Viikonloppuna Helsingin Kaapelitehtaalla järjestettiin Suomen suurin miniatyyripeli­tapahtuma, Talvisota '26. Talvisotaa järjestettiin aiemmin Suvilahden Kattilahallissa, mutta suuren kysynnän takia tila kävi ahtaaksi. Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran Kaapelitehtaan avarissa maisemissa ja kahden päivän aikana paikalla pelasi ja vieraili yli tuhat ihmistä.

Miniatyyripelit, tai figupelit, siis kiinnostavat, ja syykin on selvä: pelaaminen kulkee käsi kädessä mielekkään ja luovan oheistoiminnan kanssa.

– Figuharrastukseen kuuluu niin maalaamista, rakentamista, pelaamista kuin sosiaalisia kohtaamisia kavereiden kanssa. Sosiaalinen kanssakäyminen ja tällaiset tapahtumat ovat varmaankin itselleni se suurin syy, miksi figupelit inspiroivat minua nykyisin enemmän kuin vaikkapa videopelaaminen, Talvisota '26 -tapahtuman järjestäjiin kuuluva Topias Rantala toteaa.

Rantalan mukaan figupelaaminen on – ehkä hieman paradoksaalisestikin – saanut lisää pontta ja näkyvyyttä sosiaalisen median kautta. Aiemmin harrastusta koettiin pitkälti kerhohuoneiden ja pelikauppojen uumenissa.

– Ihmiset tekevät battle report -sisältöjä, joissa selostetaan pelikentän tapahtumia. Instagramin kaltaisilta alustoilta löytyy myös miniatyyrimaalareita.

Nörttiharrastusten uusi nousukausi

Talvisota-tapahtuma houkuttelee Helsinkiin vuosittain myös ulkomaalaisia pelaajia muun muassa Saksasta, Isosta-Britanniasta ja Ruotsista. Kaukaisin vierailija saapui pelaamaan Suomeen pari vuotta sitten Mauritiuksen saarivaltiosta, joka sijaitsee Intian valtamerellä.

Lontoolaiselle Andy Cherrylle Talvisodasta on muodostunut perinne: nyt meneillään on jo seitsemäs kerta. Lontoon kaltaisesta jättikaupungista toki löytyy miniatyyripelitapahtumia, mutta Cherry on tykästynyt Talvisodan ja siinä sivussa Helsingin ilmapiiriin.

– Talvisota lienee suurin ja paras alan tapahtuma, johon osallistun vuosittain. Sekä turnaukset että pelaajat ovat kaikki hyviä. Olen myös saanut täältä ison määrän uusia ystäviä, joita on kiva tavata uudemman kerran.

Tällä hetkellä Andy Cherryn suosikkeihin kuuluu espanjalaisen Corvus Belli -yhtiön kehittämä, tulevaisuuteen sijoittuva Infinity-sotapeli.

– Ensinnäkin pelin estetiikka on sekä futuristista että hauskaa. Toisekseen, itse pelimekaniikkaa voisi kutsua melko ainutlaatuiseksi. Kyseessä on syvällinen peli, jossa on paljon asioita, joihin todellakin voi pureutua.

Cherryn mukaan miniatyyripelaaminen elää Isossa-Britanniassa uutta renessanssia.

– Ihmiset siirtyvät tietokonepeleistä pöytäpeleihin, ja jotkut televisio-ohjelmat ovat tehneet Dungeons & Dragons -pelistä jälleen suositun. Isossa-Britanniassa trendeihin kuuluvat myös pelikahvilat ja pelaamiseen liittyvät pop up -baarit. Tuntuu siltä, että nörttiharrastukset ovat kokemassa uutta nousukautta.

Lohikäärmeitä ja magiaa eli Tolkienin jalanjäljissä

Juha Nieminen on harrastanut figupelaamista jo neljän vuosikymmennen ajan. Kaiken keskiössä ovat olleet J. R. R. Tolkienin luomat eeppiset fantasiamaailmat, joista miniatyyripelaaminen edelleen ammentaa.

– Tolkien tavallaan loi sen maailman, jota nyt pelataan. Siihen kuuluvat kääpiöt, haltijat, lohikäärmeet ja magia sekä eeppiset, maailmaa järkyttävät tapahtumat, jotka ovat yleensä suuria sotia.

Niemisen mukaan tätä kautta syntyy voimakas emotionaalinen elementti, johon liittyy myös magian, sadun ja tarinan viehätys. Ei siis ihme, että Niemisen kaikkien aikojen suosikkeihin kuuluu Warhammer: The Old World -peli.

– Se noudattaa hyvin pitkälti Tolkienin luomaa klassista maailmaa: lohikäärmeitä, haltioita ja kääpiöitä. Kyseessä on hauska ja mukavan rento peli, jossa pääsee rakentamaan näyttäviä armeijoita. Olen pelannut The Old Worldia satoja kertoja.

Joitakin vuosikymmeniä sitten Suomessa pelattiin paljon historiallisia sotapelejä, ja tästä koko kotimainen miniatyyripeliskene on lähtöisin.

– Toinen maailmansota on edelleen hyvin suosittu aihe, kuten myös Napoleonin sodat, etenkin Suomen ulkopuolella. Sotapelaajien ikisuosikkeihin kuuluvat myös Antiikin ajan taistelut.

Sotimisen lomassa pidetään myös hauskaa

Toisin kuin Juha Niemisellä, Thomas Tontchevilla oli pelaamisessa teini-iän jälkeen pitkä tauko. Nyt hän innostui siitä uudestaan ja päätti saman tien sukeltaa syvään päätyyn eli osallistua The Old World -turnaukseen. Pelistä löytyvä fantasiamaailma on Tontcheville tärkeä asia.

– Pidän mytologiasta ja tarinankerronnasta: jos minulla on pelissä sankari, voin peilata sille sankaritarinaa sitä mukaa, kun ottelut etenevät. Samaan aikaan The Old World on kivasti taktinen peli, joka mahdollistaa taktisia ajatuksia. Pelissä pääsee myös helposti sosiaaliselle puolelle, mikä tarkoittaa jutustelua ja hauskaa ajanvietettä.

Vaikka miniatyyripelaamisen pääosassa ovat sotiminen ja strategiset taistelut aina tai jopa viimeiseen hengenvetoon saakka, Tontchevin mukaan kyse on pitkälti hauskanpidosta.

– Ajanvietteellisesti tätä voi verrata urheiluun, joskin fyysinen elementti on erilainen. Näen kuitenkin hirveän kivana sen, että ihmiset pystyvät ottamaan aikaa arjestaan – että voidaan harrastaa jotakin yhdessä jopa täysin tuntemattomien henkilöiden kanssa.

Mutta millaisia asioita miniatyyripelaamisen kautta sitten voi oppia? Topias Rantalan mukaan avainasemassa on looginen päättelykyky.

– Tätä voisi verrata shakin pelaamiseen. Jos pystyt oppimaan tiettyjä asioita shakissa, opit samoja juttuja figupeleissä.