Teknon tahtiin tamppaavia ihmisiä, välkkyviä valoja ja videonäyttöjä, joissa vilahtelee nopealla syklillä vaihtuvia geometrisiä kuvioita.

Näkymä voisi olla mistä tahansa aamuyön pikkutunneilla käynnistyneestä elektronisen musiikin tapahtumasta, mutta nyt eletään päiväsaikaa. Ja paikka on vieläpä museo.

Helsingin Tekniikan museossa järjestetään alkuvuodesta sarja päiväreivejä, jotka alkavat jo kello kahdelta iltapäivällä.

Tapahtumapaikkana on historiallinen Energiasali, joka avarine tiloineen edustaa yli sadan vuoden takaista tiiliarkkitehtuuria.

– Näin alkuvuodesta Energiasali on vähemmällä käytöllä. Ajattelimme, että olisi hyvä idea lähteä täyttämään tyhjiä viikonloppuja ihmisillä ja hyvällä musiikilla, Tekniikan museon markkinointipäällikkö Ilkka Iijalainen kertoo.

Reivit ovat museolle uudenlainen avaus

Iijalaisen mukaan viime syksynä tanssiskenestä alkoi kuulua viestejä, että päiväreiveille olisi tilausta ja tarvetta.

– Elektronisen musiikin parissa on väkeä, joka kuuntelee musiikkia, muttei jaksa bilettää klubeilla yömyöhään. Voisi sanoa, että teknoporukka on sekä aikuistunut että monipuolistunut, ja sitä mukaa myös kysyntä on laajentunut.

Reivit eivät ole Tekniikan museolle uusi juttu: päänäyttelyhallissa järjestettiin toissa vuoden pääsiäisenä aamuneljään jatkunut Museum of Techno -tapahtuma. Saman vuoden lokakuussa museon tiloissa näkyi digitaalisiin alakulttuureihin keskittynyt Alternative Party.

Tapahtumien tarkoituksena on paitsi tilojen hyötykäyttö, myös museon yleisöpohjan laajentaminen.

– Olemme vuosien mittaan pyrkineet tekemään uudenlaisia avauksia. Päiväreivit on avoin tapahtuma kaikenlaisille yleisöille, ei pelkästään sisäpiiriläisille, Ilkka Iijalainen summaa.

Reiveissä näkyikin kokonaisia perheitä ja tanssilattialla pyörähteli tovin muutama lapsikin.

Päiväsaika saa teknon kuulostamaan erilaiselta

Viime lauantaina Lördagis-päiväreivien pääesiintyjä oli elektroniseen musiikkiin erikoistunut, pitkän linjan DJ Jori Hulkkonen. Hänen mielestään kyseessä on hyvä pelinavaus.

– Minusta on kaikin puolin miellyttävää, että otetaan haltuun uusia paikkoja ja tuodaan klubimusaa yöpuolelta päiväsaikaan ja vähän erikoisempiin tiloihin. Musiikkikin kuulostaa tällöin vähän erilaiselta.

Globaalisti ajateltuna päiväreivit eivät ole mikään uusi asia: niitä on ollut Lontoon ja New Yorkin kaltaisissa metropoleissa niin kauan kuin teknoakin. Suomessa tilanne on ollut hieman toisenlainen.

– Suomalainen klubikulttuuri on sen verran pientä ja jossain määrin myös nuorta, ettei täällä ole päiväreivejä hirveästi järjestetty. Ehkä ihmisiäkään ei olisi ollut riittävästi, että tällainen olisi kannattanut, Jori Hulkkonen toteaa.

Hulkkosen mukaan päiväreivit ennakoivat useita eri asioita. Ilmanalassa on muutoksen vienoja tuulia.

– Oman sukupolveni edustajat eli tällaiset vähän varttuneemmat klubbailijat eivät välttämättä halua olla liikenteessä yöaikaan. Toisaalta taas nuoriso käyttäytyy nykyisin eri tavalla kuin aiemmin niin klubikontekstissa, klubikulttuurissa kuin musiikin sarallakin.

Hulkkonen arvioi, että päiväreiveille on juuri tällä hetkellä tilausta.

”Mieletön” vanha tekniikka yhdistyy reivaamiseen

Lauantaina Lördagis-reiveissä musiikkia tarjoili myös DJ Miia Magia. Hänen soittoaikansa sijoittui kello kolmesta kello viiteen.

– Minusta tuntuu, että ihmiset ehkä lämpenivät hieman hitaammin kuin ilta- tai yöbileissä. Jos ajatellaan oman kehoni tuntemuksia keikan jälkeen, en itse asiassa miettinyt mitä kello mahtaa olla, energisestä ja liikunnallisesta esiintymistyylistään tunnettu DJ toteaa.

Miia Magian mukaan päiväreivit tarjoavat mahdollisuuden kokea teknoa ja DJ-kulttuuria uudesta näkökulmasta.

– Tässä oli hyvällä tavalla mukana hieman enemmän konserttifiilistä: että päivälläkin voi käydä kuuntelemassa elektronista musiikkia ilman kovaa bailaamista.

Energiahallin korkea ja avara hallitila valkoisine pylväineen ja teknisine vempaimineen saa monenlaisessa paikassa esiintyneeltä Miia Magialta pelkkää suitsutusta.

– Vanha tekniikka täällä on ihan mielettömän näköistä. Englanniksi tämän museon nimi on Museum of Technology, siinä sanassahan on jo mukana termi techno. Olen tästä aivan fiiliksissä.

Dekoneko-kaksikko loihtii reiveihin öisen tunnelman

Tekniikan museon muuttuminen reiviluolaksi ei toki ole syntynyt sormia napsauttamalla. VJ Dekoneko on Anni Murtosaaren ja Jaron Rädyn muodostama taiteilijakaksikko, jonka erityisalaa ovat erilaiset elektronisen musiikin tapahtumat – etenkin undergroundmaiset.

Tekniikan museon koristelussa duo on hyödyntänyt sekä fyysisiä että visuaalisia elementtejä.

– Pari vuotta sitten rupesimme ymmärtämään, että syvyys tuo kokonaisuuteen lisää mielenkiintoa. Haluamme tehdä set uppeja, joita voi aistia eri tavalla eri paikoista tanssilattiaa, Jaron Räty kertoo.

Energiasalin kokonaisuudessa on hyödynnetty useita eri tekniikoita, ja myös käsityön määrä on merkittävä.

VJ Dekoneko-kaksikon visuaalisuus on pitkälti kiinni juuri tässä hetkessä.

– Meillä on vankka demoskene-tausta. Livenä koodaaminen ja materiaalin ajaminen reaaliaikaisena on mielenkiintoista ja todella kivaa.