Milano-Cortinan talviolympialaiset Ylellä 6.–22.2.2026. Kaikki uutiset, tulokset ja lähetysaikataulut löydät talviolympialaisten kisasivustolta.

Suomen olympiajoukkueessa Milano-Cortinassa on työskennellyt todella harvinainen parivaljakko. Reijo Jylhä, 65, on naishiihtäjien ryhmävalmentaja Val di Fiemmessä. Poika Olli Jylhä, 33, taas valmensi Livignossa kilpailleita lumilautailijoita ja on tähtilaskija Rene Rinnekankaan henkilökohtainen valmentaja.

Ainakaan pikaisella haulla ei löydy toista tilannetta, jossa isä ja poika olisivat olleet valmentajina samassa Suomen olympiajoukkueessa, vieläpä eri lajeissa. Trion olisi täydentänyt Ollin isoveli, olympiahiihtäjä Martti Jylhä, mutta jääkiekkoleijonien saama kisa-akkreditointien määrä ei tällä kertaa riittänyt siihen, että ryhmään olisi voitu valita myös ammattikuvaaja.

Yksi veljesparikin valmennuksesta löytyy: Lasse Moilanen mäkihypystä ja Aku Moilanen ampumahiihdosta.

Ei ruusuisia mielikuvia

Jääkiekkotaustainen, Vuokatti-Rukan Urheiluakatemiassa valmentajana työskentelevä Olli Jylhä muistelee, että isän ammatin takia hänellä ei ollut ainakaan liian ruusuisia mielikuvia talvilajivalmennuksen luonteesta.

– Pikkupoikana olen äidiltä kysynyt, asuuko isä opistolla.

Opisto tarkoittaa Sotkamon urheiluopistoa, jossa Reijo Jylhä aikanaan vietti aikaa kellon ympäri päivästä toiseen. Hän on 1990-luvulta lähtien toiminut ensin naisten B-maajoukkueen valmentajana ja sen jälkeen yhteensä yhdeksän vuotta hiihtomaajoukkueen päävalmentajana. Tämän kauden hän on naisten ryhmävalmentajana. Pahimmillaan tämä tarkoitti pariasataa päivää vuodessa pois kotoa.

– Kyllä minä näin työn luonteen hyvin läheltä. Nyt tosin itse olen sitä mieltä, ettei urheilureissaamista hienompaa hommaa olekaan.

”Ei ole minun juttuni”

Reijo Jylhä muistelee poikansa liikunnanohjaajaopintoja Rovaniemellä. Niihin kuului myös valmennusosioita.

– Olli sanoi minulle, ettei valmennus taida olla hänen juttunsa. Keväällä 2016 Olli teki hiihtomaajoukkueelle analyysin kaudesta 2015–16. Työn laatua arvostettiin kovasti, ja se oli tärkeä pohjapapari matkalle kohti Lahden MM-kisoja 2017.

Kun poika valmistui, isä kysyi, mitä tämä aikoo. Olli Jylhä lupasi, että isä saa vastauksen syksymmällä ja niin kävikin.

– Olin häämatkalla, kun huomasin, että eräs Olli Jylhä on valittu Vuokatti-Rukan akatemiavalmentajaksi. Poika on aina ollut nopea ja yllättävä liikkeissään, viimeistä kauttaan maajoukkuevalmennuksessa toimiva isä-Jylhä sanoo.

Poika ei koskaan innostunut kilpahiihdosta, vaan oli kiinnostuneempi lumilautailusta ja muista talvisista taitolajeista.

– Tuntui todella hyvältä, kun naisten viestijoukkue sai mitalin. Itselleni hiihto on hyvä kuntoharrastus, Olli Jylhä sanoo.

Ei lainavalossa

Kuuluisan isänsä lainavalossa hiihtäjä Iivo Niskasen hyvä ystävä ei ole halunnut patsastella.

– Ollaan molemmat tehty omaa juttuamme, ja isä on aina antanut tehdä omaa juttua. Sama pätee myös Martin uraan.

Poikansa kautta Reijo Jylhä on oppinut lumilautailun vaatimuksista paljon.

– Väitän, että jos haetaan Suomen kehonhallinnaltaan taitavinta urheilijaa, niin Rene on ihan eliittijoukkoa.

Vaikka Rinnekankaan tavoitteet kisoissa eivät täyttyneet, Olli Jylhä nautti kokemuksesta.

– Kutsukin tuli aika viime tipassa, eikä koskaan tiedä, tuleeko uusia.

Seuraavissa talviolympiakisoissa Ranskassa 2030 nähdään tästä perheestä korkeintaan Olli Jylhä. Isän sopimus Hiihtoliiton kanssa päättyy tähän kauteen, ja tällä kerralla Reijo Jylhä vannoo, että päätös on lopullinen.

– Pyydän Hiihtoliittoa poistamaan nimeni puhelimen yhteystiedoista, hän nauraa.