”Mitä luulet, miten vanhaksi mahdan tulla ennen kuin tavaroiden himo laantuu? Varmasti vielä yhdeksänkymmenvuotiaana, pienenä ja kurttuisenakin, ompelen paljetteja tohveleihini. (Ehkä sinunkin tohveleihisi!!)”

Näin kirjoitti 31-vuotias Tove Jansson rakastetulleen Atos Wirtaselle keväällä 1946.

Jansson (1914–2001) on Suomen tunnetuimpia taiteilijoita, ja hänen elämästään on kerrottu paljon. Silti Janssonin pukeutumisesta on kirjoitettu yllättävän vähän.

Rakkaus kauneuteen ja tyylikkäisiin vaatteisiin henkii Janssonin muistiinpanoista, kirjeistä ja kirjoista.

Kuvat ja videot näyttävät taiteilijan omaleimaisen tyylin. Kun elämä muuttui, muuttui myös pukeutuminen.

”Skandityyli” oli aikaansa edellä

– Vaikkei ehkä ajattelisi, että Jansson on muoti-ikoni, niin kyllä hän on ollut aikaansa edellä. Varsinkin jos katsoo 1950-lukua, sanoo vaatesuunnittelija Enni Lähderinne.

Janssonin omaleimaisuus näkyy siinä, miten hänen pukeutumisensa eroaa 1940-50-lukujen valtavirrasta, Lähderinne sanoo.

Naisten muodissa löi niukan sota-ajan jälkeen läpi ”hyperfeminiininen” siluetti, erityisesti Christian Diorin vaikutusvaltaisen New Look -nimen saaneen asun innoittamana. Kapea ampiaisvyötärö ja leveät kellohelmat olivat suosiossa, kurveja korostettiin housuissakin, vaatesuunnittelija kuvaa.

Janssonin asuvalinnat vastaavat sitä, mitä pidämme ”skandityylinä”.

vaatesuunnittelija Enni Lähderinne

Janssonin pukeutumiseen Lähderinne on kiinnittänyt huomiota perehtyessään 1940-luvun lopun ja 1950-luvun muotiin, jotka ovat hänelle erityinen kiinnostuksen kohde.

Lähderinne palkittiin vuoden 2025 nuoren suunnittelijana. Voittoisaan asuun inspiraatiota antoivat oman isoäidin hääpuku ja ranskalaissuunnittelija Dior.

Nykyisin naisten pukeutuminen on hyvin vapautunutta, mutta tuohon aikaan sukupuolen mukaiseen vaatetukseen kohdistui enemmän sosiaalisia odotuksia, Lähderinne muistuttaa. Jansson on tehnyt tietoisia valintoja.

Tiimalasisiluettiin verrattuna Jansson suosi selkeitä linjoja ja pelkistettyjä leikkauksia.

Erityisen tyypillistä Janssonille oli naiselliksi ja miehisiksi miellettyjen valintojen yhdistely.

Kokonaisuus on sulavalinjainen ja androgyyni.

– Tove Janssonin asuvalinnat vastaavat hyvin pitkälti sitä, mitä me nykyään pidämme ”skandityylinä”.

Vaurastuvan taiteilijan varma maku

Pohjoismaista ja eleganttia, Janssonin tyyliä luonnehtii pukusuunnittelija Eugen Tamberg. Hänet palkittiin Tove-elokuvasta (2020) parhaan puvustuksen Jussilla.

– Jansson ei vaikuttanut olleen erityisen kiinnostunut muodista. Hän oli hyvin itsevarma ja varma myös tyylistään.

Tove kertoo taiteilijan elämästä 1940–50-luvuilla. Niinä vuosina kolme-nelikymppisen Janssonin elämä otti suunnan, joka Tambergin mukaan näkyy hänen pukeutumisessaan.

1940-luvun alussa Jansson oli varaton, nuori taidemaalari. Suomi kävi muun maailman tavoin sotaa, aika oli synkkää.

Sodan väistyttyä elämänilo sai vallan. Köyhän kuvataiteilijan ura lähti muumien myötä uuteen suuntaan.

Janssonista tuli menestyvä kirjailija ja monialainen taiteilija, liikenainen ja julkisuuden henkilö. Hänellä oli myös varaa panostaa pukeutumiseen, Tamberg sanoo.

Turhamainen Niiskuneiti, androgyynit hemulit

Jansson keräsi kauneutta ympärilleen, poimi talteen kauniita kiviä ja näkinkenkiä, ripusti ateljeehensa koristeellisen katoksen. Hän rakasti juhlia ja tanssimista.

Kauneuden tuottama elämänilo ja kiinnostus pukeutumiseen näkyy taiteilijan muistiinpanoissa, kirjeissä ja myös muumikirjoissa.

Muumeissa ulkonäkö on erityisen tärkeää Niiskuneidille, joka kampaa otsatukkaansa ja vaalii kultaista nilkkarengastaan. Taikurin hattu -kirjassa Niiskuneiti hermoilee, mitä laittaisi päälleen juhliin: ”Sinisen höyhenistä tehdyn tukkakoristeen vai helmistä tehdyn otsarivan?”

Myös muilla hahmoilla on tarkkaan piirrettyjä, tunnusomaisia vaateparsia ja asusteita. Pikku Myy ja Mymmeli kulkevat hulmuhelmaisissa mekoissa ja kaularuseteissa, ja niin ikään mekkoja käyttävät androgyynit hemulit.

Liika paneutuminen kauppoihin on yksinkertaisesti hengenvaarallista – niissä on niin syntisen kauniita tavaroita.

Tove Jansson keväällä 1939 kirjeessä perheelleen Firenzessä

Vaate on taiteilijan viesti vapaudesta

– Vaate on aina viesti, ja Jansson on viestittänyt itsestään pukeutumisellaan paljon, Lähderinne sanoo.

Janssonin suhtautumisessa pukeutumiseen voi nähdä hänen taiteelliselle työlleen luonteenomaista tinkimättömyyttä. Jansson tunnetusti piirsi lukemattomia versioita kuvistaan, ennen kuin oli tyytyväinen.

Taiteilijana Jansson on kuulunut siihen ryhmään, jolle muodin kansainväliset virtaukset kantautuivat hyvin varhaisessa vaiheessa, Lähderinne huomauttaa.

1930-luvun alussa teini-ikäisenä Tove muutti Tukholmaan opiskelemaan. Vuosikymmenen lopulla hän pääsi matkustamaan esimerkiksi Pariisiin ja ympäri Italiaa, mikä oli mahdollista vain harvoille. Myöhemminkin hän matkusti paljon.

Lontoossa näkee mitä ihmeellisimpiä ilmestyksiä, ihmiset pukeutuvat ihan miten tahansa ja keskustassa voisi kuvitella olevansa suurissa naamiaisissa. Kiehtovaa.

Tove Jansson kirjeessä ystävälleen Maya Vannille vuonna 1971

Vuosien myötä Janssonin tyyli muuttui pelkistetymmäksi. Harkitut yksityiskohdat kuten huivit ja näyttävät lasit toivat kokonaisuuteen taiteilijan luonnetta kuvastavaa huolettomuutta ja leikkisyyttä.

Iäkkäänä Jansson esiintyi usein housuasuissa, ja feminiiniset yksityiskohdat jäivät vähemmälle.

Feminiinisiä ja maskuliinisia piirteitä yhdistelevät asut ovat olleet myös tapa viestiä muille saman seksuaalivähemmistön jäsenille eli muille lesbonaisille, Lähderinne pohtii.

Janssonilla oli nuorempana sekä miehiä että naisia rakastettuina. 1950-luvulla hän kertoi lähipiirilleen olevansa lesbo ja tapasi elämänkumppaninsa, taidegraafikko Tuulikki Pietilän.

Omaleimaiset asut ovat kertoneet Janssonin taiteilijuudesta muille taiteilijoille ja kanssa-ajattelijoille, toteaa Lähderinne.

Huomion herättäminen on saattanut olla myös tietoinen valinta, tai ainakaan se ei tunnu vaivanneen Janssonia. Asenne näkyi jo nuorena.

Viisitoistavuotiaana Jansson kulki perheen kesäpaikassa Porvoon saaristossa omatekoisissa, erikoisissa turkishousuissa. ”On selvää, että kaikki pellinkiläiset ällistelivät niitä”, hän kirjoitti muistiinpanoissaan.

Myöhemmin pukeutuminen ei ehkä ollut yhtä räväkkää, mutta siinä näkyy halu kulkea omaa tietä.

Teini-ikäisenä Jansson kirjoitti kesäpaikan ulkohuussin seinään lauseen, joka oli hänelle jonkinlainen motto: ”Vapaus on paras asia.”

Lähteitä:

Tove Janssonin kirjeet Atos Wirtaselle, perheelleen ja Maya Vannille: Boel Westin ja Helena Svensson (toim.) Kirjeitä Tove Janssonilta. Suom. Jaana Nikula ja Tuula Kojo. Schildts & Söderströms 2014.

Tove Janssonin kirje Eva Konikoffille: Tuula Karjalainen:Tove Jansson – Tee työtä ja rakasta. Tammi 2012.

Tove Janssonin nuoruuden muistiinpanot: Boel Westin. Tove Jansson. Sanat, kuvat, elämä. Suom. Jaana Nikula. Schildts 2008.

Tove Jansson. Taikurin hattu. Suom. Laila Järvinen. WSOY 1958/2018.

Petter Karlsson ja Bengt Wanselius. Muumimaailma ja todellisuus. Tove Janssonin elämä kuvina. Suom. Sari Kumpulainen. WSOY 2014.