Videopelien pelaaminen voi kehittyä riippuvuudeksi silloin, kun se muuttuu muita asioita tärkeämmäksi ja jatkuu haitoista huolimatta.

Tällä hetkellä ongelmalliselle videopelien pelaamiselle ei ole Suomessa diagnoosia. Muutaman vuoden päästä tämä muuttuu. Maailman terveysjärjestö WHO:n uusittu diagnoosijärjestelmä otetaan Suomessa asteittain käyttöön nykyisen järjestelmän rinnalla vuonna 2029.

– Työ on valtava, THL:n peliriippuvuuksiin erikoistunut tutkija ja psykologi Sari Castrén sanoo.

Aiempien arvioiden mukaan uuden ICD-11-luokituksen piti tulla voimaan jo tänä vuonna. Uusi diagnoosijärjestelmä on rakenteeltaan erilainen ja laajempi verrattuna aiempaan ICD-10-luokitukseen.

Videopeliriippuvuutta kutsutaan uudessa luokituksessa nimellä digipeliriippuvuus. Uusi diagnoosi on mahdollinen, koska ilmiöstä on saatu tarpeeksi tutkimustietoa, Castrén kertoo.

Hänen tehtävänsä on selvittää tulevien vuosien aikana, millaista tukea ja hoitoa uusi diagnoosi vaatii. Seuraavaksi Castrén vastaa neljään kysymykseen digipeliriippuvuudesta.

1. Kuinka digipeliriippuvuutta aiotaan hoitaa?

Kansainvälinen tutkimus digipeliriippuvuuden hoidosta on hyvin vilkasta, vaikka Käypä hoito -suositusta vielä odotetaan. Hoidon periaatteet ovat pitkälti samat kuin rahapeliriippuvuudessa.

Motivoivalla haastattelulla tuetaan potilaan valmiutta muutokseen ja kognitiivisella käyttäytymisterapialla etsitään toimivia keinoja hallita pelaamista. Läheisten mukaan ottaminen hoitoon on tärkeää erityisesti nuorten kanssa.

2. Mistä intohimoisen videopeliharrastuksen ja hoitoa vaativan riippuvuuden voi erottaa?

Intohimoinen videopelien harrastaminen muuttuu riippuvuudeksi, jos pelaaminen menee elämässä kaiken muun edelle ja jatkuu haitoista huolimatta.

Pelaajat kuvaavat usein olevansa tuubissa, josta eivät pääse pois. Pelaaminen on niin hallitsematonta, ettei sitä pysty lopettamaan. Tämä on hyvin samanlaista rahapelaamisessa ja alkoholiriippuvuudessa.

Uuteen ICD-luokitukseen tulee koodi riskialttiista käyttäytymisestä. Se tarkoittaa sitä, että riippuvuuden kriteerit eivät vielä täyty, mutta asiaan on hyvä kiinnittää huomiota, jotta tilanne ei pahene.

Selvitä omaa pelaamistasi ongelmallisen digipelaamisen mittarilla

Nyt jo käytössä on varhaisen tunnistamisen työkalu. Ohessa on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) julkaisema ongelmallisen digipelaamisen mittari (Game Addiction Scale), jonka kysymysten avulla voit selvittää, onko omasta pelaamisesta syytä huolestua.

Testin tulkinta: jos vastaus vähintään neljään kysymykseen on ”joskus”, ”usein” tai ”jatkuvasti”, on digipelaaminen ongelmallista.

Mittari: Lemmens, J. S., Valkenburg, P. M., & Peter, J. (2009). Development and validation of game addiction scale for adolescent. Media Psychology. Suom. Niko Männikkö.

3. Kuka on vaarassa jäädä koukkuun digipelaamiseen?

Riski jäädä koukkuun videopelaamiseen on suurempi pojilla ja miehillä, varsinkin jos pelaaminen on alkanut varhain ja sitä harrastetaan usein.

Kuuntele Areenasta Tiedetripin jakso, jossa pohditaan, voiko jo nuorena aloitettu älylaitteiden käyttö aiheuttaa vieroitusoireita.

Myös sosiaaliset ongelmat, heikko koulumenestys, vaikeudet töissä ja sosiaalisten suhteiden puute altistavat riippuvuudelle. Samoja tekijöitä on tunnistettu muidenkin riippuvuuksien taustalta.

Nykypeleissä on paljon rahapelejä muistuttavia elementtejä. Lootbox eli yllätyslaatikko on videopelissä ostettava virtuaalinen esine, josta pelaaja saa satunnaisen palkinnon, kuten varusteita. Niitä hankitaan usein mikromaksuilla joko pelirahalla tai oikealla rahalla. Mekanismi muistuttaa rahapelejä.

4. Kannattaako digipeliriippuvaisen lopettaa pelaaminen tyystin?

Kun ihminen toipuu rahapeliriippuvuudesta, moni päätyy siihen, että pelaamisesta on hyvä pidättäytyä kokonaan. Digipelaamisen hoidossa en ajattele, että pelaaminen pitäisi lopettaa täysin. Tavoittena on se, että elämä on tasapainossa, pelaaminen hallinnassa ja siitä voi nauttia. Pelaamiseen kuuluu paljon myös hyviä asioita. Siinä voi kehittää taitoja ja saada onnistumisen kokemuksia sekä ystäviä.