Kun auton takapenkiltä toivotaan matkaevääksi viikonpäiväsoppaa, ei tarvitse pysähtyä huoltoasemalle syömään: kyseessä on suomen kielen opiskeluun kehitelty, viikonpäivistä kertova laulu.

Yhdeksän vuotta sitten varhaiskasvatuksen opiskelijat Katri Kunnas ja Sarah Goncalves aloittivat opiskelijaprojektin vaatimattomilla resursseilla. Tarkoituksena oli kehittää työväline suomen kieltä opettelevien lasten kanssa työskenteleville ammattilaisille.

Vaatekomeronauhoituksista on tultu pitkälle.

Kunnaksella on Turussa studio ”kaikilla herkuilla” ja Kielinuppu-sovelluksesta tutut laulut eivät ole ainoastaan monikielisten lasten opetuskäytössä. Monessa lapsiperheessä kielitaustasta huolimatta osataan Viikonpäiväsopan ainekset.

Viikonpäiväsoppa on yksi niistä eväistä, millä opetetaan arkisia sanoja suomeksi. Resepti on yksinkertainen: paljon toistoa ja vähän sanoja.

– Kielinuppulaulujen kohdalla ollaan keskitytty toiston määrään. Meidän lauluissa on keskimäärin 20 sanaa yhdessä laulussa ja toistoineen se sanamäärä voi jopa kymmenkertaistua, kertoo toinen sovelluksen kehittäjistä, turkulainen Katri Kunnas.

Kielinuppumenetelmän kehittäjä Katri Kunnas kertoo miten musiikki tehostaa kielen oppimista:

Opettavat laulut jäävät päähän soimaan

Kielinuppu-menetelmästä on hyötyä myös suomea äidinkielenään puhuville. Sitä käytetään myös vammaisopetuksessa.

Moni Youtubesta videot löytänyt ei välttämättä edes tiedä, miksi Kielinuppu alun perin perustettiin.

– Meillä kaikki käytämme lopulta samaa sanastoa. Esimerkiksi lapsille suunnatusta vessalaulusta aikuisetkin maahanmuuttajat oppivat vessaan liittyvää sanastoa: vessassa pyyhitään, pestään kädet ja vessa vedetään, Kunnas selittää.

Turun Runosmäen monitoimitalo Riimin esikoululaiset ovat erityisen tykästyneitä lauluun suomalaisen metsän eläimistä. Jänis tuntuu olevan monen suosikki. Lauluun liittyvät myös tukiviittomat.

– Tuntuu kivalta sormissa tehdä se jäniksen viittoma, Jade Laiho pohtii.

Opettavat laulut jäävät kuulemma päähän soimaan.

Darius Voina pistää lauluksi hennolla äänellään ja kaveri Enes Zejneli avustaa.

Varhaiskasvatuksen opettaja Emma Vuorio tietää, että esikoululaisille nämä laulut ovat tällä hetkellä hittejä.

– Laululeikit ovat innostava tapa saada lapset mukaan oppimiseen. Kehotunnekasvatus voisi olla hyvä aihe. Sellainen, missä kerrotaan mihin toiseen saa koskea ja miltä se tuntuu, jos koskee toista ilman lupaa, Vuorio pohtii.

Laulaminen houkuttelee vuorovaikutukseen

Kasvatustieteen professori Jenni Alisaari Itä-Suomen yliopistosta ymmärtää, miksi Kielinuppu toimii. Hän selvitti jo kymmenen vuotta sitten väitöstutkimuksessaan suomen kielen oppimista laulamalla, lauluja kuuntelemalla ja laulujen sanoja rytmikkäästi lausumalla.

Oppiminen on tehokkainta, kun nämä kolme asiaa toteutuvat:

• Oppijan huomio on kielessä ja laulaessa sen on pakko olla.
• Kielen ymmärtäminen. Helpohkot sanoitukset ja videot tukevat ymmärtämistä.
• Oppija tuottaa itse oppimisen kohteena olevan sanan tai ilmaisun.

Kysyimme yli 16 000 jäsenen Turun seudun mamit -Facebook-ryhmästä, millaisia kokemuksia sen jäsenillä on Kielinupun käytöstä.

Kielen oppimisesta tiedetään se, että sävelkorkeus edistää äänteiden hahmottamista. On helpompaa ymmärtää sanamuotoja lauletusta verrattuna puhuttuun kieleen. Melodia auttaa myös muistia.

Kun sana yhdistyy melodiaan, se muistuu paremmin mieleen.

– Laulaminen on ikivanha tapa. Kun ihmiset laulavat yhdessä, sydämen syke synkronoituu. Laulaminen houkuttelee vuorovaikutukseen ja tuottaa iloa, ja molemmat edistävät oppimista.

Alisaari muistuttaa, että hiljaisemmankin on helppo osallistua ryhmän mukana, kun oma ääni ei yksin ole huomion kohteena. Laulaminen antaa mahdollisuuden tuottaa kieltä silloinkin, kun sitä vasta opettelee.

Kielen opettamisessa lähdetään liikkeelle arkisista asioista

Esimerkiksi varhaiskasvatuksessa maahanmuuttajataustaisten lasten, eli monikielisten lasten, määrä on kasvanut valtavasti viime aikoina.

Runosmäen monitoimitalo Riimissä on Velhot-esikouluryhmässä 20 lasta, joista kuusi on suomea äidinkielenään puhuvaa.

– Yhtäkkiä on huomattu, että tarvitaan paljon aikaisempaa enemmän resursseja ja konkreettisia tapoja ja työvälineitä siihen, miten voimme auttaa lapsia oppimaan suomen kieltä, Katri Kunnas kertoo.

Varhaiskasvatuksen opettajan koulutuksen itsekin omaava Kunnas pohtii, miten iso vastuu ja työsarka varhaiskasvatuksen ammattilaisilla on opettaa kieltä.

Lapsi on voinut vauvasta lähtien olla vain vanhempiensa kanssa ja eikä osaa päiväkotiin tullessaan suomea vielä lainkaan.

– Olemme yrittäneet tarttua sellaisiin aiheisiin, joihin kieltä oppiva lapsi törmää arjessaan ensimmäisenä. Lapsen pitää pukea joka aamu vaatteet, kun hän lähtee päiväkotiin, ja täällä me syömme, lepäämme ja leikimme päivittäin.

Korjattu 12.3.2026 kello 10:16: Jenni Alisaari on Itä-Suomen yliopistosta, ei Turun.