Mistä tunnistaa ihmisen, joka on ollut vasta vähän aikaa deittisovelluksessa?

Helsinkiläisen Annika Rajalan, 41, mukaan esimerkiksi siitä, että keskustelun sävy on kohtelias, viestittely on sujuvaa ja ylipäänsä vuorovaikutuksesta puuttuvat pelaamisen elementit.

– Tällainen uusi tulokas on aina haluttu, koska sovellusmaailma ei ole vielä kyynistänyt häntä, Rajala napauttaa.

Hän ja turkulainen Juho-Jari Laine, 35, puhuvat deittailun raadollisuudesta ja rakkauden kaipuusta perustamassaan Parittomat-podcastissa, jonka tarkoituksena on tarjota rehellistä vertaistukea muille sinkuille ja mahdollisuuksia tirkistelyyn parisuhteissa oleville.

Haastattelupäiväksi he ovat varanneet Helsingin keskustakirjasto Oodista studion, jossa on tarkoitus äänittää kaksi uutta podcast-jaksoa.

Ennen nauhoituksia on kuitenkin hetki aikaa puhua näistä 2020-luvun deittailua määrittävistä kirjoittamattomista säännöistä. Käytännöistä, jotka aiheuttavat monelle päänvaivaa.

– Tuntuu siltä, ettei saa olla liian innokas, pitää antaa toisen kiinnostua sinusta ensin, olla hot 'n' cold ja niin eteenpäin, Laine luettelee.

Hänen mielestään olisi oikeastaan parasta olla näistä kaikista tietämätön. Jatkuva taktikointi ja pelaaminen nimittäin aiheuttavat sen, että kukaan ei lopulta voi olla täysin oma itsensä eikä suhteita synny.

Moni haluaisi vain rusinat pullasta

Väestöliiton julkaiseman Perhebarometrin mukaan kaikista 18–79-vuotiaista suomalaisista 70 prosenttia elää parisuhteessa. Loput ovat sinkkuja ja heistäkin neljä viidestä toivoisi löytävänsä kumppanin.

Niin myös alkujaan rakkaus-realityn kuvauksissa tutustuneet Annika ja Juho-Jari. He ovat kumpikin olleet vuosia sinkkuina ja tehneet paljon tilanteensa muuttamiseksi.

Annika Rajala ja Juho-Jari Laine pohtivat videolla, miksi deittailu on niin vaikeaa:

Rajala on liikkeellä tositarkoituksella ja etsii ihmistä, jonka kanssa voisi jakaa arkea ja suunnitella yhteistä tulevaisuutta. Hän kuitenkin törmää sovelluksissa toistuvasti siihen, että nelikymppiset miehet eivät tiedä, mitä ovat hakemassa.

Hän miettii, että ehkä nämä miehet eivät vaan kehtaa ilmoittaa haluavansa pelkkää hetken hupia – ellei sitten joku ihan täydellinen osu kohdalle.

– Sitten on näitä, jotka haluavat vain rusinat pullasta. Käyttäydytään lähes kuin oltaisiin seurustelusuhteessa, mutta vaikean paikan tullen vedotaan siihen, ettei mitään vakavaa etsitty.

Tällä tavalla pidetään Rajalan mukaan ovet auki sille, jos jotain parempaa sattuisi kohdalle.

Miehiä tapaileva Laine tunnistaa ilmiön. Hän kertoo, että tätä aikaan kuuluu ylipäänsä se, että sitoutumista pitkitetään. Tällöin on mahdollista pitää kaikki kortit pöydässä ja tapailla muitakin.

– Pelaamisella saattaa saada jatkoaikaa, mutta ei mitään pysyvää, hän sanoo.

Kärsimättömyys katkoo yhteyden

Nykydeittailua leimaa pinnallisuus, kertakäyttöisyys ja kärsimättömyys. Tästä syystä moni keskustelu loppuu ennen kuin se on ehtinyt edes kunnolla alkaa.

Linjoilta saatetaan kadota, jos viestiin ei heti saada vastausta. Se on Rajalan mielestä jo kohtuutonta.

– Kaikki eivät päivystä sovelluksissa koko päivää ja vastaa siksi nopeasti. Jos toisesta ei muutamaan päivään kuulu, kyllä se kertoo jostain, hän sanoo.

Olen varmaan itsekin tehnyt niin, että olen vaan jättänyt vastaamatta.

Juho-Jari Laine

He molemmat kokevat, että noin vuorokauden sisällä viesteihin olisi hyvä vastata, ellei ole hyvää syytä olla vastaamatta.

Rajala kertoo pitkää parisuhdetta etsineestä miehestä, joka vastasi flirttailevaan viestiin heti, mutta jätti vastaamatta, kun tältä kysyi viikonlopun kuulumisia.

Yksi nykydeittailun ikävimpiä piirteitä on heidän mielestään ghostaaminen, eli yhteydenpidon yksipuolinen lopettaminen mitään selittelemättä. Se ei ole kummankaan mielestä oikein, mutta moni tuntuu hyväksyneen sen.

– Olen varmaan itsekin tehnyt niin, että olen vaan jättänyt vastaamatta, Laine myöntää.

Kuka aloittaa keskustelun?

Ystävykset kertovat, että seurustelusuhteesta tehdään nykyään virallista poistumalla sovelluksista. Mutta vasta sitten kun siviilisäädyn tila on kummallekin aivan varma.

– Ei kannata tehdä itse oletuksia siitä, että seurustelee ja poistaa sovelluksen. Toinen on saattanut olla siellä koko ajan. Been there, Laine kertoo.

Se vaihe, jossa sovelluksille olisi mahdollista sanoa heipat, tuntuu heistä nyt todella kaukaiselta. Jo treffeillekin pääseminen on nykyään hankalaa, sillä ihmiset tuntuvat väsyneen sovelluksiin.

Matcheja voi kyllä tulla, mutta keskusteluja ei synny.

Rajalan kokemuksen mukaan naiset eivät viitsi lähettää ensimmäistä viestiä, koska monella on kokemus siitä, ettei se johda mihinkään.

– Jos mies on oikeasti kiinnostunut, hän laittaa viestiä. Jos olen itse aloittanut keskustelun, mies ei vastaa tai sieltä saattaa tulla yksi–kaksi viestiä, se on siinä, hän sanoo ja jatkaa:

– Ristiriita on siinä, että keskustelua ei ainakaan synny, jos molemmat odottavat toisen aloittavan.

Laineen mukaan homomiesten keskuudessa ei ole väliä sillä, kumpi keskustelun aloittaa. Kenties hän, joka on kiinnostuneempi tai halukkaampi näkemään kasvotusten.

”Kolmen päivän sääntö” ei päde enää

Jos keskustelu on saatu käyntiin ja viestinvaihto sujuu jokseenkin soljuvasti, tapaamista kasvokkain voi podcastaajien mukaan ehdottaa varsin nopeastikin.

Ensimmäiset treffit kannattaa Laineen mielestä sopia julkiselle paikalle, josta voi sitten jatkaa luontevasti omiin menoihinsa. Hänen mielestä onnistuneiden deittien pitäisi tuntua joltain, mutta olla kuitenkin rennot. Liika panostaminen tai turhan henkilökohtaiset aiheet voivat säikäyttää vastapuolen.

– Mahdolliset seuraavat treffit on hyvä sopia saman tien kasvotusten. Ikävä jäädä odottamaan toisen viestiä, että nappaako vaiko ei, Laine vinkkaa.

Rajala on pitänyt puhelimessa listaa sinkkuvuosien treffeistään. Hän on havainnut kaavan: jos mies on aidosti kiinnostunut, viesti tulee piankin treffien jälkeen. Viimeistään seuraavana päivänä.

Hän ei usko, että Sinkkuelämää-televisiosarjasta opittu ”kolmen päivän sääntö” olisi vielä voimassa. Siis se, että treffien jälkeen pitäisi odottaa kolme päivää ennen kuin ottaa yhteyttä, ettei vaikuttaisi liian innokkaalta tai epätoivoiselta.

Usein keskustelut jäävät roikkumaan, jos kumpikaan ei lähetä viestiä tapaamisen jälkeen. Rajala haluaa välttää tämän ottamalla itse yhteyttä, jos vastapuolesta ei kuulu.

– Saatan kirjoittaa, että luen varmaan tätä hiljaisuutta niin ettei jatkoa seuraa. Haluan aina itse purkaa sen tilanteen jotenkin, koska se kuuluu hyviin käytöstapoihin.

Väärin valitsemisen pelko

Rajala kertoo huomanneensa, että kumppanin löytäminen tulee sitä vaikeammaksi, mitä enemmän ikää ja sitä myöten kokemuksia, karttuu. Haavojakin.

– On ymmärrettävää, että haluaa kaikin keinoin varmistaa valitsevansa juuri oikean tyypin ja mahdollisesti sen viimeisen. Pelko siitä, tekee väärän valinnan on monella suuri, hän miettii.

Kaksikon on pian painettava rec-nappulaa ja aloitettava podcastin nauhoitukset.

Kuudennen Parittomat-jakson käsikirjoitus käsittelee treffailun kaavaa. Miten ensimmäisillä treffeillä toimitaan? Entä toisilla tai kolmansilla, jos sinne asti päästään.

– Silloin viimeistään fyysisyys tulee mukaan kuvioihin. Eräänlainen kirjoittamaton sääntö kai tämäkin, Laine sanoo.

Onko sinulla meille juttuvinkki? Voit lähestyä toimitusta luottamuksella. Halutessasi voit olla yhteydessä myös sähköpostitse osoitteeseen tuomo.bjorksten@yle.fi. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta.