Shih-Ching Tsoun pitäisi olla Helsingissä, mutta luontoäiti on puuttunut asiaan. New Yorkiin on satanut jopa puoli metriä lunta, ja tuhansia lentoja on peruttu. Tsoun Suomen-vierailu on jäänyt haaveeksi.

Minkäs teet, ohjaaja toteaa ja kiittää, että Yle suostui etähaastatteluun.

Tsou vaikuttaa nöyrältä ja vilpittömältä. Hänen ohjaamansa Vasenkätinen tyttö sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla melkein vuosi sitten, mutta elokuvasta puhuminen ei kyllästytä. Suomen-ensi-ilta on haastattelun jälkeen perjantaina 27. helmikuuta.

– Aina kun annan haastattelun, ajattelen elokuvaa uudestaan ja tulkitsen sitä eri tavalla. Puhun eri tavalla samoista asioista, Tsou sanoo.

Tarinoita marginaalista

Nöyrä asenne ei varsinaisesti yllätä. Elokuvantekijänä Tsou on erikoistunut pienten, yhteiskunnan laitamilla elävien ihmisten kertomuksiin.

Hän on tuottanut Sean Bakerin ohjaamia elokuvia, kuten The Florida Project (2017) ja Red Rocket (2021), ja suunnitellut puvustuksen Starletiin (2012) ja Tangerineen (2015). Kaksikko ohjasi yhdessä Take Outin (2004). Kaikki edellä mainitut kertovat marginalisoiduista ihmisistä: kodittomista, pornonäyttelijöistä, transihmisistä, ruokaläheteistä.

Vasenkätinen tyttö on työvoitto. Tsou ja Baker laativat käsikirjoituksen jo vuonna 2010. Kaksikolla oli vauhti päällä: Take Out oli saanut vuosia ilmestymisensä jälkeen pienen teatterilevityksen, ja Baker oli ohjannut jo seuraavan elokuvansa Prince of Broadwayn (2008).

Tsou ja Baker matkustivat Taiwaniin etsimään kuvauspaikkoja. He kiersivät pienen kameran kanssa yömarkkinoita ja löysivät näyttelijän päärooliin.

– Törmäsimme Chocolate-nimiseen viisivuotiaaseen tyttöön, joka juoksenteli ympäriinsä itsekseen. Hän oli suloinen ja utelias. Seurasimme häntä. Sean ihmetteli, miten pieni lapsi voi juosta täällä itsekseen.

Chocolate vastasi tekijöiden mielikuvaa Vasenkätisen tytön päähenkilöstä. Tytön äiti piti vieläpä nuudelikojua lähettyvillä, ihan kuten käsikirjoituksessa.

He kuvasivat Chocolaten perheen kanssa lyhyen videon, jota he esittelivät mahdollisille rahoittajille.

Rahaa ei kuitenkaan tullut, ja vuodet vierivät. Tsou vieraili Chocolaten luona vuosittain, vaikka tyttö oli jo liian vanha elokuvaan. Rooli meni lopulta toiselle näyttelijälle.

Elokuva leikattiin hotellihuoneissa

Tsou piti itsensä kiireisenä Sean Bakerin ohjaamien elokuvien parissa, ennen kaikkea tuottajana.

Baker teki läpimurtonsa The Florida Projectilla (2017), josta Willem Dafoe sai parhaan miessivuosan Oscar-ehdokkuuden. Floridalaisen motellin asukkaita seurannut draamakomedia avasi Bakerille ovet Cannesin elokuvajuhlille, joilta hän pokkasi pääpalkinnon vuoden 2024 Anoralla.

Anoraa Tsou ei enää tuottanut. Vasenkätiseen tyttöön oli saatu rahoitus, ja kuvaukset käynnistyivät kesällä 2022.

Taipeihin sijoittuva Vasenkätinen tyttö seuraa viisivuotiasta I-Jingiä (Nina Ye). Hänen äitinsä (Janel Tsai) yrittää elättää perhettään nuudelikojulla, mutta ex-miehen sairaalakulut ajavat talouden ahtaalle. Vanhempi tytär (Ma Shih-Yuan) viekottelee asiakkaita betelpähkinäkioskissa.

The Florida Projectin tapaan Vasenkätinen tyttö käsittelee vaikeita aiheita lapsen naiivista vinkkelistä. Elokuva on yltäkylläisen värikäs kuvaus eri-ikäisistä naisista, mutta myös Taipeista, Tsoun synnyinkaupungista.

Taiwanin Oscar-ehdokkaaksi nimetty Vasenkätinen tyttö on visuaalisesti luontevaa jatkumoa Sean Bakerin aiemmille elokuville.

The Florida Projectin tapaan elokuva on kerrottu polvenkorkuisen pikkutytön näkökulmasta. Ja Tangerinen tapaan se on kuvattu Iphonella.

Tsou selittää, että puhelin oli riittävän ketterä pienen, suuntaa hetkessä vaihtavan lapsen perässä juoksenteluun. Lisäksi hän halusi ehdottomasti kuvata elokuvansa oikeilla yömarkkinoilla, ja siihen Iphone oli ainut vaihtoehto. Sen sai kätkettyä niin, etteivät ohikulkijat keskeyttäneet koko ajan kuvauksia.

– Meidän piti piilottaa kaikki. Se näytti melkein piilokameralta.

Vasenkätisen tytön jälkituotanto venyi, sillä elokuvan leikannut Baker joutui kesken kaiken hyppäämään Anoran kuvauksiin. Baker viimeisteli työn talvella 2025 hotellihuoneissa kesken Anoran Oscar-kampanjan.

Sean Baker kertoi Ylelle syksyllä 2024, kuinka rakastaa Juho Kuosmasen elokuvia:

Taiwanissa ei saa erottua

Tsou muutti Yhdysvaltoihin lukion jälkeen. Hän halusi nähdä erilaisen tavan elää.

– [Yhdysvalloissa] keskitytään yksilöön. Täällä pitää tehdä omaa juttuaan ja loistaa. Taiwanissa taas kaikki pyörii yhdenmukaisuuden ympärillä. Ei pidä erottua muista. Täytyy hankkia vakaa toimeentulo.

Etäisyys kotimaahan on auttanut näkemään maan perinteet uudessa valossa. Vasenkätisen tytön kolme päähenkilöä ovat kaikki yhteiskunnan, tai ainakin vanhemman ikäpolven, silmissä ”viallisia”.

Äiti on sisarushierarkian pohjimmaisena, koska hän on eronnut nainen. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, etteivät vanhemmat auta häntä taloudellisesti.

Tämä on Taiwanissa yhä tavallista, Tsou sanoo.

– Se on syvällä kulttuurissa. Monet miehet olettavat, että perintö on heidän oikeutensa. Se periytyy sukupolvelta seuraavalle.

Elokuvassa vanhemmalla tyttärellä on myös oma häpeällinen taustansa, ja perheen pienimmäinen taas on vasenkätinen. Vanhempi sukupolvi pitää sitä Taiwanissa syntinä. Isoisä hokee elokuvassa, että vasuri on ”paholaisen käsi”.

Samaa Tsou kuuli pienenä vaariltaan. Päiväkodissa hänen kätisyytensä ”korjattiin”, ja nyt ohjaaja käyttää kumpaakin kättä eri tehtäviin.

Tsou korostaa, ettei koe olevansa kriittinen Taiwania tai taiwanilaista kulttuuria kohtaan.

– Enemmän kyse on siitä, että haluan näyttää, miten vartuin. Tämä on minun tarinani.