Kuka on tuubisti, jonka suomalaiset sukupolvet vauvasta vaariin ovat kuulleet soittavan televisiossa? Erityisesti tuuban matala lopputuuttaus on riemastuttanut Pikku Kakkosen tunnarissa jo lähes viiden vuosikymmenen ajan.

Kun Elävän arkiston sähköpostiin saapui viesti, jossa tiedusteltiin tuubansoittajan henkilöllisyyttä, asia piti selvittää.

Nopea kysymys tekoälylle tuotti tuubistikysymykseen merkillisiä vastauksia. Veikein tekoälyn vastaus oli, että soittaja on kansainvälisesti tunnettu oopperabaritonimme Jorma Hynninen. Oli siis parasta unohtaa tekoäly.

Näin Pikku Kakkosen tunnari syntyi

Kysyimme tunnarin säveltäjältä, tamperelaiselta Timo Ruottiselta, miten tunnari syntyi. Kun tunnaria tehtiin syksyllä 1976, Ruottinen oli 28-vuotias.

– Päädyin tekemään tunnaria muun muassa siksi, että silloinen TV2:n kapellimestari Risto Hiltunen oli koulukaverini, kuten myös äänittäjä Kari Kalliolahti.

Ystävyyden lisäksi tunnarin syntyyn vaikutti merkittävästi vielä kaksi asiaa: munniharppu sekä graafikko Pertti Nykänen.

Timo Ruottinen oli aiemmin esitellyt ystävälleen Risto Hiltuselle melko vähän tunnetun soittimen, jota Risto ehdotti mukaan tunnariin.

– Munniharppu oli minun pestini siihen produktioon, johon oli muistaakseni varattu yksi studiopäivä. Ristolla oli ajatus, että tuuba voisi olla siinä tunnarissa aika hauska soitin.

Graafisen käsikirjoituksen 30 sekunnin mittaiseen tunnariin tehnyt Pertti Nykänen näytti käsillään, kuinka kuvaan tulee ylös ja alas liikkuvia palkkeja, joiden välissä numero kakkonen pujahtelee vekkulisti.

Melodian idea syntyi palkkien liikkeestä ja Hämeen alueradion jinglestä, jossa käytettiin pientä pätkää Hämäläisten laulusta ”Oi kulta Hämeen maa”.

Koska Pikku Kakkosta tultaisiin tekemään Tampereella, Ruottinen ehdotti, että tunnarin teemaksi valitaan Tammerkosken sillalla -laulun kolme ensimmäistä säveltä.

– Ja nimenomaan vain kolme, ja se neljäs sävel olisi munniharpun 'pling'.

Sitten Ruottinen lähti kehittämään syntynyttä teemaa. Tehtiin kolmen sävelen käännös ja mukaan otettiin neljäs sävel. Niiden perään tarvittiin loppukaarros. Näin syntynyt teema oli kestoltaan liian lyhyt, joten se kerrattiin. Risto Hiltunen sanoi, että kokonaisuuden pitää loppua tuubaan.

– Risto soitti siihen soinnut, ja kun kaikki oli äänitetty, kuuntelimme tuloksen. Kari sanoi suoraan, että tämä ei kuulkaas nyt toimi. Jotain pitää tehdä.

Äänittäjä Kari Kalliolahden ideasta nauhaa pyöritettiin tuplanopeudella, jolloin kaikki kuulosti pikkuoravilta. Samalla kesto lyheni, minkä vuoksi kaikki piti soittaa tuplahitaasti, jotta äänite olisi oikean mittainen.

Pikku Kakkosen tunnarista tuli kestotuote

Kun tunnarin tekemiseen varattu studiopäivä oli ohi, tekijät lähtivät studiosta tyytyväisinä lopputulokseen.

– Ajateltiin, että tätä tarjotaan. Katsotaan kelpaako se lastentoimitukselle, säveltäjä Timo Ruottinen muistelee.

Ja kyllähän se kelpasi. Alkuperäinen Pikku Kakkosen sävelmä soi televisiossa 20 vuotta, tammikuusta 1977 joulukuuhun 1997. Tuolloin tv-tekniikan kehityksen vuoksi tunnari piti muuttaa monosta stereoksi.

Entä se alkuperäinen kysymys, kuka soittaa tuubaa Pikku Kakkosen tunnarissa?

Timo Ruottinen kertoo, että soittajan viittaa on vuosien varrella aseteltu usean tuubistin harteille. Häntä on pyydetty muun muassa Tampere Filharmoniaan selvittämään orkesterin vaskisoittajille, kuka tuo mystinen soittaja on.

Myös Elävään arkistoon kysymyksen lähettänyt henkilö oli koko elämänsä ollut siinä uskossa, että soittaja on hänen isänsä, joka toimi aikanaan tuubistina Radion sinfoniaorkesterissa.

Pikku Kakkosen tunnarissa soittaa kaksi eri tuubistia

Oikea vastaus tuubistikysymykseen on, että soittaja alkuperäisessä Pikku Kakkosen tunnarissa on silloisen Tampereen kaupunginorkesterin tuubisti Mikko Marttila.

Häntä ei pidä sotkea täydelliseen nimikaimaansa Mikko Marttilaan, joka toimii tuubansoiton opettajana Espoon musiikkiopistossa.

Nimikaimuus on hauska yhteensattuma sinänsä, eikä sen erikoisuutta vähennä se, että viimemainitun Mikko Marttilan pikkuveli Ilkka Marttila on myös tuubisti. Hän toimii tuuban äänenjohtajana Helsingin kaupunginorkesterissa.

Mutta Pikku Kakkosen tunnariin liittyy vielä yksi tuubisti. Kun alkuperäinen tunnari piti muuttaa 20 vuoden jälkeen monosta stereoääneksi, soittajaa tarvittiin jälleen. Nykyisessä tunnarissa soittaa edesmennyt Helsingin kaupunginorkesterin tuuban äänenjohtaja Petri Keskitalo.

Tuuba soi tunnarissa yhä, mutta munniharppua ei stereoversiossa enää kuulla, kertoo äänisuunnittelija Jyrki Niemi. Tuubaa lukuunottamatta lähes kaikki muu on toteutettu tietokoneella. Niemen mukaansa muutostyö piti tehdä varovasti ja herkkyydellä, koska kyseessä oli kaikkien tuntema Pikku Kakkosen tunnus.

– Nyt kun tunnaria on soitettu näinkin pitkään, voi sanoa että alun perin siinä on osuttu aika hyvin kohdilleen, Niemi toteaa.