Rap-artisti Keijun suhde kieleen ja sanoihin on suorastaan pakkomielteinen. Hänen puhelimeensa on kerätty pitkä lista kiinnostavia sanoja, kuten hemipareesi ja gammayökkönen. Monet niistä päätyvät aikanaan osaksi sanoituksia.

– Tekstit ovat minulle sydämen asia, ja niissä on paljon henkilökohtaisia ulottuvuuksia.

Keiju, oikealta nimeltään Viivi Ågren, on julkaissut vuonna 2025 Ounasjoki-nimisen EP:n ja ensimmäisen pitkäsoittonsa Winxtapen, ja ensimmäinen kiertue on käynnissä paraikaa.

Uutta musiikkia on jälleen tulossa kevään 2026 aikana EP:n verran.

– Biisin kirjoittaminen on minulle vähän kuin pelaisi Scrabblea. Usein minulla on jokin sana, jota haluan käyttää, ja sitten tungen sen lainiin ja väkisin rimmaan muiden sanojen kanssa.

Tarinankerronnan ja tekstien lisäksi Keijulle on tärkeää monipuolisuus. Hänen musiikkinsa ylittää surutta genrerajoja, ja artisti-imagossa näkyvät monenlaiset vaikutteet keijuista ja muista satuhahmoista videopeleihin ja kauhuelementteihin.

– Olen kontrastien ja ennalta-arvaamattomuuden ystävä, Keiju myöntää.

Keskenään erilaisia maailmoja, kuten vaikka kauhua ja rappia, yhdistämällä syntyy hänestä kiinnostavia asioita.

Monipuolisuus näkyy myös Keijun taiteellisissa esikuvissa, joita ovat muun muassa räppärit Foxy Brown ja 070 Shake ja runoilijat Edith Södergran ja Sylvia Plath.

Rovaniemellä kasvanut Keiju kokee, että myös hänen kotiseutunsa kuuluu musiikissa.

– On siinä varmaan tietynlainen bensalenkkari-vibe. Pienellä paikkakunnalla varttuminen kasvattaa ihmistä joka tapauksessa, varsinkin silloin jos on ollut jotenkin poikkeava, hän sanoo.

Pohjoisesta omalle uralle

Keiju-artistin syntyminen vaati muuton Helsinkiin, mutta kaipaus pohjoiseen iskee aika ajoin.

– Aina kun minulla on mental breakdown, googlaan ”vuokra-asunnot Inari”.

Keijun unelma musiikkiurasta sai alkunsa jo 8-vuotiaana, kun hän fanitti omien sanojensa mukaan fanaattisesti Anna Abreuta. Vuosiin hän ei uskaltanut tehdä töitä unelmansa eteen.

– Haluaisin rohkaista 8-vuotiasta itseäni. Itseni epäily oli suurin esteeni, mutta monesti kun vaan uskaltaa, asiat alkavat pikkuhiljaa loksahtelemaan paikoilleen.

Tekstejä ja biisejä alkoi syntyä, ensin englanniksi ja myöhemmin suomeksi. Oma tapa tehdä musiikkia alkoi hiljalleen hahmottua.

Ympärille löytyi opintojen ja kaverin kavereiden kautta oma tiimi, kuten luottotuottaja Eero Pääkkönen sekä paras ystävä ja kiertuemanageri Sara Lipponen.

Nyt Keiju uskaltaa unelmoida isosti. Hän haaveilee, että voisi urallaan esiintyä isolla areenalla ja tuoda keikoilleen monitaiteellisuutta esimerkiksi tanssin muodossa.

Epävarmuudesta ei ehkä täysin pääse eroon, mutta sen näyttäminen on Keijun mielestä ok. Tunteen voi kanavoida musiikkiin, ja sanoituksissa voi erilaisten hahmojen kautta olla itsevarmempi kuin onkaan.

Samaan biisiin voi kirjoittaa ensin ”en ihmettele et ne piti mua koulus friikkin”, ja hetkeä myöhemmin ”soihin vissii laulan räppäreitä elävänä”.

Keijun mielestä maailmaan mahtuu monenlaisia artisteja.

– Minulla ei ole varaa viilata liikaa mitään, mitä minusta nousee esiin. Muuten kadotan oman tyylini ja syyn, miksi edes haluan tehdä tätä, hän sanoo.