Toimitusjohtaja Ville Kopra kuulostaa joukon petturilta ja suorastaan vääräuskoiselta.
Luultavasti koskaan aiemmin Keskuskauppakamarin paneelikeskusteluissa ei ole kuultu, että kukaan menisi kyseenalaistamaan talouskasvun pyhintä lehmää: jalostusasteen jatkuvaa nostamista.
– Tämä keskustelu jalostusasteen nostamisesta on ihan kreisiä. Jos puuta tarvitaan maailmalla, niin miksi sitä pitäisi muuksi jalostaa? Mehän sahaamme jo millilleen asiakkaan mittoihin, Kopra puuskahtaa Helsingin musiikkitalossa pidetyssä paneelikeskustelussa.
Keskustelun muut osallistujat, Wärtsilän, F-Securen ja Helsingin telakan johtajat eivät tartu keskustelussa Kopran esiin nostamaan teemaan.
Jalostusasteen nostaminen tarkoittaa raaka-aineen jalostamista niin, että sen arvo nousee. Se on talouskasvun perusta.
Mitä Ville Kopra tarkoitti puuskahduksellaan? Lähdimme selvittämään asiaa Vierumäelle Versowoodin pääkonttoriin.
Vastaus kiinnostaa, koska Kopra ei ole kuka tahansa heinolalainen yksityisyrittäjä.
Kopra on Suomen suurimman sahayhtiön, Versowood Groupin toimitusjohtaja ja ainoa omistaja. Kyse ei ole mistään kyläsahasta. Versowoodin liikevaihto ylittää selvästi puoli miljardia euroa.
Se on Inderesin pääanalyytikko Antti Viljakaisen mukaan vähintään samaa kokoluokkaa kuin suurimpien metsäjättien sahaustoiminta Suomessa.
Suomen metsiä viedään halvalla
Yhtiön puolen vuoden ikäinen valoisa, linjakas pääkonttori ”Versola” muistuttaa, että sahayhtiön valitsema matalan jalostusasteen bisnes on tuottanut muutakin kuin lankkua ja sahanpurua.
Kopra edustaa alaa, jonka tuotteet ovat paperia ja selluakin vähemmän jalostettuja, mutta ei ole muuttanut kantaansa helmikuussa pidetyn paneelikeskustelun jälkeen.
Puheet metsäteollisuuden jalostusasteen nostamisesta ottavat edelleen kupoliin.
– Jalostusasteen nostamisesta on helppo huutaa, mutta tervetuloa tuomaan hyviä ajatuksia, jos niitä on.
Suomen metsät menevät vientiin selluna, lautana ja kartonkina. Korkeamman jalostusasteen tuotteiden eli paperin vientimäärät ovat romahtaneet.
Suomalaisen metsäteollisuuden jalostusasteen nostamista on vaadittu viime vuosina ainakin Luonnonvarakeskuksen, Metsäbiotalouden tiedepaneelin ja Kalevi Sorsa -säätiön selvityksissä.
Kuulostaahan se hyvältä idealta, että raaka-aineesta tehdään mieluummin kalliita kuin halpoja tuotteita. Siitä huolimatta suomalaisesta puusta saatava arvon lisäys on päinvastoin heikentynyt kuten alla oleva grafiikka näyttää.
Suomen sellu-, kartonki- ja paperiteollisuuden tuoma arvonlisäys on romahtanut 2000-luvun alun lähes kuudesta miljardista eurosta runsaaseen kahteen miljardiin euroon. Raaka-aineesta loihdittavat tuotteet ovat siis aiempaan halvempia.
Puusta olisi kuitenkin moneksi, kuten tämä vähän epätyypillinen vertailu kertoo:
- Tanskalainen design-tuoli (puuta): kilohinta 104 euroa
- Suomalainen sellu: kilohinta 1,4 euroa
- Suomalainen sahatavara: kilohinta 0,22 euroa
Päättäväisesti vastavirtaan
Ville Kopran Versowood Group on Suomen suurin yhden henkilön omistama yritys.
Yhtiössä kuljetaan siis päättäväisesti metsäteollisuuden vastavirtaan. Sahaamisesta ei pyritä eroon vaan, päinvastoin, sitä pyritään lisäämään.
Suuret metsäteollisuusyhtiöt, UPM, Stora Enso ja Metsä Group, käyttävät paljon rahaa luodakseen puusta uusia innovatiivisia tuotteita, kuten liikenteen polttoaineita, tekstiilikuituja tai uusia pakkausmateriaaleja.
– Onko niistä ihan tullut sellaisia teollisen mittakaavan juttuja, Kopra pohtii.
Uusista tuotteista saatavan voiton olisi määrä olla hulppea verrattuna paperiin ja selluun – sahatavarasta puhumattakaan.
– Se, että pitäisi ensin synnyttää tuotteita, eikä oikein tiedetä mitä synnytetään, niin kyllähän se vähän väärinpäin kulkee.
”Kun perkeleesti sahaa...”
Vierumäen sahan 110 hehtaarin tontilla pidetään jalat tukevasti maassa ja muistissa vanha sahabisneksen nyrkkisääntö: seitsemää laihaa vuotta seuraa seitsemän lihavaa kuukautta.
– Se on enää seitsemän lihavaa viikkoa. Syklit ovat vielä nopeutuneet, Kopra tarkentaa.
Vaikka lihavat vuodet ovat kutistuneet viikoiksi, Versowood työllistää 900 ihmistä, teki viime vuonna 22 miljoonaa euroa voittoa ja maksoi omistajalle, Ville Kopralle, kolme miljoonaa euroa osinkoa. Liikevaihdosta selvästi yli puolet tulee viennistä.
Firman kannattavuuteen ei voi Kopraan mukaan olla tyytyväinen. Sahabisnes on niukkojen voittomarginaalien puuhaa. Oleellista on ”pitää itsestä parempaa huolta kuin kilpailijat keskimäärin”.
Enemmän kuin jalostusastetta, Versowood on pyrkinyt kasvattamaan tuotannon määrää.
Versowoodin historiikki Kun niin perkeleesti sahaa (Siltala) muistuttaakin kirjoittamattomasta strategiasta, jossa suurella tuotantomäärällä paikataan niukkaa kannattavuutta.
”Sahaaminen on auringonlaskun ja maailmanlopun toimiala. Niin on aina ollut ja niin on aina oleva. Tappiota tulee joka kuutiolta, mutta kun niin perkeleesti sahaa, jotain jää viivan alle. Jollei muuta niin velkaa”, kirjassa kiteytetään toimialan perusta.
Versowoodilla on sahoja tai pellettitehtaita kaikkiaan kuudellatoista paikkakunnalla.
Pelletit ovat lupaavaa bisnestä nyt, kun Helsinkikin lämpiää hiilen sijasta sahanpurusta puristetuilla nappuloilla.
Betoniin valettu maa
Sen verran itsestä onkin pidetty huolta, että saha on pysynyt ajantasalla muun muassa parin vuoden takaisella remontilla. Nyt esimerkiksi tukit kulkevat röntgenin kautta, jotta hitaasti kasvanut tiivis puu saadaan napsittua puukuormasta laatua vaativaan käyttöön.
Rakentamisen ylä- ja alamäillä on sahojen menestykselle iso merkitys. Nyt rakentamisen laaksonpohjaa on kestänyt jo useamman vuoden. Tänäkään keväänä ei ole näkynyt viriämistä.
Odotukset ovat kuitenkin suuret.
Kopra näkee puurakentamisessa lupaavan tulevaisuuden. Versowoodin jalostetuin tuote, jämerät liimapuupalkit voivat olla useita kymmeniä metrejä pitkiä. Niistä syntyy silta, urheiluhalli, asuintalo tai toimisto, kuin lego-palikoista.
– Puurakentamisessa olisi paljon mahdollisuuksia. Suomi on ollut yllättävän betoniin valettu maa. Rakennusmääräykset ovat olleet hyvinkin puuvastaisia, vaikka on niitä vuosien mittaan saatu vähän oikeaan suuntaan.
Veljesten repivä riita
– Perheyhtiöt ovat vaikeita, Ville Kopra sanoo videolla.
Hän tietää mistä puhuu.
Vuonna 2023 julkaistut verotiedot nostivat isoveljen Pekka Kopran koko maan kakkossijalle. Lähes 54 miljoonan euron tulot olivat suurelta osin perhekriisin tulosta.
2010-luvun alussa Versowood oli niin perheyhtiö kuin olla voi. Hallituksessa isä Keijo Kopra ja hänen kaksi poikaansa. Tarvittaessa äiti, Anita Kopra, pyydettiin neljänneksi allekirjoittajaksi päätöksiin.
Keijo käytteli vielä vähän yli prosenttia osakkeista, vaa´ankielenä poikien välissä. Ja riidat lisääntyivät, yhtiön historiikissa kuvataan.
Sahateollisuudella meni heikosti ja sitä uhkasi suorastaan kuolinkierre. Kirjassa Ville Kopra kuvaa, kuinka veljesten ja isän keskinäiset riidat saattoivat alkaa näyttää huolestuttavilta jo firmaa rahoittavien pankkienkin näkökulmasta.
Lopulta isä Keijo teki poikiensa välillä valinnan ja ilmoitti testamentanneensa osakkeitaan toimitusjohtaja Pekan sijasta Villelle.
– Oli helventinmoinen vastuu huonosta tuloksesta ja eteenpäinmenosta. … Tuntui, että molemmat vanhemmatkin menivät viimein Villen taakse, Pekka Kopra kuvaa ankeita tunnelmia historiikissa.
Pekka kertoo maailmansa romahtaneen, kun hän sai sähköpostin, jossa kerrottiin Villen ja isän päätyneen siihen, että Pekan on aika siirtyä sivuun.
Ville Koprasta tuli toimitusjohtaja 2012. Pekka omisti edelleen yhtiöstä 49 prosenttia ja siirtyi hallituksen puheenjohtajaksi. Teollisuusneuvos Keijo Koprasta tuli hallituksen jäsen.
Isä jatkoi hallituksen jäsenenä, mutta yhteistyöstä ei tullut enää mitään, ja seuraavana vuonna Pekka Kopra perusti kahden sahan yrityskaupoilla oman Westas-yhtiön Versowoodin kilpailijaksi.
”Tietenkin” isän jalanjälkiin
Vuoden 2022 lopussa Versowood tiedotti, että kaikki osakkeet on hankittu Ville Kopralle.
”Perheyrittäminen ei ole helppo laji, enkä tunne kovin montaa perheyritystä, missä asiat olisivat menneet aina kovin seesteisesti”, Ville Kopra sanoi tuolloin tiedotteessa.
Kuvassa veljekset kättelevät ja katsovat kameraan hiukan jäykästi hymyillen.
Perheen tekemien osakekauppojen hintaa ei kerrottu, mutta verotilastojen kärkeen Pekka Kopra kuitenkin ponnahti.
– Molemmat jatkavat omien yritystensä kehittämistä ja perhesuhteetkin voivat parantua, tiedotteessa arvellaan.
Nyt, kolme vuotta veljesten teiden erkaantumisen jälkeen Ville Kopra sanoo, että suhteet ovat jälleen kunnossa. Hänen mukaansa perheyhtiöissä on helposti ”riidan siemen kylvetty”.
– Joku ei halua olla firmassa ja joku on hallituksessa, joku haluaa osinkoa ja joku haluaa kehittää firmaa. Onhan siinä ehkä jo hyvä riidan siemen kylvetty.
Suomalaisten sopii toivoa, että nuo siemenet eivät pääse itämään, sillä perheyrityksillä on suuri merkitys koko Suomelle.
Aalto-yliopiston tutkimuksen mukaan perheyrityksissä on lähes puolet Suomen osakeyhtiömuotoisten yritysten työpaikoista. Ne ovat myös muita yrityksiä kannattavampia, ja investoivat enemmän.
Perheyrityksen johtoon lähteminen ei ole pelkästään oma valinta. Ville Kopra lähti ”tietenkin” jatkamaan isän jalanjäljissä.
Entä seuraava sukupolvenvaihdos?
Oletko pettynyt, jos omat 13- ja 17-vuotiaat lapset eivät jatka bisnestä vasta sahatun puun tuoksussa?
– En minä pettynyt olisi, Kopra sanoo ja lisää sitten: ”varmaan”.
– Mutta olen yrittänyt antaa siihen hyvät eväät. Molemmat ovat olleet jo useamman vuoden firmassa kesätöissä ja tarkoitus on tietenkin ottaa myös hallitustyöskentelyyn heti vaan mukaan.
Korjaus 11.2.2026 kello 10.30: Lisätty tieto, että perheyrityksissä on lähes puolet osakeyhtiömuotoisten yritysten työpaikoista. Aiemmin jutussa luki pelkästään puolet työpaikoista.