– Sisimmässäni halusin elää, mutta ne ajatukset syötti sitä, että oon hirveä ja vääränlainen.
21-vuotias Taimi Kylväjä sairastaa vaikeaa pakko-oireista häiriötä, OCD:ta. Sairaus aiheuttaa hänelle itsetuhoisia pakkoajatuksia ja tekoja.
– Itsensä satuttaminen ei ole oikein. Kun olin tosi syvällä sairaudessa, ajattelin, että se on ansaittua.
Kylväjä poltti ihoaan ja otti lääkkeitä. Hänet vietiin lukuisia kertoja ambulanssilla päivystykseen.
On arvioitu, että OCD:ta sairastavista noin seitsemän prosenttia vahingoittaa itseään. Myös itsemurha-ajatusten ja itsemurhien riski kasvaa – erityisesti, jos kärsii myös masennuksesta tai muusta psykiatrisesta sairaudesta.
Pakko-oireisiin voi kuitenkin saada apua.
Perjantai-dokkari OCD käskee mun kuolla kertoo halusta toipua.
– Olin aika yksin silloin, kun sairastuin. Toivon, että joku samanlaisessa tilanteessa oleva saisi tästä vertaistukea ja uskoa omaan paranemiseensa.
”Ämpärissä on myrkkyä”
Lapsena Taimi Kylväjän oli pakko ehtiä polkupyörällä tietyn valotolpan kohdalle ennen auton tuloa.
Pakkoajatuksia oli jo silloin, mutta ne eivät rajoittaneet normaalia elämää.
Vastaavat oireet ovat tyypillisiä. Moni käy tarkistamassa toistuvasti hellan tai pesee usein käsiään. OCD:n oireet voivat vaihdella lievästä äärimmäiseen.
Opiskeluaikana eläintenhoitajakoulussa elämä muuttui hankalaksi.
– Kun laitoin eläimille vettä, olin varma, että ämpärissä on myrkkyä. Ja kun sain ajokortin, mietin, jos oon ajanut jonkun päältä, Kylväjä kuvailee.
Muutama vuosi sitten tilanne paheni ja hänestä tuli itsetuhoinen.
– Minulla on pakkoajatuksia, joista en pysty edes puhumaan. Ne voivat liittyä seksuaalisuuteen tai väkivaltaan. Ne tulevat pakonomaisesti päähän.
Irti väärästä minäkuvasta
Toipumisessa tärkeintä on ollut OCD-terapeutin apu.
Altistusharjoituksissa ahdistusta nostetaan pintaan vanhojen valokuvien avulla. Harjoituksilla pyritään pakkoajatuksista eroon.
– Opetellaan luottamaan siihen, että tunne menee ohi ja selviän tilanteesta. Ei reagoida pakkotoimilla kuten OCD:ssa yleensä, terapeutti ja toipumisvalmentaja Erika Lindroos kertoo.
Lindroos viettää Taimi Kylväjän luona useita päiviä kerrallaan.
Yhdessä he kehittävät omanarvon tunnetta ja pyrkivät saamaan Kylväjän irti vääränlaisesta minäkuvastaan.
Itsetunto-ongelmat ovat OCD-potilailla yleisiä.
Kerro häpeästä huolimatta
OCD:n tunnistamiseen voi mennä pahimmillaan vuosia, jopa vuosikymmeniä.
Taimi Kylväjäkin on kokenut, ettei häntä ole aina ymmärretty.
– Kun olin osastolla, ja olin itsetuhoinen pakonomaisesti, minulle sanottiin, etten saa enää hoitoa, koska en ole motivoitunut, hän muistelee.
Terveydenhuollon ammattilaisia koulutetaan entistä paremmin OCD:n tunnistamiseen, mutta puutteita on yhä. Tämän myöntää myös HUS Psykiatrian ylilääkäri, professori Suoma Saarni.
Hän kannustaa sairastunutta kertomaan oireistaan.
– Potilas itse saattaa tunnistaa oireet mutta ei kehtaa kertoa niistä. Kannustan kertomaan terveydenhuollossa, vaikka oireisiin liittyy häpeää. Tehokkaita hoitoja on saatavilla, Saarni vakuuttaa.
Rakkaista apua toipumiseen
Poikaystävä ymmärtää Taimia hyvin, sillä hänelläkin on ollut pakkoajatuksia.
Poikaystävän tuen lisäksi lemmikkieläimet ovat eläinrakkaalle Taimille tärkeitä. Ne tuovat rutiinia arkeen. Eläimistä hän on pitänyt aina huolen, vaikka on ollut hyvin sairas.
– Enhän mä voisi riistää itseltäni henkeä, kun ne ikävöisivät, Taimi Kylväjä sanoo ja rapsuttaa Tuisku-koiraansa.
Onko sinulla hyvä aihe Perjantai-dokkariksi? Kerro se meille!
Voit lähestyä toimitusta luottamuksella. Halutessasi voit olla yhteydessä myös sähköpostilla osoitteeseen santtu.natri@yle.fi. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme voi luvata jokaiselle henkilökohtaista vastausta.