Torstaina 24. helmikuuta 2022 harkovalainen Oleksandr Kazakov, 14, oli matkalla Jyväskylään osana lasten ja nuorten teatteriryhmää.
Ryhmällä oli edessään iloinen tapahtuma, sillä heidän oli tarkoitus osallistua teatterifestivaaleille.
Matkalla ryhmä sai pysäyttävän tiedon: Venäjä on hyökännyt Ukrainaan. Joukot tulittivat esimerkiksi Harkovaa.
– Tuntui, että koko maailmani romahti.
Näin hän muistelee aikaa, kun sota alkoi.
Nyt 18-vuotias Kazakov kertoo, että hänen elämänsä on parempaa kuin koskaan aiemmin.
Hän on yksi niistä ukrainalaisista, jotka ovat saaneet kotikunnan Suomesta. Heidän määränsä on kasvanut viime vuosina.
Kotikunta tarkoittaa, että ihminen siirtyy vastaanottopalveluiden asiakkaasta jonkin tietyn kunnan ja hyvinvointialueen palveluiden asiakkaaksi. Kotikunnan saaneilla on samat palvelut kuin Suomessa vakituisesti asuvilla.
Tilapäistä suojelua saava ukrainalainen voi hakea kotikuntaa sen jälkeen, kun hän on ollut Suomessa yhtäjaksoisesti vuoden.
Kotikunta Suomessa ei vaikuta oikeuksiin tai kansalaisuuteen Ukrainassa.
Vastaanottokeskuksesta Jyväskylän yliopistoon
Kazakovin elämässä neljässä vuodessa on tapahtunut paljon.
Kun festivaalit olivat ohi, hänen matkansa kulki Oravaisten vastaanottokeskukseen Pohjanmaalle. Äiti tuli perässä.
Kazakov kävi kaksi vuotta suomalaista peruskoulua ja yhden vuoden suomenkielistä lukiota. Samaan aikaan hän suoritti Ukrainan lukio-opintoja etänä.
Vuonna 2025 hän haki Jyväskylän yliopistoon Ukrainan lukion päättötodistuksella.
Ovet avautuivat suomen kielen opintosuuntaan.
Sivuaineenaan Kazakov opiskelee ranskaa ja yhteiskuntapolitiikkaa.
Opintojen ohella Kazakov työskentelee tutkimusavustajana hankkeessa, jossa tarkastellaan ukrainalaisten asettumista Suomen maaseudulle.
Vapaa-ajallaan hän käy opiskelijatapahtumissa ja harrastaa esimerkiksi teatteria.
Kazakov on kotoutunut Suomeen hyvin. Hän uskoo, että suomen kielen osaaminen on auttanut.
Avain menestykseen on ollut motivaatio.
Myös suomalaisten ystävällisyys on auttanut.
Nopea kotoutuminen on vaatinut uhrauksia. Kazakov kertoo, ettei hänellä ollut kahteen vuoteen käytännössä yhtään vapaa-aikaa.
Kazakov koki uuvuttavana, että opiskeli yhtä aikaa Suomen peruskoulussa ja Ukrainan lukiossa sekä opetti suomea äidilleen. Samalla hän yritti jatkaa harrastuksiaan.
Kazakovilla oli myös vaikeuksia löytää suomalaisia ystäviä.
Elämä parani vastaanottokeskuksen jälkeen
Kazakov kertoo, että hänen elämänsä parantui huomattavasti sen jälkeen, kun hän jätti vastaanottokeskuksen ja sai kotikunnan, aluksi Vaasasta ja sen jälkeen Jyväskylästä.
Kazakovin mukaan arki vastaanottokeskuksessa oli stressaavaa, eikä hänellä ollut tarpeeksi yksityisyyttä.
Maahanmuuttovirasto (Migri) ei ota kantaa yksittäistapauksiin. Vastaanottopalveluiden osastonjohtaja Elina Nurmi kuitenkin kertoo, että vastaanottokeskuksessa majoittuminen on väliaikaista ja yhteisöllistä.
Jyväskylän kaupungin kotoutumisen palveluiden palveluesihenkilö Maarit Heikkilä on kuullut, että kotikunnan saaminen on ollut myönteinen käännekohta monen ukrainalaisen elämässä. Esimerkiksi asumisesta voi silloin päättää aiempaa itsenäisemmin.
Toisaalta osa on kokenut muutoksen haasteellisena. Heikkilän mukaan joillakin on ollut vaikeuksia löytää kohtuuhintainen asunto. Myös puutteet suomen kielen taidossa ovat vaikeuttaneet asunnon hankintaa.
Heikkilän mukaan haasteet ovat valtakunnallisia. Osalla kuntaan siirtyminen on hidastunut, koska he eivät ole saaneet asuntoa.
Eniten kotikunnan saaneita on 0–14-vuotiaiden ja 35–44-vuotiaiden joukossa. Kaikista kotikunnan omaavista 53 prosenttia on naisia ja 47 prosenttia miehiä.
Vuosina 2022–2025 Suomi on myöntänyt tilapäistä suojelua noin 86 000 ukrainalaiselle. Heistä yli puolella oli kotikunta vuoden 2025 lopussa.
Tulevaisuus huolestuttaa
Kazakov on Suomessa tilapäisen suojelun luvalla kuten valtaosa ukrainalaisista. Tilapäinen suojelu on tarkoitettu Ukrainasta sotaa pakeneville ihmisille, ja se perustuu Euroopan unionin tilapäiseen direktiiviin.
Näillä näkymin tilapäinen suojelu jatkuu maaliskuuhun 2027. Ei ole tiedossa, mitä sen jälkeen tapahtuu.
Kazakov ei pelkää tilapäisen suojelun päättymistä, koska hän kertoo, että hänellä on oikeus oleskelulupaan yliopisto-opintojensa ansiosta. Hän on huolissaan muiden ukrainalaisten puolesta.
– Ymmärrykseni mukaan sota ei pääty vielä silloin, tai jos se päättyy, se päättyy erittäin huonosti. Olisi erittäin huonoa, jos ukrainalaiset pakotettaisiin palaamaan paikkaan, jossa heidän on turvatonta olla.
Myös maailmantilanne huolestuttaa.
– Nykyään kukaan ei tiedä, mitä tapahtuu seuraavaksi, kun vallassa on sellaisia hahmoja kuin Putin ja Trump.
Ainakin tällä hetkellä Kazakovista tuntuu siltä, että hän haluaa jäädä Suomeen.
Samalla hän myöntää tuntevansa häpeää siitä, että saa elää turvassa, kun muut hänen ikäisensä antavat henkensä rintamalla.
Ukrainassa asevelvollisuus koskee miehiä, jotka ovat täyttäneet 25, mutta osa 18–24-vuotiaista on lähtenyt rintamalle vapaaehtoisesti.
Kazakov pyrkii korvaamaan asiaa kulttuurityöllä. Hän julkaisee sosiaalisessa mediassa suomenkielisiä kirjoituksia Ukrainan historiasta, suomentaa ukrainalaista kirjallisuutta ja näyttelee ukrainalaisessa teatterissa.
Kazakov uskoo, että hänestä on enemmän hyötyä Suomessa kuin Ukrainassa. Hän toivoo, että voi vaikuttaa poliittisen tilanteeseen sillä, millaisen kuvan hän luo Ukrainasta.
– Voisin antaa kotimaalleni vielä enemmän, mutta mielestäni epävakaina aikoina tarvitaan myös minun kaltaisia ihmisiä.
Joskus tulevaisuudessa hän saattaa palata kotimaahansa ja auttaa sen jälleenrakentamisessa.
Kazakov kertoo, ettei ajattele tulevaisuutta liikaa. Hän tekee sitä, mikä tuntuu tällä hetkellä oikealta.
Silti hänellä on unelma. Siinä Venäjä vetäytyy Ukrainasta, Ukrainaan tulee rauha ja maa liittyy Natoon.