Taistelu oli pitkä ja ajoittain toivoton, mutta se päättyi lopulta onnellisesti.

Eteläsuomalainen perhe sai vaikeasti kehitysvammaiselle pojalleen ympärivuorokautisen hoitopaikan – ei kuitenkaan omalta hyvinvointialueelta, vaan yli 300 kilometrin ajomatkan päästä kotoa.

Isä korostaa pojan saavan parhaillaan erinomaista hoitoa.

– Sen vuoksi ei kuitenkaan pitäisi joutua katkaisemaan perheyhteyttä ja muuttamaan toiselle puolelle Suomea. Sydäntä raastaa, kun emme voi olla hänen elämässään niin paljon kuin haluaisimme, isä suree.

Yle ei julkaise perheen nimeä, koska juttu käsittelee haavoittuvassa asemassa olevan kehitysvammaisen pojan terveystietoja.

Perhe olisi halunnut pitää pojan kotonaan myös sen jälkeen, kun hän täytti 18 vuotta.

Pojalle olisi kuitenkin tarvittu hoitopaikka siksi aikaa, kun vanhemmat ovat töissä.

Sellaista ei perheen omalla Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella ole, vaikka laki edellyttää, että vammaisen asumispalvelut täytyy järjestää ensisijaisesti vammaisen ihmisen toivomalla tavalla.

Yle uutisoi tammikuussa eteläsuomalaisen perheen kaltaisesta tilanteesta Kuusamossa, jossa äiti Jaana Kiiski käy taistelua Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen Pohteen kanssa. Pohde ei maksa 18-vuotiaalle vaikeasti vammaiselle pojalle asumispalvelua kotikunnasta, vaikka sellainen olisi äidin mukaan tarjolla yksityisellä palveluntuottajalla.

Asiantuntijat ovat huolissaan

Kehitysvammaisten erottaminen jopa satojen kilometrien päähän perheistään alkaa olla Suomessa yleinen käytäntö. Vammaisjuristi Katja Koskella on asiakkaana useita tapauksia, joissa kehitysvammainen on tavallaan pakotettu muuttamaan kauas läheisistään.

Monesti taustalla ovat säästösyyt: ostopalveluja ei haluta käyttää, vaikka niitä olisi tarjolla lähempänä. Ratkaisuihin voivat vaikuttaa myös raadollisemmat tarkoitusperät, Koski huomauttaa.

– Olen havainnut, että kehitysvammaiset asukkaat yritetään saada pois vanhempien vaikutuspiiristä, jotta vanhemmat eivät ole tuomassa esille mahdollisia laiminlyöntejä ja puutteita asumispalveluyksiköiden toiminnassa, hän täsmentää.

Koski on huolissaan tilanteesta. Hänen mukaansa pakkomuutot rikkovat kehitysvammaisten perusoikeuksia.

Kehitysvammaisten tukiliiton vammaispalveluiden asiantuntija Anne Saarinen kertoo, että kehitysvammaisten sijoittaminen kauaksi perheistään on yleistynyt hyvinvointialueiden myötä.

Kaikilla hyvinvointialueilla ei ole riittävästi paikkoja, mutta ei myöskään osaamista vaativan tuen asumispalvelujen järjestämiseen, hän sanoo.

– Suomi ei ole enää mallimaa vammaisten oikeuksissa. Kehitys on menossa taaksepäin ja yhä enemmän kohti laitosmaista asumista, Saarinen arvostelee.

Vanhempien voimat ehtyivät

Eteläsuomalaisella perheellä ei ollut lopulta muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä pojan sijoittaminen kauaksi kotoa.

Kahden työssäkäyvän vanhemman omat voimat eivät enää riittäneet poikansa ympärivuorokautiseen hoitamiseen. Poika on älyllisesti vaikeasti kehitysvammainen ja autistinen, eikä hän osaa kommunikoida. Lisäksi hänellä on epilepsia.

– Fyysisesti poika on kuitenkin jotain tarzanin ja teräsmiehen välimaastoa: erittäin vahva ja notkea, isä selvittää.

Poika on tarzanin ja teräsmiehen välimaastoa, mutta hän ei osaa kommunikoida.

Eteläsuomalainen perheenisä

Isä kertoo, että pojan hoitopaikasta keskusteltiin hyvinvointialueen edustajien kanssa yli kahden vuoden ajan.

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen perhe- ja vammaispalvelujen palvelulinjajohtaja Timo Hokkanen sanoo, että hyvinvointialueella ei toistaiseksi ole riittävästi omaa palvelutuotantoa tai ostopalvelua vaativimmille asiakkaille.

Hänen mukaansa hyvinvointialueen on pystyttävä löytämään asiakkaan tarpeen mukainen palvelu, vaikka se olisi kauempana asiakkaan lähipiiristä. Ratkaisu ei ole kuitenkaan toivottava, Hokkanen sanoo.

Hokkasen mukaan hyvinvointialueen palvelutuotantoon ollaan lisäämässä 16 erityisen vaativan asiakkaan asumispalvelupaikkaa. Tätä varten rakennetaan Espooseen uusi rakennus, jonka toiminta alkaa ensi vuoden aikana.

Kantelut hyödyttömiä

Prosessin aikana perhe teki ”kaikki mahdolliset” kantelut valvoville viranomaisille siitä, että Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue on laiminlyönyt vammaispalvelujen lainmukaisen järjestämisen.

Niistä ei ollut apua, isä paheksuu. Yle on nähnyt perheen tekemiä kanteluita ja niihin tulleita ratkaisuja.

Isä sanoo, että vielä olisi vielä ollut mahdollista haastaa hyvinvointialue oikeuteen. Siihen uskallus ei kuitenkaan riitä.

– Jos neljä viranomaista oli meidät jo pettänyt, miksi oikeuslaitoskaan olisi ollut yhtään sen parempi.

Jos neljä viranomaista oli jo meidät pettänyt, miksi oikeuslaitoskaan olisi ollut yhtään sen parempi.

Eteläsuomalainen perheenisä

Isä: Nyt poika saa ihmisarvoista hoitoa

Perhe on tyytyväinen 19-vuotiaan poikansa nykyiseen hoitopaikkaan, vaikka poika onkin aivan liian kaukana perheestään.

Se ei myöskään ole pysyvä ratkaisu, eli perheen taistelu poikansa hoitopaikasta ei ole ohi.

– Poikamme saa siellä ihmisarvoista hyvää hoitoa, mutta nyt jo pelkäämme sitä, miten asiat järjestetään sitten, kun tämä jakso päättyy. Meidän tietojemme mukaan omalla hyvinvointialueellamme ei ole uskottavia suunnitelmia näin vaativien asiakkaiden hoitamiseksi, isä murehtii.

Korjaus 27.2.2026 klo 14.35: otsikossa luki aiemmin, että hoitopaikkaan on matkaa yli 400 kilometriä. Korjattu tieto, että matkaa on yli 300 kilometriä.