Järvet ja muut vesistöt uinuvat helmikuussa vielä jään alla, mutta kun jää keväällä sulaa, alta paljastuu monelle suomalaiselle tuttu näky.

Vesi ei useissa järvissä ole kirkasta, vaan ravinteiden tummentamaa ja limoittamaa. Sinileväkin kukkii kesällä taas monessa mökkirannassa.

Vesistöjä ovat pilanneet maataloudesta ja metsäojista kulkeutuneet ravinteet. Humus ja kiintoaines kulkeutuvat vesistöihin ojitusten kautta. Ojia taas on kaivettu kun soita on kuivattu metsiksi.

Tuoreessa Luken tutkimuksessa todettiin, että metsäojitus aiheuttaa jopa huomattavasti suurempaa kuormitusta vesistöille kuin aiemmin on luultu.

– Vesistöjen tila on heikentynyt isossa osassa Suomea. Pohjois- ja Itä-Suomessa vesistöjen tila on hyvä, mutta muualla se heikkenee jatkuvasti, sanoo ympäristöjärjestö WWF:n johtava metsäasiantuntija Mai Suominen.

Jotta kirkkaita järvi- ja merivesiä löytyisi jatkossa, uusia vesiensuojelutoimia tarvitaan niin maataloudessa kuin metsissä.

Suomen suurin yksityinen metsänomistaja Tornator on nyt ottamassa käyttöön uuden vesiensuojelumenetelmän yhteistyössä WWF:n kanssa.

Se voi vähentää metsäojista vesiin virtaavaa typpi- ja fosforikuormitusta jopa yli 95 prosenttia yksittäisillä kohteilla.

– Jokaisen maanomistajan tulee huolehtia omasta toiminnastaan aiheutuvista päästöistä ja pyrkiä niitä vähentämään. Uskon, että meillä on aika hyvät lähtökohdat toteuttaa tätä merkittävässä osassa kiinteistöjämme, sanoo Tornatorin ympäristöpäällikkö Heikki Myöhänen. Kiinteistö tarkoittaa käytännössä metsäaluetta.

Menetelmä on pohjimmiltaan yksinkertainen. Siinä on kyse luonnon omien suodattimien eli soiden ottamisesta käyttöön.

Metsäojista valuva, ravinnepitoinen vesi ohjataan kulkemaan suo- tai joutomaiden läpi sen sijaan, että se kulkisi ojia pitkin suoraan vesistöön. Ravinteet pysäytetään siis toisin sanoen jo ennen niiden päätymistä vesistöihin.

Kasvillisuus ja maaperä pidättävät sekä ravinteet että kiintoaineen tehokkaasti.

Luonnon omia suodattimia eli soita kutsutaan tässä yhteydessä pintavalutuskentiksi.

Parhaimmillaan pintavalutuskenttä pidättää lähes kaiken yläpuoliselta valuma-alueelta saapuvasta, metsätalouden aiheuttamasta kuormituksesta. Kuormitusta syntyy metsän lannoituksen, ojittamisen ja hakkaamisen seurauksena.

– Meillä on luonnossa jo valtavan hyvät ja tehokkaat vesiensuojelualueet olemassa. Niitä kutsutaan soiksi. Tässä ne otetaan tavallaan uudestaan käyttöön. Ylimääräisestä kuormasta saadaan parhaimmillaan kaikki pois, sanoo Ennallistajat Group Oy:n toimitusjohtaja Jani Antila.

Laaja mittakaava mahdollistaa tehokkuuden

Menetelmä ei ole sinänsä uusi. Uutta on se, että Tornator ja WWF ovat tarkastelleet ja suunnitelleet vesien kulkureittejä kokonaisten valuma-alueiden tasolla.

Siinä tunnistetaan, mistä ravinteita valuu vesistöön ja miten ne voidaan pysäyttää. Tätä mallinnustyötä on tehnyt ennallistamiseen ja vesiensuojeluun erikoistunut Ennallistajat Group.

– Pintavalutuskenttä on tehokkain vesiensuojelukeino, mitä meillä on käytettävissä, sanoo toimitusjohtaja Antila.

Mallinnuksen avulla on hahmotettu, missä hakkuita tehdään kullakin valuma-alueella ja sijoitettu ravinteita pysäyttävät pintavalutuskentät niiden mukaan.

– Niin myös tulevissa hakkuissa pystyttäisiin käyttämään samoja alueita kuormituksen pysäyttämiseen, Suominen sanoo.

Suon käyttö metsäojista tulevan veden pysäyttämisessä tarkoittaa samalla myös suon ennallistamista. Kun suolle tuleva vesi nostaa vedenpintaa, suo ennallistuu samalla.

– Ne ovat täysin kytköksissä toisiinsa, Antila sanoo.

Antilan mukaan Ennallistajat Groupin laatima mallinnus perustuu muun muassa Luken aiempiin tutkimuksiin, joissa on selvitetty metsätalouden aiheuttamaa ravinnekuormitusta.

Hän sanoo, että tulokset ravinnekuormituksen vähenemisestä perustuvat yksittäisen pintavalutuskentän tarkasteluun, mutta mallinnus antaa vastaavaa tietoa myös kokonaisista valuma-alueista.

Antilan mukaan joka paikassa ei kuitenkaan ole mahdollista päästä yhtä hyviin tuloksiin, sillä sopivia suoalueita ei joka paikassa ole olemassa.

Suomen suurin metsänomistaja mukana

Metsäyhtiö Tornator omistaa Suomessa 730 000 hehtaaria metsää. Se on noin kolme prosenttia Suomen metsien pinta-alasta.

Yhtiö on tunnistanut yhteensä 207 valuma-aluetta, joissa sen maanomistus on vähintään 80 prosenttia. Näin laajoilla alueilla vesien ohjaaminen keskitetysti on mahdollista. Nämä alueet kattavat noin 50 000 hehtaaria.

– Meillä on isona metsänomistajana mahdollisuus katsoa kokonaisuutena valuma-aluetta, missä päästöt syntyvät ja missä olisi järkevin paikka vesiensuojeluratkaisuille ennen kuin päästöt päätyvät alapuoliseen vesistöön, sanoo Tornatorin Myöhänen.

Tornatorin ja WWF:n pilottialueena toimii Pankasaaren alue Lieksassa, jossa menetelmää on jo testattu käytännössä.

Kaikkialla ei ole sopivia soisia alueita

WWF:n Mai Suominen uskoo, että pintavalutuskentät voitaisiin saada laajemmin käyttöön viranomaisten ja metsänhoitoyhdistysten avulla.

Hän muistuttaa, että samalla tavoin metsäojituksetkin saatiin yleistymään systemaattisesti läpi maan.

– Samoilla menetelmillä tämä voitaisiin kääntää nyt toisinpäin, Suominen sanoo.

Tavoitteena on Suomisen mukaan, että menetelmästä tulisi osa normaalia metsätalouden suunnittelua ja päätöksentekoa. Seuraavaksi olisikin tärkeää, että myös muut metsätoimijat lähtisivät tarkastelemaan sitä, miten hakkuiden suunnittelijoiden arkea voisi helpottaa.

– Meillä on ihan hyviä ohjeita vesiensuojeluun liittyen, mutta ne eivät jalkaudu metsien käsittelystä tehtäviin päätöksiin saakka. Se on iso puute meillä Suomessa, Suominen sanoo.

Ongelma on myös tyypillisen metsätilan koko. Metsätila on Suomessa keskimäärin 30 hehtaaria. Sellaisella ei välttämättä ole luonnollisia pintavalutuskenttien paikkoja eli soisia alueita samoin kuin esimerkiksi paljon metsää omistavan Tornatorin mailla.

Siksi vierekkäiset maanomistajat pitäisi saada kiinnostumaan toistensa asioista ja tekemään yhteistyötä. Siitä koituisi Suomisen mukaan hyötyä molemmille.

Asia on nyt myös akuutti. Yli miljoona hehtaaria ojitettujen turvemaiden metsiä on tulossa päätehakkuuikään. Se tarkoittaa, että hakkuut voisivat aiheuttaa isot päästöt Suomen jo nyt kuormittuneisiin vesistöihin.

Päätehakkuiden lisääntyessä vesiensuojelurakenteita tulee tehdä kaikilla valuma-alueilla merkittävästi lisää. Ilman niitä vaikutukset näkyvät Itämerellä asti.

– Useimmissa tapauksissa olisi viisasta jättää avohakkuut tekemättä ja siirtyä jatkuvaan kasvatukseen, Suominen sanoo.

Juttua muokattu 5.3. klo 15.13. Otsikkoon muutettu, että menetelmä vähentää järvien rehevöitymistä. Aiemmin otsikossa luki, että menetelmä tekisi rehevöitymisestä lopun. Juttuun lisätty tieto, että Ennallistajat Groupin laatima mallinnus perustuu muun muassa Luken aiempiin tutkimuksiin. Tarkennettu lisäksi, että saadut tulokset perustuvat yhden pintavalutuskentän tarkasteluun, mutta mallinnus antaa tietoa kokonaisista valuma-alueista.