Jopa kymmeniin tuhansiin auttavien puhelinten soittoihin ei ehditä vastata, koska vapaaehtoisia on liian vähän.

Vaasalainen Hanna Niskanen muistaa yhä puhelun, joka sai hänet kyyneliin. Soittaja kertoi, että Niskanen oli ensimmäinen ihminen, jonka kanssa hän oli puhunut koko viikolla.

– Ajattelin, että tämän kanssa puhun vaikka koko illan, muistelee Niskanen.

Niskanen aloitti kirkon keskusteluavussa vapaaehtoisena kymmenen vuotta sitten, kun hän jäi eläkkeelle. Hän lopetti vapaaehtoistyön viime vuonna terveyssyistä.

– Se oli aina ajatuksena, että kun jään eläkkeelle, sitten ilmoittaudun mukaan.

Videolla Niskanen kertoo, miksi koki vapaaehtoistyön tärkeäksi.

Kirkon keskusteluapuun tulee päivittäin valtava määrä puheluita ympäri Suomen, mutta osa niistä jää vastaamatta päivystäjien vähyyden vuoksi.

Evankelisluterilaisen kirkon tilastojen mukaan viime vuonna yhteydenottoja eli puheluita ja chat-viestejä oli yli 98 000. Pelkästään puheluita tuli yli 90 000, joista vain reilut 30 000 pääsi läpi.

Vaasan suomalaisella seurakunnalla on kuusi päivystäjää. Koko Suomessa kirkon keskusteluavulla on hieman yli 700 vapaaehtoista.

Mieli ry:n kriisipuhelimessa, chateissa ja muissa keskustelupalveluissa oli viime vuonna noin 900 vapaaehtoista. He pystyivät vastaamaan noin 50 000 puheluun, mikä on 45 prosenttia kaikista soitoista. Vapaaehtoisten lisäksi puheluihin vastaa kriisityön ammattilaisia ja kaikkiaan vastattiin yli 111 000 soittoon. Soittoyrityksiä oli lähes 320 000.

Rikosuhripäivystyksellä on noin 500 vapaaehtoista. Heistä 200 päivystää puhelimessa ja chatissa, ja muut ovat tukihenkilöitä. Rikosuhripäivystyksen puhelimen sekä chatin kautta tuli asiakkaita viime vuonna noin 13 000. Kaikkiaan asiakkaita oli 31 000.

Vaikeita hetkiä

Hanna Niskanen on vastannut satoihin puheluihin, ja vastaan on tullut monenlaista.

Hän muistaa tilanteita, joissa soittaja oli ajatellut elämänsä lopettamista.

– Muutama puhelu on ollut raskas. Ihminen on ollut todella hädissään ja sellaisissa ajatuksissa, että elämä loppuu tähän, hän kertoo.

Tällaisissa tilanteissa Niskanen ohjeisti soittajaa hakemaan apua myös esimerkiksi sairaalan päivystyksestä.

Raskaan puhelun jälkeen jää kuitenkin huoli.

– Tulee sellainen olo, että voi kun pääsisin tuonne käymään, kertoo Niskanen.

Yksinäisyys on suurin syy

Suurin syy kirkon keskusteluapuun soittamiselle on yksinäisyys, kertoo diakoni Päivi Kemell Vaasan suomalaisesta seurakunnasta.

– Ei ole juttukaveria – sellaista, jolle jutella vaikka siitä, mitä näkee uutisista, mitä tapahtuu maailmalla, kertoo Kemell.

Päivi Kemellin mukaan kirkon keskusteluapu tarvitsee lisää päivystäjiä.

Puheluissa nousevat esiin myös elämän arkiset kysymykset, kuten sairaudet, ihmissuhteet ja harrastukset.

Jotkut soittajat kertovat myös, etteivät enää kehtaa kuormittaa kavereita omilla huolillaan.

– Meillä on huoli, että ihmiset jäävät aika lailla yksin. On valtavan pitkät jonot, että pääsisi yhteiskunnan avun piiriin, ja sitten ei välttämättä pääsekään.

Muualta ohjataan soittamaan vapaaehtoispalveluihin

Useita vuosia kirkon keskusteluavussa vapaaehtoisena ollut mies kertoo huomanneensa, että yhteydenottojen määrä on kasvanut viime vuosina. Samalla syyt yhteydenottoihin ovat muuttuneet vakavammiksi.

Mies esiintyy artikkelissa nimettömänä, sillä sekä päivystäjät että soittajat ovat palvelussa anonyymejä.

Hän on kiinnittänyt huomiota siihen, että soittajat kertovat yhä useammin, että heidät on ohjattu soittamaan keskusteluapuun.

– Eri laitokset ja ilmeisesti jopa lääkärit ovat pyytäneet soittamaan tänne, kun ei ole enää muuta.

Kuuntelua, ei neuvoja

Toiminnan ajatus on auttaa soittajaa löytämään omia ratkaisuja. Päivystäjät onkin koulutettu kuuntelemaan, ei neuvomaan.

Kun ihminen sanoittaa tilanteensa, se usein selkiytyy hänelle itselleenkin.

Raskaat puhelut puretaan kollegojen kanssa tai ryhmätapaamisissa.

Hanna Niskanen kokee, että päivystäjänä hän on voinut tehdä jotakin hyvää toiselle ihmiselle.

– Olen ollut tukena ja kuuntelijana.

Korjaus 26.2.2026 klo 10.27: Täsmennetty Mieli ry:n vapaaehtoisten määräksi 900 ja heidän vastaamiensa puheluiden määräksi 50000. Kaikkiaan vapaaehtoiset ja ammattilaiset vastasivat 111 000 soittoon.