– Mä värjäsin eilen mun tukan. Eiks oo upee?
KenuKendall, oikealta nimeltään Laura Keinänen, sutii räiskyvänpunaisia hiuksiaan ja katselee kodistaan avautuvaa maisemaa.
Keinänen on muuttanut hiljattain tuettuun asuntolaan, joka on tarkoitettu mielenterveys- ja päihdekuntoutuville naisille.
Seiniensä suojista Keinänen rappiostriimaa eli tarjoaa katsojilleen viihdettä päihtymällä netissä.
Striimit ovat livelähetyksiä, jotka kestävät tunteja tai jopa viikkoja. Lähetyksiä tehdään esimerkiksi TikTokissa ja striimauspalvelu Discordissa.
Katsojat ovat keskeisessä osassa.
He vaikuttavat liven etenemiseen kommentoimalla ja lahjoittamalla rahaa esimerkiksi alkoholijuomiin. Katsojat antavat lahjoituksia muutamista euroista kymppeihin.
Keinästä ei huoleta, miten hänen striimaamiseensa suhtaudutaan.
”Olen ottanut rennon asenteen elämään. Ei mua haittaa, jos muut tuntee myötähäpeää tai nauraa, koska nauran itse itselleni.”
Vain oman perheen mielipide häntä mietityttää.
– Siskoni ja äitini ovat pyytäneet, voisinko lopettaa striimaamisen. Aion vaihtaa sukunimeni, kun keksin jonkin hauskan.
Vankilasta suoraan striimiin
Laura Keinänen aloitti striimaamisen Discord-alustalta vierailemalla muiden alustoilla.
– En ajatellut, kun näyn kamerassa, että nyt olen rappiostriimaaja.
Huumeet ja alkoholi olivat kuuluneet Keinäsen elämään jo vuosien ajan. Takana olivat lapsuus huostaanotettuna ja lastensuojelulaitoksen jälkeinen kodittomuus kadulla.
Striimailu keskeytyi, kun Keinänen tuomittiin törkeästä pahoinpitelystä ja pakottamisesta kolmen vuoden ja kahden kuukauden ehdottomaan vankeuteen.
– Vankila oli parasta, mitä mulle saattoi tapahtua. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni onnellinen.
Vapauduttuaan vankilasta Laura Keinänen aloitti striimaamisen uudelleen, ja nyt tavoitteena on tienata.
– Mulle riittäisi, että saisin tekoripset maksettua ja ostettua jotain kivaa. Hiusvärejä, -öljyjä ja pelinäytön.
Tuloista ei saa puhua
Paikka, jossa rappiostriimaus usein tapahtuu, on australialainen striimauspalvelu Kick.
Toisin kuin useilla muilla alustoilla, Kickissä uhkapelaaminen on sallittua ja moderointi on muita alustoja löyhempää.
Palvelun taustalla on emoyhtiö Easygo, jonka omistuksiin kuuluu myös uhkapeliyhtiö Stake.com.
Kickissä striimaajan tulo riippuvat siitä, kuinka aktiivinen hän on, ja siihen miten yleisö kasvaa.
Rahaa alkaa tulla, kun striimaaja saavuttaa alimpaan ansaintatasoon vaaditut tunnit ja seuraajat.
Ehtojen täyttymisen jälkeen striimaajan kanavaa voi tilata, ja striimaaja saa tilauksista kuukausittaisia tuloja.
Ansaintamallin seuraava porras on Kick Partner -status. Se edellyttää, että tekijä striimaa aktiivisesti, kanavalla on jo satoja seuraajia, kymmeniä tilaajia ja vilkas chat.
Tällöin striimaaja voi saada muitakin tuloja.
Kick ei julkisesti avaa sopimusten tulorakennetta, ja striimaajien mukaan sopimusten sisältö vaihtelee.
Sopimuksiin sisältyy salassapitoehtoja, jotka kieltävät esimerkiksi tulojen yksityiskohtien paljastamisen. Sopimuksen rikkominen voi johtaa rahan tulon keskeytymiseen, oikeustoimiin tai tilin pysyvään sulkemiseen.
Kick ei halunnut kommentoida ansaintamalliaan tai rappiostriimausilmiötä Ylelle.
Ansaintalogiikka houkuttelee rappiostriimaajia laittamaan itsensä likoon, sillä tuloa kertyy sitä paremmin, mitä pidempiä striimit ovat ja mitä useampi silmäpari niitä seuraa.
Yhteiskunnan viihteellistymistä tutkinut Pauliina Tuomi Tampereen yliopistosta arvelee, että katsojien rahalahjoitukset ja alustan ansaintamalli rahoittavat rappiostriimaajan mahdollista päihdeongelmaa.
Vahingonilo houkuttaa striimin katsojaksi
Katsojien positiivinen palaute on kannustanut Laura Keinästä jatkamaan suoria lähetyksiä.
– Chatissa on mun kullannuppuja, joiden kommenteista tulee oikeasti hyvä fiilis. Jatkaisin striimaamista, vaikka en saisi tästä yhtään rahaa.
Keinäseltä yritetään chatissa myös ostaa seksiä.
Tutkija Pauliina Tuomi sanoo, että ihmisten syyt katsoa rappiostriimejä ovat kuitenkin moninaiset. Osa katsoo sisältöjä siksi, että ei kohtaa vastaavaa omassa arjessa, kun taas osa palaa striimeihin vahingonilosta, huumoriarvon vuoksi tai pönkittämään omanarvontuntoaan.
Katsotaan striimejä empatiastakin. Mutta katsomisella on seurauksensa.
– Striimien katsojat määrittävät, mikä käy viihteestä. Hiljainenkin seuraaja pitää ilmiötä pystyssä, Tuomi toteaa.
Pahoinpitelyä ja kuolemaa
Pahimmillaan rappiostriimit ovat kärjistyneet pahoinpitelyksi tai kuolemaksi asti.
Ylen Perjantai-dokkarin päähenkilö Lassi Kuhlman, 20, on tamperelainen rappiostriimaaja. Hän aloitti sisällöntuotantonsa alaikäisenä Tiktokin tanssivideoilla.
Kuhlman kertoo, että hänet on pahoinpidelty kahdesti. Pahoinpitelijät tunnistivat hänet somesta, ja molemmilla kerroilla tapahtunut levisi eteenpäin verkossa.
Toisen pahoinpitelyn aikana striimi oli päällä. Kuhlman muistelee, että yleensä aktiivinen chattiyhteisö hiljeni tilannetta seuratessaan.
Ranskassa striimaaja Raphaël Graven kuoli Kickissä kesken livestriimin. 12 päivän yhtäjaksoisen striimin aikana hän oli tehnyt useita haasteita ja altistunut henkiselle ja fyysiselle väkivallalle.
Kaksi muuta henkilöä oli pahoinpidellyt Gravenia lahjoitusten innoittamana. Graven kuoli nukkuessaan.
Gravenin kuoleman jälkeen Ranskan viranomaiset pyrkivät estämään ranskalaisten pääsyn Kickiin. Joulukuussa 2025 oikeus päätti pitää striimaajan kuolemaan liittyneiden tilit suljettuina, mutta eväsi viranomaisten toiveen palvelun estämisestä Ranskassa.
Suomessa uutisoitiin syksyllä nimimerkki Laitela92:na tunnetun Ismo Tauriaisen kuolemasta. Tauriainen oli striimannut juuri ennen kuolemaansa.
Laura ”KenuKendall” Keinänen pelkää, että myös hänellä rappiostriimaaminen voi mennä överiksi.
Ihmiset janoavat raadollista viihdettä
Striimausta pitkään seurannut Miika Sihvonen on huomannut, että viime aikoina yhä useampi on löytänyt rappiostriimauksen.
– Suomalaisia tuntuu kiinnostavan, kun muilla menee elämässä huonosti, itsekin nimimerkillä MonniRS striimaava Sihvonen sanoo.
Pärjätäkseen kilpailussa striimaajien on tarjottava katsojilleen jotain yllättävää ja shokeeraavaa. Sihvonen ei käytä alkoholia, vaan pyrkii herättämään katsojiensa huomion haasteilla.
Hän on muun muassa liftannut Afrikkaan.
Sihvonen kuitenkin uskoo, että ryypiskelyllä saisi enemmän katsojia.
– Monella katsojamäärät tuplaantuvat, kun korkki avautuu. Kun striimaaja on selvinpäin, on katsojia vähemmän.
Julkisten henkilöiden tunteista on tullut vapaata riistaa, joilla riepotella, sanoo tutkija Pauliina Tuomi
Vastuussa ilmiön yleistymisestä ovat Tuomen mukaan kaikki. Hän muistuttaa, ettei ketään ei pakoteta tuottamaan tällaista sisältöä.
Toisaalta katsojat hyväksikäyttävät toisten ihmisten heikkoutta, ja alustat mahdollistavat ilmiön yhteiskunnallisella tasolla.
– Jos jotain hyvää rappiostriimauksesta voi hakea, niin en usko, että se saa ketään kiinnostumaan urasta alkoholistina, Tuomi sanoo.
Haaveena tavallinen elämä
Laura Keinäsen tulevaisuuden toiveista saa vihiä, kun katselee hänen kasvojaan. Poskia ja korkeita poskipäitä koristavat korut, symmetrisesti molemmin puolin.
– Haaveilen, että pääsen töihin. Esimerkiksi lävistysliikkeeseen.
Lassi Kuhlman on ollut nyt noin vuoden ilman vakituista työtä ja ottaa päivän kerrallaan. Kiikarissa on tutkinto IT-alalla.
– Kyllä mä haluaisin päästä oikeisiin töihin. Striimaaminen on vain väliaikaista. Vai onko se ikuista? Se on elämän suuri mysteeri.
Tämä artikkeli on syntynyt Ylen Perjantai-dokkarin ja Tampereen yliopiston yhteistyönä.
Onko sinulla hyvä aihe Perjantai-dokkariksi? Kerro se meille!
Voit lähestyä toimitusta luottamuksella. Halutessasi voit olla yhteydessä myös sähköpostilla osoitteeseen santtu.natri@yle.fi. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme voi luvata jokaiselle henkilökohtaista vastausta.