisen tulevaisuuden oikeasti haluamme. Mikä on se suunta, mihin me muuttuvassa maailmassa haluamme lähteä.

Koko ajatus oppimisesta muuttuu

Maailma on pullollaan erilaisia näkemyksiä siitä, millainen koulu voisi tulevaisuudessa olla.

Bernelius kertoo, että villeimmissä visioissa kotona istuvaa lasta luotsaisi tekoälytutori täysin yksilöllisesti räätälöidyn opetussuunnitelman mukaisesti. Vieraita kieliä ei tarvitsisi enää opiskella, sillä tekoäly kääntäisi kaiken, myös kulttuuriset merkitykset.

Jälkimmäistä myös suomalaiset asiantuntijat pohtivat pitkään.

– Loppujen lopuksi kyse on siitä, että vieraan kielen oppiminen muuttaa meidän aivojamme ja meitä ihmisinä. Kielen oppiminen ei ole vain tekninen taito, jolla osataan kääntää jokin lause. Se on kokonaisen maailmankuvan oppimista sellaisella tavalla, jota ei voi korvata millään.

Se, että on yhä enemmän taitoja, jotka tekoäly osaa jo huomattavasti paremmin kuin ihminen, ei tee niiden opettelusta turhaa, Bernelius sanoo.

Tutkimukset osoittavat, että esimerkiksi käsillä kirjoittaminen helpottaa asioiden muistamista ja harjoituttaa sellaisia motorisia taitoja, jotka yhdistyvät muuhun oppimiseen. Kirjoittaminen opettaa myös hienomotoriikkaa, jota esimerkiksi kirurgit tarvitsevat työssään.

Työryhmä onkin lähtenyt muuttamaan koko ajatusta oppimisesta.

– Fokus siirtyy oppimisen prosessiin. Tärkeää ei niinkään ole se, mitä konkreettisia taitoja tarvitsee tulevaisuudessa osata, vaan mitkä oppimisprosessit ovat itsessään hyödyllisiä, ja mitä ihmisen täytyy oppia kasvaakseen hyväksi ihmiseksi.

Ei vain yksilön taidot, vaan yhdessä toimiminen

Toinen iso muutos on siirtyä pelkästään yksilön osaamiseen keskittymisestä yhteisölliseen osaamiseen: mitä me osaamme yhdessä tehdä paremman maailman eteen.

Koulun tarkoitus on siis Berneliuksen mukaan tuottaa sellaista sivistystä, jonka ytimessä on halu käyttää osaamistaan yhteiseen hyvään.

Koulun tehtävä on esimerkiksi auttaa ihmisiä kohti ekologisesti kestävää elämää. Kyse ei ole vain ympäristötiedon opettamisesta. Tarkoitus on, että jokaisen luontosuhde muodostuu sellaiseksi, että se motivoi toimimaan.

Toimiminen puolestaan luo toivoa sekä uskoa tulevaisuuteen ja omiin mahdollisuuksiin vaikuttaa. Sitä erityisesti nuoret itse kokevat tarvitsevansa.

– Toivo ei tarkoita sitä, että opitaan istumaan ja odottamaan jotakin hyvää tapahtuvaksi. Sen sijaan opitaan yhdessä toimimaan jonkun hyvän päämäärän eteen. Oman toiminnan jälkien näkeminen vahvistaa myös uskoa tulevaisuuteen, Bernelius selventää.

Yhteisön osana jokainen oppilas saa sellaista taitoja, joita ei aina tule edes ajatelleeksi oppimisena.

– On monia taitoja, joita ihminen voi oppia vain toisten ihmisten kanssa. Jos ajattelemme, mikä tämän maailman pelastaa, niin kyllähän nimenomaan yhdessä toimimisen taidoista, inhimillisistä taidoista ja empatiasta on tällä hetkellä kaikkein suurin tarve.

Maailmalla suomalaista peruskoulua ihaillaan

Yksi tulos kaksi vuotta kestäneen työn jälkeen on ymmärrys siitä, että kaikkea ei tarvitse muuttaa.

Esimerkiksi Konalan ala-asteen kaltainen, ihan tavallinen peruskoulu on kansainvälisessä valossa Berneliuksen sanoin hyvin radikaali innovaatio, jollaista on monissa muissa maissa vaikea saavuttaa.

Sen vahvuus on ennen kaikkea siinä, että se kokoaa kaikki yhteen saman luotettavan tiedon äärelle. Se on demokratian kivijalka.

– Kansainvälisessä vertailussa suomalainen peruskoulu on todella vahva instituutio, jota monet koulutuksen tutkijat ja kehittäjät ihailevat. Siinä mielessä tulevaisuus on jo täällä.

Tärkeintä onkin ollut tunnistaa nykyisen peruskoulun hyvät puolet ja miettiä, miten niitä varjellaan muuttuvassa maailmassa. Maksuttomuus, lähikoulut ja laadukas opetus halutaan kaikki säilyttää.

Opettajan tehtävä on auttaa jokaista oppilasta löytämään itselleen merkitykselliset asiat. Koulu ei motivoi oppimaan vain tulevaisuuden vuoksi, vaan koulu on oppilaille merkityksellistä jokaisena päivänä.

Merkityksellisyyttä voivat tuoda myös ihan pienet yksityiskohdat, jotka muistaa vielä 40 vuoden jälkeenkin.

– Sininen ripsiväri tai opettajan persoona. Kaikki sellaiset hauskat asiat, jotka loppujen lopuksi tekevät oppimisesta ja koulusta merkityksellistä ihan erilaisilla tavoilla. Kyllähän ihminen tiedon ja tunteen välittäjänä ja oppimisen ohjaajana on aivan eri asia kuin pelkkä tieto ja osaaminen itsessään.

Korjaus 12.2. klo 12.44. Vaihdettu jutun tiivistelmästä lause ”Tulevaisuudessa tärkeintä ei ole se, mitä konkreettisia taitoja yksilö osaa, vaan hyväksi ihmiseksi kasvaminen” muotoon ”Tulevaisuudessa opiskelun päämääränä eivät ole vain konkreettiset taidot, vaan kehittyminen ihmisenä”.